olen seurustellut mieheni kanssa koht 4 vuotta.
olen siinä vaiheessa että haluan lapsen ja naimisiin.
mieheni on ilmoittanut jyrkästi: ei naimisiin eikä lapsia ikinä.
itse halaun lapsia kovasti, yhden tai kaksi. Haluan myös naimisiin kovasti. emme ole edes kihloissa, koska mieheni mukaan se ei sovi jos ei aijo koskaan naimisiin.
miten suhde voi jatkua, jos molemmat haluavat eri asioita aika isoissakin asioissa? onko muilla saman laisia kokemuksia? miten on selvitty?
rakastan miestäni aivan liikaa että voisin jättää hänet. mutta mielessä liikkuu kysymys: olenko valmis luopumaan omista haluistani vain hänen takiaan?
olen siinä vaiheessa että haluan lapsen ja naimisiin.
mieheni on ilmoittanut jyrkästi: ei naimisiin eikä lapsia ikinä.
itse halaun lapsia kovasti, yhden tai kaksi. Haluan myös naimisiin kovasti. emme ole edes kihloissa, koska mieheni mukaan se ei sovi jos ei aijo koskaan naimisiin.
miten suhde voi jatkua, jos molemmat haluavat eri asioita aika isoissakin asioissa? onko muilla saman laisia kokemuksia? miten on selvitty?
rakastan miestäni aivan liikaa että voisin jättää hänet. mutta mielessä liikkuu kysymys: olenko valmis luopumaan omista haluistani vain hänen takiaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Heips! Kannattaa tosiaan miettiä tarkkaan että onko valmis luopumaan noinkin isoista asioista kuin lapset vain toisen tähden. Tosin, ette ole seurustelleet vielä kovinkaan kauaa ja ne ehdottomat mielipiteet saattaa vuosien varrella muuttua paljonkin. Ikänne vaikuttaa tietenkin asiaan myös, jos olette kovin nuoria niin eiköhän se mieskin sieltä ehkä joskus ala ajattelemaan myös tuota jälkikasvua... Mutta isoja asiotahan nuo on ja kannattaa kyllä pohtia että mistä on valmis luopumaan toisen vuoksi, esim. 10 vuoden päästä voi olla että sinä et ole enää fyysisesti siinä kunnossa, että voisit lapsen vielä tehdä, mutta miehesi voi koska vain muuttaa mielipidettään ja tehdä lapsen.
Tosi vaikea toi...
Olen samassa tilanteessa.Olemme seurustelleet 3 vuotta ja olen puhunut lapsen hankkimisesta.Mies ei halua.
Hän vaan hermostuu ja sanoo ettei haluaa keskustella asiasta enää.
Minusta alkaa tuntua että voisin jättää miehen tämän takia koska itse rakastan lapsia paljon ja niitä haluaisin.Ikä on 35 ja lapsia en itse ole saanut aikaseksi aikasemmin koska en ole halunnut ja sopiva mies ei ole ollut.
Nyt ja vaikka pitkään on tuntunut että tämä olisi se oikea niin hän ei niitä lapsia haluaa.
Saa nähdä, mitä pitäisi tehdä?
Hankala tilanne :(
itselläni on kova vauva kuume, olen seurustellut mieheni kanssa melkein 8 vuotta...ollaan kihloissa ja kumpikin tahtoo lasta, jos asia olisi toisin...niin kuin sinun tilanteessa, en itse voisi luopua unelmasta saada perhe.
ette pysty saamaan lapsia?
en tiedä kumpi on mulle tärkeempää, se että olen rakkaani kanssa vai lapset.
olen miettinyt että koenko samaa tunnetta enään kenenkään kanssa. en halua joutua yksin huoltajaksi tai uudestaan sinkuksi etsimään sitä "oikeaa".
miksi ei voi saada sitä mitä haluaa? elämä on julmaa.
olen miettinyt pääni puhki mitä teen. kallistun aina toiseen ja sen jälkeen toiseen.
ihmiset kysyvät usein, missä lapsi? äiti haluaa mummiksi anoppi tivaa lapsia. tuntuu että kaikki nykyään puhuu lapsista. voisiko olla että tämän takia mieheni ei niitä halua?
Onko mies alusta asti sanonut ettei halua naimisiin eikä lapsia? Neljä vuotta on kumminkin pitkä aika olla yhdessä. (Riippuu tietysti oletteko kaksikymppisiä vai kolmekymppisiä, kaikki ei 20-vuotiaina vielä tiedä haluaako vaiko eikö.)
Minusta olisi reilua puhua tulevaisuuden haaveistaan siinä vaiheessa kun aletaan olla "vakavalla pohjalla" suhteessa, siis vaikkei ne haaveet vielä ajankohtaisia olisikaan. Ettei toinen oleta että joskus sitten lapsia hankitaan ja yhtäkkiä kumppani ilmoittaakin, että sori vaan, not gonna happen...
Ei tosiaan kannata jäädä odottamaan että miehen mieli muuttuisi, eikä varsinkaan "huijata" itseään raskaaksi. Sinun on vain tehtävä valinta, haluatko elää tuon miehen kanssa, vaikkakin sitten kahdestaan, vai kenties etsiä uuden, perheenperustamisesta haaveilevan miehen? Eli kuinka tärkeää sinulle on saada lapsia? Minusta ei ole itsekästä erota jos haluaa elämältä eria asioita kuin kumppani. Jokaisella on oikeus haluta lapsia, samoin on oikeus myös olla haluamatta.
kun asutaan yhdessä niin asutaan yhdessä ja rakastetaan toisia niin mikäs sen antosampaa kun kumpaani on rengastanut itsensä sinun sormuksella , eikä vilpota työ ja vapaa ajan matkoja että muut naiset katsoo että onpas vetävä "sinkku" mies (vaikka siis ei ole sinkku). sormus on merkkinä liitosta! oli sitten avopuoliso tai aviopuoliso . tiedätkö.. tää oli mun mielipide!! mielestäni siinä mättää jos ei halua pitää sormusta, varattuna olemisen merkkinä? mut miehillä saattaa olla erinäkemys.. :/ Jos asutaan yhdessä niin misei vois olla kihloissa, eikös se oo yhtä "kahlitseva" =D