Niin, eli koirani on 4,5kk ikäinen ja kotona seuraa minua kuin hai laivaa. Jos olen koneella (niin kuin useasti :)) olkkartissa ja koira makaa ihan jaloissa ja kun lähden käymään keittiössä, niin koiran pakko nousta ylös ja tulla perässä. Siirrynpä sitten ihan mihin vaan, niin tämä tulee perässä.
Muutaman kerran olen jo kompastunut koiraan kun seuraa, enkä ole huomannut, että seisoo ihan takanani, ja silloin on p...rkeleet lennelleet, kun meinannut kaatua pennun päälle.
Kotona on makkarin ja keittiön ovessa lapsiportit ja olkkarissa vaan ovi. pitääkö vaan opettaa porttien sulkenisella se, että ei tarvitse kulkea perässä koko aikaa? Vai mitä teen? Pelottaa, että pentua sattuu vielä, kun astun kunnolla päälle.
Ja, miksi se seuraa?
Muutaman kerran olen jo kompastunut koiraan kun seuraa, enkä ole huomannut, että seisoo ihan takanani, ja silloin on p...rkeleet lennelleet, kun meinannut kaatua pennun päälle.
Kotona on makkarin ja keittiön ovessa lapsiportit ja olkkarissa vaan ovi. pitääkö vaan opettaa porttien sulkenisella se, että ei tarvitse kulkea perässä koko aikaa? Vai mitä teen? Pelottaa, että pentua sattuu vielä, kun astun kunnolla päälle.
Ja, miksi se seuraa?
Vastaukset 15
Vanhimmat
hei,
onkos teillä ollut ongelmia yksinolossa kotona? tuhoaako paikkoja/haukkuuko/vinkuuko/tekeekö tarpeita sisälle kun on yksin? Vaikuttaa siltä, kun ei kestäisi olla erossa omistajastaan :-)
koirallesi tekee varmasti hyvää oppia olemaan myös erossa. eli kannatan tuota toiseen huoneeseen sulkemista lapsiporteilla ym silloin tällöin.
missä koira nukkuu? ehkä viressäsi, ja siksi sen on vaikeaa olla erossa päivälläkin sinusta? jos näin on, kannattaa koiran paikka nukkuessa olla jossakin muualla. Vaikka sitten opettaa toiseen huoneeseen.
Tuli tässä vielä mieleen, että peuhaatko pennun kanssa tarpeeksi? Tarjoat sille tekemistä niin fyysisesti kuin henkisesti? ongleman ratkaisua, erilaisia tilanteita, ulkoilee paljon jnejne? :-)
Kaikki leikki, aivojumppa ja ulkoiluasiat kunnossa.
Ehkäpä johtuukin sitten siitä, kun oli pienempänä kova ulvomaan yksinollessaan, joskus vieläkin. Ei ole tuhonnut mitään, kun on aina pahvia tarjolla kun on yksin.
Koira ei ole koskaan nukkunut vieressäni, ei edes samassa huoneessa.
Olen jo tehnytkin niin, että laitan portin kiinni keittiöön mennessäni ja siinä se könöttää aidan takana ja toljottaa. Ja jos pääsisi perässä, niin makaisi ihan jalkojen juuressa. Ja kun ei ole enää mikään pieni otus ;)
Kyllä nyt on mennyt lemmikkivalinta pieleen, jos halusit eläimen, jolla ei ole laumaviettiä...
Kysehän ei ole mistään muusta kuin laumavietistä (useimmat muuten valitsevat lemmikiksi koiran juuri tuon ominaisuuden takia) joka vielä pienellä pennulla korostuu erityisen voimakkaana. Se on pennulle luontainen jäänne, selviytymismetodi. Pysy laumasi tuntumassa tai pääset hengestäsi. Et voi asialle mitään, se on koiran sisäinen toimintamalli, se on ja pysyy. Tosin ilmenee vanhemmiten eri tavalla.
Voit toki vaihtaa koirasi vaikka kuningasboaan, mikäli tuollainen ominaisuus, että lemmikki kiintyy sinuun ja kokee olevansa samaa laumaa kanssasi, ottaa sinua kuuppaan. ;)
kukaan tuskin ottaa koiraa lemmikikseen siksi että se nojaa jalkaan koko ajan..
elä viitti olla nui inhottava.
Tarkoitukseni ei ollu olla ilkimys. Kysymys vaan oli niin ällistyttävä, että päätin sanoa asian suoraan. :)
En ole itse vielä törmännyt yhteenkään pentukoiraan, joka ei tekisi noin. Omakin koira pentuna tuli perässä kuin varjo, vaikkei todellakaan ole erityisen laumaviettistä rotua. Tuli nukkumaan jalkojen päälle/viereen, kun vaihdoin huonetta heräsi ja siiryi aina perässä.
Hölmöä mielestäni tehdä tuosta itselleen ongelma. Voihan se tietty rasittavaa olla, mutta ihan normaalia ja periaatteessa vain positiivinen ilmiö.
hyvin sanottu :)
semmoselta "haistavittujahankikissa"- viestiltä xD
meillä kans oli yks koira, on välillä vieläki semmonen ettei siitä rauhaan pääse ku vessaan korkeintaan.. mutta on välillä rauha talossa ku keittiöön ei saa koirat tulla nii siellä saa olla rauhassa.
jos pentu meinaa olla koko ajan iha kiinni nii opeta sopiva etäisyys missä koira saa maata, esim metrin päässä, ja siirrä sinne aina ku makaa jaloissa, jo luulis oppivan pikkuhiljaa et ei jalkoihin nojailla.
toinen toimiva on myös tuo "oma paikka" monne voi koiran käskeä jos vaikka tulee vieraita tai muuten vaan jos pentu hästää tiellä. kunhyan muistaa opettaa että se paikka on hyvä juttu, eli ei rangaistuksena käytetä omaa paikkaa "arestialustana" vaa sen pittää olla hyvä juttu =)
Meillä sama "ongelma", seuraa aina minne menen....vessaan,keittiöön, vaatehuoneeseen,parvekkeelle.....
Onhan se välillä pikkusen ärsyttävää, kun syöt niin toinen istuu ja tapittaa vierellä tai nuoleskelee varpaitasi :-)
mutta kyllä napero saa seurata, jos haluaa...eiköhön se sitten pikku hiljaa laimene kun pentu vanhenee....
Nämä on auttanut meitä ainakin vähän:
-Vältä katsekontaktia koiraan
-ole välillä niinkuin sitä ei olisikaan siinä vierellä, niin sitten voi jäädä omiin oloihinsa vähäksi aikaa.
-Älä puhu koiralle ja höpötä koko ajan sille.
-vältä makupalojen antamista, voi seurata nyös siksi
-jos annat luun, niin mene toiseen huoneeseen ja jätä koira luun seuraan, ehkä unohtaa sinut vähäks aikaan.
jos koirasi on saksanpaimenkoira, niin tuo kuuluu pakettiin
..saksanpaimenkoira tai mikä tahansa hitusen laumaviettiä omaava rotu.
En ymmärrä miksi tästä asiasta tehdään nyt ongelma jota pitäisi ryhtyä korjaamaan. Kyseessähän on ennemminkin koiran ominaisuus kuin mikään vika.
Meillä on metsästyskoiran pentu (jo toinen, edell. juuri taivaaseen saatettiin 12 v. iässä).
Nää ei seuraa ku ulkona jälkiä yms. hajuja. Tottakai pienenä jonkun verran perässä tulevat ja tarkkailevat mutta eivät todellakaan joka tassun liikeen perään lähde, kun ei oo sitä paimennusviettiä.
Onko pennulla oma paikka? Oma peti. Kannattaa sijoittaa se niin, että näkee mahdollisimman moneen paikkaan missä liikut. Opeta menemään käskystä petiinsä. Kehu ja silittele kun on pedissään makaamassa. Anna luu järsittäväksi sinne. Aina kun alkaa ahdistaa pennun seuraaminen käske se petiinsä.
Tuo seuraaminen kyllä vähenee tai jopa lopuu kokonaan pennun aikuistuttua.
Viestistäsi paistaa, ettei tuo päälle astumisen pelko ole tosiaankaan se syy, miksi seuraaminen ottaa kuuppaan.
Ensiviehätys meni, ja nyt jo tekisi mieli istuskella rauhassa koneella.
Anna koira kiertoon nyt, äläkä vuoden ikäisenä.
Löytyy vielä reipashenkinen koti.
että näin!
itsellään mielessä,että taitaa se pentu olla aivan takana ja yrittää huomioida tämä.Minulla 3v sakemanni ja aina siellä missä minäkin ja niin ovela,että rekisteröi varsinkin ulosmenot eli mitäs se emäntä tekeekään siinä yhteydessä ja jos ulkona tulosta on mennyt vaikka parituntia ja menen esim. harjaamaan hiukset ( muuten vaan),niin jo on koiruliini siinä "imussa",että joko mennään:)) Yleensä harjaan hiukset ennenkuin menen ulos. Toisinaan se rasittaa,mutta niin se vaan on tämän turrin kanssa.Mielummin niin,että on skarppina ja iloinen,seurallinen kuin,että olisi kipeä:))