Heips! Tämä voi olla monen mielestä tyhmä kysymys, mutta yritetään kuitenkin. Haluaisin kuitenkin asiallisia vastauksia, sillä en ole hakemassa tappelukaveria.
Jokin aika sitten minulle selvisi, että hyvä opiskelukaverini, jonka kanssa asun naapurissa ja juttelen ainakin kerran viikossa niitä näitä, on lesbo. Tämä tieto tuli minulle sinänsä yllätyksenä, sillä viimeksi kun tiesin hänen olevan suhteessa (avoliitossa), kumppani oli mies. Olen ollut siinä uskossa, että kaverini on sinkku enkä ole hienotunteisuussyistä halunnut kysellä hänen uusista seurustelukuvioistaan. Itse sen sijaan vuodatan kaiken maailman ilot ja surut tälle tyypille, ja on hänkin puhunut paljon entisistä miehistään ja siitä, mitä heille tätä nykyä kuuluu.
Nyt sain kuitenkin kuulla, että opiskelukaverini on seurustellut jo pidemmän aikaa naisen kanssa. Olisin jotenkin odottanut, että hän olisi puhunut minulle asiasta. Lähde, joka kertoi minulle lesboudesta, kertoi samaan hengenvetoon, että tyttö on tosi arka puhumaan asiasta kenellekään, koska pelkää varsinkin meidän opiskelukavereiden reaktioita.
Mitä nyt siis teen? Jatkanko elämää aivan kuin en tietäisikään koko asiasta. Vai menenkö sanomaan opiskelukaverilleni rohkeasti, että hei, kuulin yhteiseltä tutultamme uudesta suhteestasi. Kiva juttu ja onneksi olkoon! Jos hän ehkä kuitenkin haluaisi jakaa asiansa esimerkiksi minun kanssani, mutta ujostelee, niin olisiko hänen helpompaa, että minä otan asian puheeksi. Vai pitäisikö olla kuitenkin hienotunteinen ja odottaa, että hän itse kertoo seurustelukaveristaan, joka itse asiassa asuu jo tuossa naapurissa myöskin.
Ihmiset ovat erilaisia eikä oikeita vastauksia ole. Näkökulmia on kuitenkin aina kiva saada!
Jokin aika sitten minulle selvisi, että hyvä opiskelukaverini, jonka kanssa asun naapurissa ja juttelen ainakin kerran viikossa niitä näitä, on lesbo. Tämä tieto tuli minulle sinänsä yllätyksenä, sillä viimeksi kun tiesin hänen olevan suhteessa (avoliitossa), kumppani oli mies. Olen ollut siinä uskossa, että kaverini on sinkku enkä ole hienotunteisuussyistä halunnut kysellä hänen uusista seurustelukuvioistaan. Itse sen sijaan vuodatan kaiken maailman ilot ja surut tälle tyypille, ja on hänkin puhunut paljon entisistä miehistään ja siitä, mitä heille tätä nykyä kuuluu.
Nyt sain kuitenkin kuulla, että opiskelukaverini on seurustellut jo pidemmän aikaa naisen kanssa. Olisin jotenkin odottanut, että hän olisi puhunut minulle asiasta. Lähde, joka kertoi minulle lesboudesta, kertoi samaan hengenvetoon, että tyttö on tosi arka puhumaan asiasta kenellekään, koska pelkää varsinkin meidän opiskelukavereiden reaktioita.
Mitä nyt siis teen? Jatkanko elämää aivan kuin en tietäisikään koko asiasta. Vai menenkö sanomaan opiskelukaverilleni rohkeasti, että hei, kuulin yhteiseltä tutultamme uudesta suhteestasi. Kiva juttu ja onneksi olkoon! Jos hän ehkä kuitenkin haluaisi jakaa asiansa esimerkiksi minun kanssani, mutta ujostelee, niin olisiko hänen helpompaa, että minä otan asian puheeksi. Vai pitäisikö olla kuitenkin hienotunteinen ja odottaa, että hän itse kertoo seurustelukaveristaan, joka itse asiassa asuu jo tuossa naapurissa myöskin.
Ihmiset ovat erilaisia eikä oikeita vastauksia ole. Näkökulmia on kuitenkin aina kiva saada!
Vastaukset 16
Vanhimmat
No, ensiksi tulee mieleen, että ystäväsi voisi pahastua, jos kuulisi että yhteinen kaverinne on juorunnut eteenpäin hänen suhteestaan. Joten se ei liene viisas aloitus keskustelulle.
Jos tunnet myös ystäväsi kumppanin tai yleensäkin törmäilet heihin yhdessä, voisi toki ajatella, että tekisit itsekin johtopäätöksiä heidän suhteestaan. Silloin voisit kysyä ihan suoraan, seurustelevatko he ja onnitella saman tien.
Ihmiset ovat yksilöitä... Jotkut vastaavat mielellään suoriin kysymyksiin suorilla vastauksilla, mutta vaikenevat muuten. Jotkut odottavat ja toivovat niitä kysymyksiä tai aloitteita toiselta puolelta, niin ettei itse tarvitse aina olla aloitteentekijä. Toisille on luontevaa kertoa itsestään suoraan tai ohimennen, toiset tekevät sen ainoastaan jos ovat varmoja myönteisistä reaktioista. Ja jotkut piileskelevät aina.
Jos hän on arka, häntä luultavasti helpottaisi, jos hän tietäisi että suhtaudut myönteisesti. Itse kuitenkin tunnet hänet parhaiten ja osaat kenties valita parhaimman tavan lähestyä häntä tämän asian tiimoilta - tai sitten odottaa, kunnes hän kertoo itse.
kuulun niihin, joka toivoisi että kysyttäisiin ihan suoraan jos kerta tiedetään...
En ole hetero kavereilleni kertonut lesboudestani, aina tahtoisin, mutta uskallus ei vaan riitä, mutta jos he sattuisivat kysymään, vastaisin miten asia on, toivon jopa että he aavistaisivat sen ja kysyisivät...
opiskelukavereissakaan en tiedä hyväksyisivätkö he suuntautumistani.. :P
välttämättä kommentoida kaverisi parisuhdetta/seksuaalista suuntautumista? Ihmiset ei yleensä pidä siitä että heidän yksityisasioistaan juorutaan muiden kesken joten ehkä olisi vaan parempi että odotat kaverisi itse kertovan jos hän kokee siihen jotain tarvetta. Tai jos sinulla on pakottava tarve kommentoida asiaan jotain niin ehkä ennemmin kannattaa aloittaa keskustelu siltä pohjalta että olet itse tehnyt päätelmäsi kuin se että aloitat asiasta keskustelun "kuulin tuolta kyliltä" lauseella..
Minä olen aika ujo enkä ehkä pitäisi jos minulta tultaisiin suoraan kysymään lesboudestani jos haluaisin sen salata.
Minun neuvo olisi, ettet vielä kerro ainakaan että olet muilta kuullut.
Voithan tuoda esille joissain keskusteluissanne avoinmielistä suhtautumista jos sivuatte aiheita ja ehkä hienovaraisesti kysyä hetken ollessa oikea. Älä kuitenkaan töksäytä. Anna hänen ennemmin kertoa sinulle kuin sinun kertoa hänelle jos siinä kertomista on. Yksityisasioista on lopulta kyse.
pelihousut, jos olisin jollekin ihmiselle luottamuksella kertonut lesboudestani ja sitten kuulisin hänen juorunneen muille! Henkilökohtaisten asioiden kohdalla kannattaa olla todella tarkka miten toimii. Ei hirveesti herätä luottamusta, jos aloitat kertomalla, että juoru muuten kertoo, että oot lesbo (vastaavassa tilanteessa kieltäisin jyrkästi ja mielessäni hautoisin useaakin valittua sanaa asiasta kielineelle "ystävälleni"...).
Hienotunteisuutta ja aikaa. Ja kuten joku jo ehdotti anna ystäväsi ymmärtää, että et ole homofobinen!
että olisit loukkaantunut siitä ettei opiskelukaverisi ole sulle kertonut.
Ehkä hän ei katso sinua sen arvoiseksi että haluaisi sulle avautua,luota sinuun tai sitten on epävarma miten suhtaudut?
Älä vaan missään tapauksessa mene sanomaan että olet kuullut toiselta ihmiseltä hänen lesboudesta!Se on hänen yksityiasiansa ja hän kyllä ehkä sulle joskus mainitsee.Tai sitten ei,mutta se tuskin sun elämää ja ystävyyttänne häiritsee,jos et hänen rakkauselämästään ihan kaikkea tiedä.
Kiitoksia vastauksista!
En ole missään tapauksessa menossa kertomaan opiskelukaverilleni - ehkä ilmaisin aloitusviestissä itseäni epäselvästi - että arvaas mitä olen kuullut sinusta puhuttavan. Tämä yhteinen tuttumme on kuitenkin molempien hyvä kaveri, ja olemme jutelleetkin joskus kolmisin, kun ollaan törmätty pihapiirissä.
Minulla ei ole mitään kiinnostusta ihmisten seksuaaliseen suuntautumiseen, sen verran olen joutunut asian kanssa tekemisiin jo omassa suvussanikin. Mielestäni tässä on nyt oleellisempaa, että ystäväni on löytänyt uuden rakkauden. Eikö se ole kuitenkin mukava asia?
Kun vielä kuulin, että opiskelukaverini ujostelee asian kertomista, mietin, olisiko hänelle itselleen helpompaa, jos alkaisin puhua asiasta muina miehinä. Ikään kuin siinä ei olisi mitään pahaa. Toki on jokaisen oma asia, kenelle rakkauselämästänsä avautuu, mutta minua huolestuttaa, jos hän ei uskalla kertoa minulle kivasta asiastaan reaktioni pelossa. Ennen kun opiskelukaverini seurusteli vielä miesten kanssa, puhuimme suhteista hyvinkin paljon.
Se, jos jokin olisi minusta keinotekoista, että alkaisin rivien välistä vihjailla kaverilleni, että gradu on muuten paketissa ja pyykit kuivuvat tuossa narulla ja homot on tosi jees. Läpinäkyvää suorastaan!
Olen nyt tullut siihen tulokseen, että olen sitten asiasta hiljaa, enkä ole tietääksenikään hänen uudesta suhteestaan. Sinänsä ikävä juttu, koska olisin halunnut osoittaa iloitsevani hänen uudesta elämäntilanteestaan. Sehän on ihanaa, kun ihmiset löytävät toisensa! Paljon ystävänikin on iloinnut minun elämäni mukavista sattumuksista, lapsista ym. Miksi hänen avoliittonsa olisi siis jotenkin enemmän vaikenemisen arvoinen tai vähemmän iloitsemisen arvoinen kuin minun juttuni?
Mutta kuten sanottua, annetaan kaverin tehdä ensimmäinen liikku. Ehkä hän todellakin itse paremmin tietää, kenen kanssa haluaa ja uskaltaa jakaa elämän ilot ja surut.
Olen siis nähnyt opiskelukaverini joitakin kertoja tuossa pihapiirissä jonkun naisen kanssa. Tosin ihan kaveruksina ovat siinä kävelleet, eivätkä esim. kaulakkain.
kuulostat ihan helkutin uteliaalta!
Fiksulta sä vaikutat myös:)
Kyllä mä uskon että hän itse ottaa sun kanssa asian jollakin laillla puheeksi kun hän on itse siihen valmis.Ei siinä mun mielestä vaikenemisesta ole kysymys jos et sä nimenomaan ole se joka asian ottaa käsittelyyn.
Tosiaan jos se on hänen ujoudesta kiinni,ettei sun kanssa kykene juttelemaan tyttiksestään...en usko että se silloin olisi hänelle helpompaa jos sä tekisit aloitteen,ehkä vois vielä ahdistua enempi?Mistähän mahtaa johtua että sille toisellle ystävällenne on helpompi puhua?
Mistähän mahtaa johtua että sille toisellle ystävällenne on helpompi puhua?
V: No ehkä siitä yksinkertaisesta syystä, että tämä tyyppi elää rekisteröidyssä parisuhteessa.
kuulostat ihan helkutin uteliaalta!
V: En missään tapauksessa halua udella! Jos tämä tyttö olisi muuttanut yhteen jonkun miehenkin kanssa, niin ihmettelisin, että mikä salarakas tää nyt on. Tietysti kun kuulin, että lesbous ujostuttaa tyttöä itseään, haluaisin rohkaista häntä ja sanoa, että tulkaa vain vaikka meille kylään. On täällä kummempiakin ihmisiä rampannut. Ehkä olen nyt vain pohtinut tätä asiaa liian minä-keskeisesti. Eli mitä vikaa minussa on, kun minulle ei voi kertoa tuollaista asiaa, vaikka muuten juttelemme niin avoimesti. Mutta tuohonkin syy löytyy ilmeisesti meikäläisten eli heteroiden käytöksestä pitkältä ajalta...
olisiko se syy?
No ei ole missään tapauksessa. Ei tuommoinen ole tullut mieleenkään. Ja hänellähän on uusi puoliso! Ehkä hän tosiaan pelkää, että jos avautuu asiasta yhdelle opiskelukaverille, niin minä pidän lopusta huolen ja laitan asian suunnilleen jollekin sähköpostilistalle.
Nyt olen kuitenkin rauhoittunut ja tajunnut, ettei kertomattomuus johdu välttämättä minusta eikä henkilökohtaisista ominaisuuksistani.
lukea ulkopuolisen silmin kirjoituksiasi,niin saat vastauksen kysymykseesi miksei opiskelukaverisi sulle avaudu.
Kun avaudut hänelle kaikenmailman henk.koht asioistasi,niin yritä kestää se että et saa "samalla mitalla" takaisin.
Luulen jopa että hän ja se teidän toinen opiskelukaveri avautuvat hyvin monista asioista toisilleen,joista sulla ei ole aavistustakaan.Mutta eihän me enää ollakkaan hiekkalaatikolla tai ala-asteella,jolloin tuntui äärettömän pahalta kun jäi ulkopuolelle tyttöjen jutuista ja kuiskutteluista.Vai tuntuuko susta siltä,kun kerran olette opiskelutovereita?
Jos sun ongelma onkin siinä?
selitys asialle voi olla sekin, että ellei lesboutta ota heti puheeksi, vaan jostain syystä päättää siirtää kertomista, niin kertominen vaikeutuu. Välillä tuntuu, että vieraalle on jopa helpompi puhua lesboudesta kuin tutulle, joka ehkä jo tietääkin homman mutta jolle ei ole asiaa varsinaisesti paljastanut. Kun ei vaan ole tullut sanotuksi.
Joku sanoi joskus, että kaapista tuleminen ei ole yksi rysäys, vaan se pitää tehdä jokaiselle uudelle ihmiselle uudestaan. Osui naulan kantaan.
Vaikutat minunkin mielestäni aika fiksulta eikä siinä ole mitään pahaa jos esim täällä neuvoja kyselee.
Ihmiset on uteliaita, eihän sekään haittaa kunhan ketään ei satuteta.
Se on totta miten läheisempi toinen on, sitä vaikeampaa puhua tollaisista asioista. Eihän se lesboa tee kenestäkään jos on miesten kanssa seurustellu ja sitten tuleekin nainen kuvioihin. Vain se ihminen itse voi sitten määrittää mikä on.
Onko homma edenny mihinkään vielä? Aina sitä voi mennä onnittelemaan kaveria vaikka kertomalla miten hyvältä ja elinvoimaiselta on viime aikoina näyttänyt ja sanoa onnittelut ketä se toinen sitten onkaan vinkaten silmää muka hyvin arvaten.
Kyllä munkin mielestä on luonnollista olla utelias tuttujen asioiden suhteen, ja kuten sanottua, lesbous ei ole nyt tässä se juttu. Läheisimmässä lähipiirissä tätä asiaa on puitu ihan riittämiin ja minulla on myös homoseksuaaleja ystäviä parikin jne.
Minusta on myös luonnollista, että varsinkin kavereiden asioista ollaan kiinnostuneita. Vai eikö ketään ihmetytä, jos joku ystävä olisi seurustellut pitkään vaikkapa ihan klassisesti miehen kanssa kertomatta siitä mitään. Tai olisi raskaana yhtä äkkiä raskaana viimeisillään jne.
Tilanne ei ole edennyt, sillä olen päättänyt olla ainakin toistaiseksi tekemättä sitä ensimmäistä liikkua. Olen kyllä tosi huono valehtelija, enkä tiedä, miten reagoin, jos ystäväni avautuu minulle. Siis minun on tuossa tilanteessa hyvin vaikeaa näytellä yllättynyttä tms. Ehkäpä sanon sitten, että jotakin tuollaista olen arvannutkin jne.
Rakkaus on joka tapauksessa hieno asia! Kuuntelin juuri Jenni Vartiaisen "Ihmisten edessä", kun sain kuulla sen voittaneen SETA-palkinnon. Itku pääsi, kun tältäkin palstalta olen saanut lukea, miten moni kuitenkin vielä joutuu pelkäämään toisten reaktioita. Pari viikkoa sitten ystäväni 21-vuotias poika sai kadulla turpiinsa ja haukut homoudesta.