Tilanne on tämä: Olemme eronneet "virallisesti" 1.5. ja isä ei ole tätä ennen (n. puoli vuotta) eikä tämän ajankohdan jälkeen ollut juurikaan yhteydessä lapsiinsa. Hän ei myöskään ole millään tavalla osallistunut lastensa elatukseen (elatussopimus on vieläkin tekemättä sos.työntekijän vetkuttelun takia). Hänellä on ollut tähän mennessä yhteensä melkein 40 tuntia aikaa olla lastensa kanssa ja tästä ajasta hän on käyttänyt 3,5 tuntia. Sosiaalityöntekijämme mielestä ei ole niin tarkkaa kuinka monta tuntia isä on lastensa kanssa :/. Tapaamiset tapahtuivat kaksi kertaa viikossa lasten kodissa ja tarkoitus oli että isä ja lapset saisivat suhteensa jälleen kuntoon ennen kuin lapset menisivät isänsä luo. Muuttoilmoitukseen en saanut häneltä nimeä vaan asia piti hoitaa sosiaalitoimiston kautta. Mitään asioita ei voida keskenään hoitaa, mies vaihtaa tapaamisaikoja niin kuin HÄNELLE sopii ja tämä rassaa koko ajan hermoja! Onko minulla kuinka hyvät mahdollisuudet saada yksinhuoltajuus? Toki haluan että lapset olisivat isänsäkin kanssa mutta haluaisin ns. virallisten asioiden hoituvan jouhevammin. Lisäksi ex-mieheni on uhkaillut että hänellä on oikeus viedä lapset ihan mihin hän haluaa koska meillä on yhteishuoltajuus...ja tuo tuli todellakin sellaisessa yhteydessä että sen voi luokitella uhkaukseksi.
Mitä
luulette (apua kiitos!)
2244
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Äidillä on vain niitä velvollisuuksia. Eli kun tapaamis systeemit on laitettu paperille, esim. jokatoinen vkonloppu. Jos isä ei ota lapsia, niin se on vaan voi voi, mutta jos äiti ei anna lapsia, niin isä voi vetää sen oikeuteen.
Ja yksinhuoltajuus ei tarkoita sitä että voisit kieltää isää tapaamasta lapsiaan.
viestissä kerroin niin EN halua vaikeuttaa omalta osaltani isän ja lasten tapaamisia. Koko ajan häntä "patistan" ja muistutan miten tärkeää on että lapsilla olisi myös hyvä suhde isäänsä. Mutta ehkä hän sen jossakin vaiheessa tajuaa...