Suosittelen LÄMPIMÄSTI harkitsemaan sitä, mihin juuri nyt olet ryhtymässä!
Juuri nyt saattaa olla hyvä aika adoptoida. Suomessa on huutava työvoimapula, ja maahan on muutenkin tulossa ulkomaisia osaajia. Sinulle varmaan sanotaan alussa, että olet rohkea. Varmaan sanotaan myös, että rikot rajoja, ja rasistisia asenteita. Sanotaan että sinä ja lapsesi olette tulevaisuus, rasistinen, yksikulttuurinen suomi taas menneisyys!
Ei silti kannattaisi uskoa kaikkea, mitä sanotaan, vai eikö äitisi jo opettanut sinulle tuota seikkaa? Varmaan sinulle sanotaan myös, etteivät adoptiovanhemmat ole täydellisiä, ja heillä on varaa tehdä virheitä. Ja että parempihan sen lapsen on pahimmassakin suomalaisperheessä, kun jossain lastekondissa siellä afrikassa tai kiinassa, tai kadulla! Tämä on muuten yleinen mantra, mitä sinulle tullaan mumisemaan itse adoption alkuaikoina. Ennnekuin huomaatkaan, mumiset sitä myös itse, kun lapsi ei paljastaunutkaan sellaiseksi ruskeasilmäiseksi pikkuenkeliksi, jollaisia näkyy niin jenkki, kuin nykyään myös suomalaissa elokuvissa.
Älä kuuntele, mitä muut sanovan(älä edes minua!)AJATTELE! Ajattele miestäsi;Jos painostat hänet tähän, saa suhteenne taas varmaan uuden särön. Varmasti miehesi ihastuu iki-ihanaan Afrikkalais tai Kiinalaisvauvaan, kun tämä vielä on söpö vauva, eikä osaa puhua. Ajattele myös biologisia lapsiasi;Älä kurota liian korkealle, jos sinulla jo on lapsia. Ole nöyrä, ja tyydy siihen, mitä sinulla jo on. On luultavasti yksi elämäsi pahimmista virheistä adoptoida tuhansien kilometrien päästä lapsi perheeseen, jossa on jo lapsia. Älä tee sitä biologisille lapsillesi;he eivät ansaitse sitä! Omissa lapsissa ei ole mitään häpeämistä, olisivatpa he sitten ruskeita, keltaisia, tai vaikkapa kaakaonvärisiä:Se on luonnonlaki! Omia lapsia tietenkin rakastetaan. Tulet kuulemaan, että olet rasisti, kun uskallat epäröidä, ja ajatella omia lapsiasi. Jo sisimmässäsi ääni sanoo, että älä kuuntele näitä ihmisiä! Selaappa suomen historiaa viimeisen 60-vuoden ajalta, moni asia on muuttunut ja NOPEASTI! Joskus oli Suomi Pohjolan Japani, joskus se oli ajautunut yhtä syvään lamakierteeseen kuin Itä-Euroopan maat. Joskus suomen talous kasvoi nopeammin kuin minkään muun maan Euroopassa, myöhemmin taas paljastui, että suurin osa talousihmeestä oli silkkaa huijausta!
Näin ja on ollut;Huijauksia tulee aina olemaan, ja tämä nykyinen "kansainvälisyys" on yksi niistä! Ei ensimmäinen, ei pahin, eikä varmasti viimeinen, mutta älä usko, ihmisiä, jotka nyt jodlaavat kansainvälistä;10-vuoden kuluttua he jo kiroavat sitä katkerasti! Suomessa on jo nyt vaikea työllisyystilanne. Automaatio lisääntyy. Koulutustaso nousee, ja yhä enemmän suomalaisia syrjäytyy, ja tippuu kyydistä. Kehitysmaat erikoistuvat halpatuotantoon, ja yhä enemmän myös suomalaista tuotantoa siirtyy näihin maihin. Ironista, että juuri näistä maistahan sinä yrität lapsen pelastaa!
Älä usko, mitä ihmiset puhuvat kansainvälisyydestä ja monikulttuurisuudesta:Se on hämäystä! Vaikka ulkomaisista osaajista todella tässä tilanteessa olisi mitään hyötyä, niin heistä on huutava pula ympäri eurooppaa. Millä suomi heitä tänne houkuttelisi? Kylmällä ilmastolla, kalliilla hinnoilla, huonolla palkalla ja kuristavalla verotuksella, ja ehkä jollain vitun caisa-kulttuuri keskuksella???
Jos tänne todella otetaan nui niin puhutut yli 50-000 siirtolaista vuodessa, ei "lapsesi" varmasti saa työtä, sillä työpaikat valuvat joka tapauksessa halvan työvoiman maihin. Sillä ei ole väliä, kuinka paljon on työntekijöitä, vaan heidän osaamisellaan, ja ennenkaikkea HINNALLAAN! Ja suomi ei voi kilpailla millään muulla kuin osaamisella! Aiotko todella tuoda tänne ulkomailta lapsen vain heittääksesi hänen harteilleen valtavan taakan, että hänen täytyy opiskella hullun lailla voidakseen kuulua siihen pieneen valittujen eliittiin, joka todella suomessa tulee omin avuin vastaisuudessa pärjäämään? Kutsutko tätä muka joksikin pelastuksesi, lapsella on jo aivan kylliksi ongelmia muutenkin?! Ihmiset tulevat kaunistelemaan kuinka "söpö" lapsi on, ja kuinka hän on eksoottinen, mutta silti tietenkin suomalainen! Vaikka tarkoituksesi kuinka olisi hyvä, et voi luoda lapselle eheätä identtitenttiä kieltämällä hänen bilogisen taustansa ja vanhempansa, ja selittämällä, ettei värillä ole mitään väliä! Se toimii poliittisesti korrekteissa jenkkileffoissa:ei oikeassa elämässä!
Jos jokus on huono aika adotoida, se on nyt! Et käytännössä voisi adoptoida lasta huonompaan ympäristöön etkä huonompaan aikaan kuin "monikulttuuriseen osaamis-suomeen" Lasta tultaisiin joka tapauksessa kohtelemaan eksoottisena leluna;nyt se on suorastaan normi! Kaikki se, mitä nyt näet ympärilläsi, kaatuu ennen pitkään, mutta lapsen on silti jäätävä kaiken tämän keskelle. Ei hänen tarvitse olla kansainvälinen tai "suvaitsevainen" tai taistella sen puolesta, että muut hyväksyisivät hänet suomalaiseksi! Se on sinun omaa mielikuvitustasi! Lapsi nimen omaan tarvitsee "rasistisen" kasvuympäristön, jossa hänet tunnustetaan omana itsenään. Lapsen terveeseen identtitenttiin kuulu ymmärtää, ja hyväksyä oma erillaisuutensa. Om oma vikanne, jos se mielestänne tekee lapsesta huonomman ihmisen. Ihonvärillä ei ole mitään väliä, ennenkuin joku sanoo sen ääneen! Vahingoitat lasta enemmän kuin hyödytät uskottelemalla hänelle, että hän on suomalainen. Koko nykyinen "kansainvälisyys" on sairasta, ja kaukana terveestä kasvuympäristöstä ei-suomalaisella ja valkoiselle lapselle! Lapsi tarvitsee tunnustusta omana itsenään, sitä ei tue se, että te tuotte hänet tänne jostain vitun vinku-intiasta, ja julistatte, että hän on "uus-suomalainen" Se on sairasta, ja jos hoet sitä kylliksi pitkään, myös lapsesta tulee sairas! Eikä auta, että hoet yhä uudelleen ja uudelleen mantraa:Adoptiovanhemmat eivät ole täydellisiä. Adoptiovanhemmat voivat tehdä virheitä. Parempi lapsella on minun luonani, kuin Kiinassa orjatyössä!" Voit vaatia lapselta kiitollisuutta, mutta hän ei sitä VARMASTI anna! Harkitse mitä teet, sillä ylimielinen suhtautuminen lapseen ja "vauvakuumeeseen" tuudittautuminen langetta elinikäisen kirouksen koko perheesi ylle, josta kulttuurien väliin jäänyt lapsi ei ikinä pakene. Hän kantaa traumojaan mukanaan hautaansa saakka, mahdollisesti niinkuin minäkin tein. Sinulla on ehkä valta adoptoida, mutta jos toimti väärin, et voi enää päättää, mitä sen jälkeen tapahtuu. Adoptiolapsi voi myös hylätä sinut äitinä, eikä ole MITÄÄN, mitä voit sellaiselle asialle tehdä, paitsi ehkä tuhota koko perheesi epätoivoisessa yrityksessä murtaa lapsi, niinkuin minulle yritettiin tehdä. HARKITSE! Voit vaikuttaa nyt kaikkivaltiaalta vallassasi adoptoida lapsi, ja tuoda hänet tänne. Sen jälkeen et ole enää kuin katastrofin uhri, jos alat möhliä! Minä en ikinä antanut anteeksi, eikä toisaalta minulta edes pyydetty, sen verran katkeriksi muuttuivat myös minut "pelastaneet" ihmiset! Harkitse todella edes perheesi vuoksi mitä teet, sillä maksat siitä vielä kauan senkin jälkeen, kun adoptio on ohi ikuisesti katkerina menetyksen vuosina!
Juuri nyt saattaa olla hyvä aika adoptoida. Suomessa on huutava työvoimapula, ja maahan on muutenkin tulossa ulkomaisia osaajia. Sinulle varmaan sanotaan alussa, että olet rohkea. Varmaan sanotaan myös, että rikot rajoja, ja rasistisia asenteita. Sanotaan että sinä ja lapsesi olette tulevaisuus, rasistinen, yksikulttuurinen suomi taas menneisyys!
Ei silti kannattaisi uskoa kaikkea, mitä sanotaan, vai eikö äitisi jo opettanut sinulle tuota seikkaa? Varmaan sinulle sanotaan myös, etteivät adoptiovanhemmat ole täydellisiä, ja heillä on varaa tehdä virheitä. Ja että parempihan sen lapsen on pahimmassakin suomalaisperheessä, kun jossain lastekondissa siellä afrikassa tai kiinassa, tai kadulla! Tämä on muuten yleinen mantra, mitä sinulle tullaan mumisemaan itse adoption alkuaikoina. Ennnekuin huomaatkaan, mumiset sitä myös itse, kun lapsi ei paljastaunutkaan sellaiseksi ruskeasilmäiseksi pikkuenkeliksi, jollaisia näkyy niin jenkki, kuin nykyään myös suomalaissa elokuvissa.
Älä kuuntele, mitä muut sanovan(älä edes minua!)AJATTELE! Ajattele miestäsi;Jos painostat hänet tähän, saa suhteenne taas varmaan uuden särön. Varmasti miehesi ihastuu iki-ihanaan Afrikkalais tai Kiinalaisvauvaan, kun tämä vielä on söpö vauva, eikä osaa puhua. Ajattele myös biologisia lapsiasi;Älä kurota liian korkealle, jos sinulla jo on lapsia. Ole nöyrä, ja tyydy siihen, mitä sinulla jo on. On luultavasti yksi elämäsi pahimmista virheistä adoptoida tuhansien kilometrien päästä lapsi perheeseen, jossa on jo lapsia. Älä tee sitä biologisille lapsillesi;he eivät ansaitse sitä! Omissa lapsissa ei ole mitään häpeämistä, olisivatpa he sitten ruskeita, keltaisia, tai vaikkapa kaakaonvärisiä:Se on luonnonlaki! Omia lapsia tietenkin rakastetaan. Tulet kuulemaan, että olet rasisti, kun uskallat epäröidä, ja ajatella omia lapsiasi. Jo sisimmässäsi ääni sanoo, että älä kuuntele näitä ihmisiä! Selaappa suomen historiaa viimeisen 60-vuoden ajalta, moni asia on muuttunut ja NOPEASTI! Joskus oli Suomi Pohjolan Japani, joskus se oli ajautunut yhtä syvään lamakierteeseen kuin Itä-Euroopan maat. Joskus suomen talous kasvoi nopeammin kuin minkään muun maan Euroopassa, myöhemmin taas paljastui, että suurin osa talousihmeestä oli silkkaa huijausta!
Näin ja on ollut;Huijauksia tulee aina olemaan, ja tämä nykyinen "kansainvälisyys" on yksi niistä! Ei ensimmäinen, ei pahin, eikä varmasti viimeinen, mutta älä usko, ihmisiä, jotka nyt jodlaavat kansainvälistä;10-vuoden kuluttua he jo kiroavat sitä katkerasti! Suomessa on jo nyt vaikea työllisyystilanne. Automaatio lisääntyy. Koulutustaso nousee, ja yhä enemmän suomalaisia syrjäytyy, ja tippuu kyydistä. Kehitysmaat erikoistuvat halpatuotantoon, ja yhä enemmän myös suomalaista tuotantoa siirtyy näihin maihin. Ironista, että juuri näistä maistahan sinä yrität lapsen pelastaa!
Älä usko, mitä ihmiset puhuvat kansainvälisyydestä ja monikulttuurisuudesta:Se on hämäystä! Vaikka ulkomaisista osaajista todella tässä tilanteessa olisi mitään hyötyä, niin heistä on huutava pula ympäri eurooppaa. Millä suomi heitä tänne houkuttelisi? Kylmällä ilmastolla, kalliilla hinnoilla, huonolla palkalla ja kuristavalla verotuksella, ja ehkä jollain vitun caisa-kulttuuri keskuksella???
Jos tänne todella otetaan nui niin puhutut yli 50-000 siirtolaista vuodessa, ei "lapsesi" varmasti saa työtä, sillä työpaikat valuvat joka tapauksessa halvan työvoiman maihin. Sillä ei ole väliä, kuinka paljon on työntekijöitä, vaan heidän osaamisellaan, ja ennenkaikkea HINNALLAAN! Ja suomi ei voi kilpailla millään muulla kuin osaamisella! Aiotko todella tuoda tänne ulkomailta lapsen vain heittääksesi hänen harteilleen valtavan taakan, että hänen täytyy opiskella hullun lailla voidakseen kuulua siihen pieneen valittujen eliittiin, joka todella suomessa tulee omin avuin vastaisuudessa pärjäämään? Kutsutko tätä muka joksikin pelastuksesi, lapsella on jo aivan kylliksi ongelmia muutenkin?! Ihmiset tulevat kaunistelemaan kuinka "söpö" lapsi on, ja kuinka hän on eksoottinen, mutta silti tietenkin suomalainen! Vaikka tarkoituksesi kuinka olisi hyvä, et voi luoda lapselle eheätä identtitenttiä kieltämällä hänen bilogisen taustansa ja vanhempansa, ja selittämällä, ettei värillä ole mitään väliä! Se toimii poliittisesti korrekteissa jenkkileffoissa:ei oikeassa elämässä!
Jos jokus on huono aika adotoida, se on nyt! Et käytännössä voisi adoptoida lasta huonompaan ympäristöön etkä huonompaan aikaan kuin "monikulttuuriseen osaamis-suomeen" Lasta tultaisiin joka tapauksessa kohtelemaan eksoottisena leluna;nyt se on suorastaan normi! Kaikki se, mitä nyt näet ympärilläsi, kaatuu ennen pitkään, mutta lapsen on silti jäätävä kaiken tämän keskelle. Ei hänen tarvitse olla kansainvälinen tai "suvaitsevainen" tai taistella sen puolesta, että muut hyväksyisivät hänet suomalaiseksi! Se on sinun omaa mielikuvitustasi! Lapsi nimen omaan tarvitsee "rasistisen" kasvuympäristön, jossa hänet tunnustetaan omana itsenään. Lapsen terveeseen identtitenttiin kuulu ymmärtää, ja hyväksyä oma erillaisuutensa. Om oma vikanne, jos se mielestänne tekee lapsesta huonomman ihmisen. Ihonvärillä ei ole mitään väliä, ennenkuin joku sanoo sen ääneen! Vahingoitat lasta enemmän kuin hyödytät uskottelemalla hänelle, että hän on suomalainen. Koko nykyinen "kansainvälisyys" on sairasta, ja kaukana terveestä kasvuympäristöstä ei-suomalaisella ja valkoiselle lapselle! Lapsi tarvitsee tunnustusta omana itsenään, sitä ei tue se, että te tuotte hänet tänne jostain vitun vinku-intiasta, ja julistatte, että hän on "uus-suomalainen" Se on sairasta, ja jos hoet sitä kylliksi pitkään, myös lapsesta tulee sairas! Eikä auta, että hoet yhä uudelleen ja uudelleen mantraa:Adoptiovanhemmat eivät ole täydellisiä. Adoptiovanhemmat voivat tehdä virheitä. Parempi lapsella on minun luonani, kuin Kiinassa orjatyössä!" Voit vaatia lapselta kiitollisuutta, mutta hän ei sitä VARMASTI anna! Harkitse mitä teet, sillä ylimielinen suhtautuminen lapseen ja "vauvakuumeeseen" tuudittautuminen langetta elinikäisen kirouksen koko perheesi ylle, josta kulttuurien väliin jäänyt lapsi ei ikinä pakene. Hän kantaa traumojaan mukanaan hautaansa saakka, mahdollisesti niinkuin minäkin tein. Sinulla on ehkä valta adoptoida, mutta jos toimti väärin, et voi enää päättää, mitä sen jälkeen tapahtuu. Adoptiolapsi voi myös hylätä sinut äitinä, eikä ole MITÄÄN, mitä voit sellaiselle asialle tehdä, paitsi ehkä tuhota koko perheesi epätoivoisessa yrityksessä murtaa lapsi, niinkuin minulle yritettiin tehdä. HARKITSE! Voit vaikuttaa nyt kaikkivaltiaalta vallassasi adoptoida lapsi, ja tuoda hänet tänne. Sen jälkeen et ole enää kuin katastrofin uhri, jos alat möhliä! Minä en ikinä antanut anteeksi, eikä toisaalta minulta edes pyydetty, sen verran katkeriksi muuttuivat myös minut "pelastaneet" ihmiset! Harkitse todella edes perheesi vuoksi mitä teet, sillä maksat siitä vielä kauan senkin jälkeen, kun adoptio on ohi ikuisesti katkerina menetyksen vuosina!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Itse en epäröisi hetkeäkään adoptoida lasta ulkomailta.
Mietityttää hieman motiivisi kirjoitella tänne.
Motiivini on ilmaista itseäni, minkä oikeuden minulle sinällään takaa jo tämän HÖLMÖLÄN perustuslaki, johon minut on tuotu vastoin tahtoani!
No, itseppähän pian näet, että valtasi ulottuu vain itse adoptiopäätökseen. Se mitä sen jälkeen tapahtuu, ei ole enää sinun valssasi päättää. Et ole enempää, kuin lapsen laillinen holjooja. Oikeaa äitiä sinusta ei tule ikinä, valehtelisitpa, uhkailisitpa, tai lahjoisitpa kuinka paljon! No, näemmä haluat oppia tuskaista ja kivistä tietä. Minulla on kuitenkin HÖLMÖLÄN minulla suoma sananvapaus, jota aion käyttää myös jatkossa!
mikä saa vihaamaan noin paljon adoptiota?
mun paras kaverini on adoptoitu Intiasta ja suomeen hän on tullut 3kk vanhana, mikä enää ei ole kuulemma mahdollista. Kaverini biologinen äiti oli iältään 13- vuotias, isästä ei ollut tietoa. valehtelisin jos sanoisin että kaverini sanotaan vaikka Ranin elämä olisi ollut mutkatonta ja mahtavaa. Mutta kyse ei ole ollut rasismista, vaan muista syistä perheen sisällä. Hänen adoptio vanhempansa ovat tällä hetkellä 60-vuotiaita, vanhoillisia ja uskonnollisia. Sinä aikana kun Rani ns itsenäistyi ja muutti pois kotoa vasten vanhempien tahtoaan, elämä ei ollut kovin mukavaa.
Mutta tällä hetkellä 4 vuotta jälkeen päin Rani meni kesällä naimisiin suomalaisen miehen kanssa joka rakastaa ja jumaloi vaimoaan, heille syntyi pieni tyttö joka tällä hetkellä on 5kk. Rani on ollut aina tietoinen että hänet on adoptoitu, vahempien kanssa hän on käynyt Intiassa katsomassa millaista elämää ja millainen kulttuuri siellä on. Hän on edelleen kiinnostunut omasta kulttuuristaan, vaikka sydämeltään ja tavoiltaan on suomalainen ja kristitty. En voi kuin kuvitella sitä mitä maailma olisi menettänyt, tai lähinnä me joille Rani on rakas ja tärkeä jollei häntä olisi adoptoitu suomeen. voisi jopa olla mahdollista ettei hän olisi selvinnyt hengissä.
Kiitollisuutta siitä ei kukaan halua että muka on Ranin elämän pelastanut, hän on itse kiitollinen siitä mitä on elämältään suomessa saanut.
mä ymmärrän kyllä ettei kaikki voi tuntea niin, on varmasti vihaa adoptio vanhempiaan kohtaan ja katkeruutta että on tuotu heidän päätöksestään suomeen, ja juuri annettu sille pariskunnalle. Mutta onko pienellä vauvalla jota ei hänen oma äitinsä ole halunnut pitää ja on halunnut antaa adoptoitavaksi, päätös valtaa? miten se vauva voi tietää missä on parempi olla? Siinä tapauksessa että lapsi on jo muutaman vuoden ikäinen tai jopa 10 vuotias, asia on eri.
mutta voisinhan minäkin olla katkera ja vihainen siitä että olen syntynyt suomeen ja juuri sille miehelle ja naiselle joita kutsun isäksi ja äidiksi. Mä en ole uskovainen mutta uskon jonkin verran jumalaan, ja tässä tapauksessa siihen on jokin syy että jumala on meidät tänne antanut.
Mä ymmärrän kyllä että jos on syntyny esim. euroopassa ja ns kehittyneessä valtiossa, miksi adoptoida kotimaan rajojen ulkopuolelle jos sielläkin olisi hyvät oltavat. mutta aasian maat joissa tunnetusti on köyhyyttä ja tiedetään lasten heitteille jätöstä, miksi ei voi antaa lapselle varmasti parempaa elämää täällä?
mutta tämäkin on vain minun mielipteeni ja käsitykseni asiasta. ja voisin harkita ja varmasti harkitsenkin tulevaisuudessa adoptiota muualta kuin suomesta. Ja jos olet sitä mieltä ettei lasta pitäisi tuoda tänne suomeen rasistisista syistä, niin sä olet rasisti itse. ei suomi, eikä maailma muutu jollei joku tee sen eteen jotain. Ja se että jos päätän mieheni kanssa yhdessä, ilman painostusta kumpaankaan suuntaan, adoptoida lapsen vaikka meillä onkin omia lapsia, ei se tarkoita sitä että haluan uuden lelun itselleni tai etten arvosta niitä lapsia jotka olen synnyttänyt. Haluan antaa heille mahdollisuuden olla avoimpia ihmisiä ja soveliaampia, ja haluan antaa adoptoidulle lapselle sisaruksia jotka arvostavat ja rakastavat häntä yhtä paljon kun mieheni ja minä arvostamme ja rakastamme häntä, samalla tavalla kuin synnyttämiä lapsiani. En halua enkä aijo salata adoptiota, en ostaa enkä maanitella lasta sanomaan ja pitämään minua äitinään. Jos hän ei sitä halua sen jälkeen kun tajuaa asioista enemmän, sen jälkeen minä olen vain nainen joka kuului tai kuuluu hänen elämäänsä toivottavasti edes ystävänä.
miksi ajatella kaikki negatiivisesti?
Näytät syyttävän adoptiota kaikesta pahasta elämässäsi. Tiesitkö, että kaikilla ihmisillä on omat kasvukipunsa? Itse olen täysin biolapsi, silti olen katkaissut välini vanhempiini: en kestänyt ainaista riitelyä tai sitä, etten ollut koskaan riittävä mihinkään. Adoptio ei ole kaiken pahan alku ja juuri, vaikka siitä voikin varmasti ongelmiaan syyttää. Toki sinulla on oikeus ilmaista mielipiteitäsi, mutta toisten pelleksi haukkuminen ei osoita kovin korkealentoista ajatustenjuoksua...
Ah, taas tätä HÖLMÖLÄIS-logiikkaa parhaimmillaan:)
Eli koska SINÄ olet kokenut katkeria riitoja ja välirikon biologisten vanhempiesi kanssa väität, että niin voi tapahtua millaisessa tahansa lapsi-vanhemmat suhteessa, ja näin ollen vertaat biologista vanhemmuutta adoptiovanhemmuuteen.
Vaikka kuinka tekisi mieli niitä verrata, senkin libelaarihörhö, kyseessä on silti kaksi TÄYSIN eri asiaa! Adoptiossa on paljon suurempi vaara ylilyönteihin, sillä kaikkien riitojen lopussa ei kukaan tule ajatelleeksi, että samaa lihaa ja vertahan tässä loppujen lopuksi ollaan! Näin VARSINKIN kansainvälisessä adoptiossa, jossa lapsi hyvin tietää, että on adoptoitu, jo ennenkuin vanhemmat ovat "valmiit" sen hänelle kertomaan! Tuolloin vaara on TODELLA suuri, sillä tällaista yhdistävää biologista suhdetta ei ole! Minä annoin adoptiovanhemmilleni mahdollisuuden olla minulle niin läheinen korvike biologisia vanhempia, kuin vain mahdollista. He kumminkin aina kuvittelivat ja lähtivät siitä, että he todella OLIVAT minun biologiset vanhempani. Asioista ei puhuttu niiden oikeilla nimillä, ja tunnustettu realiteetteja, eikä tunnusteta vielä monessa muussakaan perheessä! Kyse on TÄYSIN eri asiasta kuin biologisessa perheessä! En voi sille mitään, että välisi ovat menneet täysin poikki biologisten vanhempiesi kanssa, todella pahoiteltavaa:( Mutta älä omien katkerien kokemuksiesi perusteella ala verrata sinun kohtaloasi minuun! Enhän minäkään puhu kaikkien adoptiolapsien suulla, kerron vain oman tarinani, ja kerron, ettei adoptio TODELLAKAAN ole vain mikään menestystarina! Ja jos et kestä totuutta, VAIHDA KANAVAA! Voit inistä niin paljon kuin haluat, liberaali-PELLE, mutta vain sinun ininäsi takia minä en lakkaa puhumasta niin omistani, kuin muittenkaan kokemuksista. Jos et kestä totuutta, niin puhkaise vaikka silmäsi, sillä muuten et pääse sitä pakoon!
tämä sinun tapauksesi on todellakin vain yksi tapaus, etkä voi yleistää. kehotat ihmisiä harkitsemaan adoptiota, mikä on sinänsä hyvä asia. kaikki eivät vauvakuumeessaan näe asioita joka kannalta -etenkään lapsen kannalta. silti tuomitset tavallaan koko adoption ja ainakin itse ottolapsena voin sanoa, että olen onnellinen saatuani hyvän ja rakastavan kodin (kaikkine vikoineen). vartuin mieluummin perheessä, kuin lastenkodissa.
en voi luonnollisestikaan käsittää ihan täysin sinun tuskaasi, koska olen sukujuuriltani täysin suomalainen, eivätkä tilanteemme ole siinä mielessä verrattavissa toisiinsa. vaikka olenkin suuressa määrin erimieltä kanssasi, niin siinä yhdyn täysin ajatukseesi, että biologinen lapsi ei tunne adoptiolapsen tuskaa ja niitä kasvukipuja ei voi verrata toisiinsa. harva ymmärtää ajatella sitä tosiasiaa, että JOKAINEN ADOPTIOLAPSI on lähtöisin huonoista oloista.
taustansa erilaisuudessa on paljon hyväksyttävää ja usein tuottaa myös todella pahoja pettymyksiä. pettymyksinä voin esimerkiksi mainita seuraavia: biologinen isä ei ole tunnustanut lapsekseen, biologiset vanhemmat eivät halua tavata aikuista lastaan, biologiset siarukset eivät halua tutustua, biologinen äiti onkin alkoholisti, biologinen äiti on tappanut, biologinen isä on väkivaltainen, jne,... tällaisia asioita meille ottolapsille tulee eteen, mitä kenellekin ja jollekulle jopa kaikki ja paljon muuta. jo niissä on kovasti hyväksyttävää.
koulussa opettaja saattaa kysyä, että tietääkö kukaan mihin kellonaikaan on syntynyt. tähän kysymykseen minä en tiennyt vastausta, mutta jokainen muu luokassamme osasi jo ala-asteella kertoa edes suunnilleen mihin aikaan vuorokaudesta syntyi. sitten kun sain pikkusiskon, oli kavereille suuri ihme, kun äidin maha ei ollut koskaan ollut suuri ja yhtäkkiä sain 4-kuisen pikkusiskon. siitä seurasi myös kiusaamista, koska muiden vanhemmat eivät olleet selittäneet lapsilleen mistä adoptiossa on kysymys. kummia tilanteita sattui eteen. puolitutut ihmiset (aikuiset) totesivat, että "et ole kyllä yhtään isäs tai äitis näköinen" ja vielä kummempaa oli: "oletpas isäsi näköinen". ei-biologinen 4,5 vuotta nuorempi siskoni kehittyi fyysisesti hyvin aikaisessa vaiheessa ja näin ollen olimme melko samankokoisia ja tuntuipa sekin hyvältä, kun pari vanhusta kysyi meiltä olemmeko kaksoset (olimme juuri maininneet olevamme sisarukset) ja kerrottuamme ikäeroksemme yli neljä vuotta nämä vielä "kohteliaasti" tiedustelivat, kumpi on vanhempi. lukiossa koulun biologiantunnilla perinnöllisyslaskennan yhteydessä en voinut kertaakaan tehdä niitä tehtäviä, joissa piti todistaa kaavan paikkansapitävyys omilla vanhemmillaan ja sisaruksillaan.
yksi ehkä kaikkein kurjimmista jutuista sattui, kun joskus n. 8-vuotiaana juttelin serkkuni (vuoden nuorempi -todella fiksu jo lapsena) kanssa adoptiosta ja tajusin yhtäkkiä, etteitämä edes tiennyt minun olevan ottolapsi. samassa lisäsin vielä, että niin ovat muuten yhdet yhteiset serkkummekin. en voi vieläkään käsittää, miten isäni veli vaimoineen ei ollut puhunut asiasta lapsilleen, kun meillä kotona siitä oli aina puhuttu avoimesti! meitä oli yhteensä 8 serkusta (4 perhettä, jokaisessa 2 lasta ja kahden perheen molemmat lapset ottolapsia).
adoptiovanhemmuus ei ole helppoa. vanhempien täytyy tukea lapsiaan niiden normaalien asioiden lisäksi myös kaikessa tässä "ylimääräisessä" tuskassa. adoptiovanhemmilla on myös tavallaan kovemmat paineet "onnistua vanhempina".
minä rakastan ottovanhempiani koko sydämestäni ja olen onnellinen, että olen saanut niin fiksut, rakastavat ja henkisesti vahvat, kypsät vanhemmat. tiedän myös olleeni heille unelmien täyttymys, kun eivät pystyneet lasta hankkimaan perinteisin keinoin. pidän heitä ainoina oikeina vanhempinani, mutta en tietenkään biologisina-. he pitävät minua omana rakkaana lapsenaan ja se on saamani rakkauden kannalta merkityksetöntä miten minä olen heidän perheeseensä tullut.
ja vielä: jokaisessa minun tietämässäni perheessä, jossa on adoptoitu(ja) lapsi(a) asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä ja hyvin aikaisessa vaiheessa: tasan siitä saakka, kun lapsi kykenee yhtään ymmärtämään. minulle henkilökohtaisesti adoptioasiani oli vesiselvä jo 3-vuotiaana. tarina menee näin: menimme synnytyslaitokselle katsomaan enoni vaimoa ja juuri syntynyttä uutta serkkuani ja sieltä lähdetäessä kysyin, koska äiti menee sinne samaan paikkaan tekemään minulle pikkusiskon. tuolloin vanhempani selittivät juurta jaksain, että meidän perheessä se ei ole niin yksinkertaista. olin vielä yöllä sängystäkin noussut ja mennyt tökkimään äidin hereille ja kysynyt, kun oli vielä jäänyt muutamia epäselviä kohtia :"niin että menikö se juttu näin, että,...". siitä saakka minulle on kerrottu kaikki taustastani mitä olen halunnuut tietää ja jos vanemmat eivät ole osanneet johonkin vastata, ovat he ottaneet selvää!
ottovanhemmista voi tulla OIKEA isä tai OIKEA äiti. ainakin minun vanhemmistani tuli, samoin jokaisen tuntemani adoptoidun lapsen adoptiovanhemmista. biologinen vanhemmuus ei ole sen aidompaa ja oikeampaa, kuin ottovanhemmuuskaan. tuo voi olla sinun omakohtainen kokemuksesi, mutta minä voin puolestani myös omakohtaisesta kokemuksestani vakuuttaa, että vaikka olisin ikinä millaiseen perheeseen tahansa syntynyt, ei biologisista vanhemmistani olisi tullut minulle enempää tai vähempää "oikeita", kuin mitä adoptiovanhempani ovat.
jos sinulla on mennyt sukset ristiin omien adoptiovanhempiesi kanssa ja tunnet heitä kohtaan katkeruutta, niin ei sinulla silti ole mielestäni mitään oikeutta puhua meidän akikkien adoptoitujen puolesta ja uskotella lasta toivoville adoptiota harkitseville, että adoption kautta heistä ei muka voi tulla oikeita vanhempia. sinä et ehkä miellä omia ottovanhempiasi oikeiksi vanhemmiksesi ja koet heidän toimineen väärin, mutta näin ei ole kaikkien kohdalla!!!
kaatua saa, muttei jäädä makaamaan. lapsi saattaa syntyä huonoihin oloihin, eikä päästä koskaan hyvään elämään kiinni. moni biologinen lapsi syntyy väkivaltaisille alkoholistivanhemmille (esimerkiksi) ja nämäkin joutuvat varttumaan aikuiseksi ja jatkamaan elämäänsä. ehkä sinunkin kannattaisi yrittää pyrkiä eroon tuosta katkeruuden tunteesta ja keskittyä siihen yhtä kovalla tarmolla ja sisulla, kuin nyt keskityt itse katkeruuteen.
Sekoitat nyt PAHASTI kotimaisen ja ulkomaisen adoption keskenään!
On TÄYSIN eri asia, jos adoptiolapsi ITSE huomaa olevansa adoptiolapsi, kuin jos ottovanhemmat päättävät kertoa hänelle asiasta, kun hän on 17. Etninen erillaisuus ei tee kenestäkään vammaista tai muuen vajaavaista, joten en ymmärrä, miksei asioista voitaisi puhua niiden oikealla? "Me kaikki olemme samanlaisia" ei riitä lapselle selitykseksi omasta etnisestä erillaisuudesta, eikä perusteluksi adoptioon erillaiseen maahan tai kulttuuriin.
Kotimainen ja ulkomainen adoptio ovat NIMEN OMAAN tästä syystä kaksi ERI asiaa! Adoptio on asia, josta lapsi on tietoinen jo heti, kun alkaa ajatella asioita enemmän. Etnisyys ei ole rasite, mutta toisaalta kyse on täysin erityisestä asiasta;et TODELLAKAAN tunne olevasi suomalainen! Olen tavannut aika harvoja adoptiolapsia, jotka todella tuntevat olevansa, vaikka sinä ja kaikki muut wannabe-teini adoptioäidit tällä palstalla saavatkin kuulostamaan, että oma etnisyys ja adoptio on valtaosalle adoptoituiduista "hällä väliä" juttu. No oikeassa olette, joillekin se on, mutta ei TODELLAKAAN adoptoidoille! Varmaan se oli ihan "hällä väliä" amerikan ensimmäisille suomalais-siirtolaisille, suomenlippu ja sukulaisten kuvat ja kirjeet jäivät ummehtumaan ullakolle. Mitäs niistä välittämään, jenkkejähän nyt ollaan!
Nyt varmaan tokaiset syntyperäisenä finninä, että "vittu ei!" No, miksi näin pitäisi olla kansainvälisessä adoptiossakaan? Se on sitten NIIIIIIIIIIIIIIN vaikeaa tajuta, että on IHAN ERI ASIA, jos on jossain vähemmistönä!??? Tieteellisesti me todella olemme osa yhtä isoa ihmiskuntaa, ja meissä on esim kansojen, rotujen ja jopa kulttuurien välillä suht koht vähän eroja;pohjimmiltaan me olemme ihmisiä, eli kaikki samaa lajia, siis PAPERILLA!
KÄYTÄNNÖN elämässä saattaa olla eri asia sinulle, onko lapsesi erillainen, koska SINÄ et koe sitä eri tavalla! Sinulle suomalaisuus on itsestäänselvyys, kun asut suomessa. Odotetaanpa vaikka 10 tai 20-vuoden jälkeen, kun suomeen on syntynyt ulkomaalaisia, "kansainvälisiä " slummeja ja ulkomaalaisten asuinalueita. Muutappa semmoiseen asumaan, ja yritä kasvattaa siellä lapsesi, niin kyllä se "suomalaisuus" tulee mullan ja lattian alta läpi ihan huomaamatta! On AIVAN ERI ASIA läpättää ihmisten ja ihmiskunnan samankaltaisuudesta, kun edustaa suurtan vallitsevaa enemmistöä, joka on asunut maassa vuosisatoja, ehkä jopa vuosituhansia, ja jota edustaa 90% kansasta. Tässä tilanteessa moisia fraaseja on ERITTÄIN helppoa heittää! "Mitäs siitä jos lapsi on hieman erillainen, olenhan minäkin varmaan hieman pyylevämpi ja vantteraluisempi kuin naapuri?"
Kuules nyt, valkoinen BIMBO! Kaikella kunnoituksella, kokemuksesi on TÄYSIN eri asia kuin minun, enkä minä edes missään vaiheessa väittänyt edustavani enemmistöä adoptiolapsista kokemuksineni. Minun perheesäni ne olivat erityisen rankat, mutta yhä suuremmassa osassa adoptioperheitä on vastaavanlaisia ongelmia, jotka johtuvat kaltaisistasi epäpätevistä teinibimboista, jotka hakevat adoptiovanhemmuutta ja myös saavat sen, koska viranomaiset pelkäävät teidän ainaista nalkutusta siitä kuinka teitä "sorsitaan" Et taida tietää kansainvälisestä adoptiosta hölkäsen pöläystä? Tässä on nyt kyse pikkuisen eri seikasta, kuin sinun huutolaistarinastasi. Kansainvälinen adoptio on TÄYSIN ERI ASIA, kuin kotimainen, koska valtaosa kansainvälisen adoption kohteista edustaa täysin eri rotua ja kulttuuria kuin hänet adoptoivat adoptiovanhemmat. Ja EI! Kulttuuri ei ole pigmenttisidonnaista, mutta kyse on muustakin kuin vain pigmentistä! Juuret ovat ja pysyvät, sitä ei muuta MIKÄÄN, eikä asia ole sillä selvä, että ottovanhemmat kertovat siitä samaan tapaan kuin jollekin lapselle seksivalistukesta. Sinulla ja maailmanparantaja ystävilläsi ei taida olla asiasta tai ongelmasta aavistustakaan, kun edustatte turvallisesti toimeentulevaa, enemmistöä valtaväestöstä. Ehkä suomen rajat pitäisi avata apposen ammolleen, ja antaa tänne tulla kaiken maailman kulkijoiden ja vaeltelijoiden, niin te saisitte kokea, miltä tuntuu olle vähemmistönä, saatanan hempukka!
Kuule Lost soul, en jaksanut lukea kokonaan viimeistä juttuasi, mutta kun kirjoitit ettet ole yleistänyt kaikkia adoptio vanhempia tai yleensä adoptiota jutuissasi, olet väärässä. Lueppa itse uudestaan kaikki tekstisi. Jotenkin saattaa tulla sellainen mielikuva noista teksteistäsi ettei suomalaiset taida olla niitä ainoita "hölmöläisiä" katsoppa peiliin! Ja lue uudelleen Nooran kirjoittamat tekstit!! Niissä on kyllä sinullekin ihan täyttä asiaa ja pohtimisen aihetta!!!!!
Kiitokset Nooralle kirjoittamistasi teksteistä. Oli todella hienoa kuulla että on onnistuneita adoptioita. Juttusi ovat olleet koskettavia ja antaa todella paljon ajattelemisen aihetta meille jotka suunnittelevat adoptiota. Niissä on ollut terveitä ajatuksia ja realistisia pohdintoja niin hyvästä kun pahasta. Kaikkea hyvää sinulle Noora!!
tiedän kyllä miltä tuntuu olla jossain vähemmistönä. adoptioisäni työn vuoksi (diplomi-insinööri) muutimme tansaniaan (itä-afrikkaan) olessani vuoden ikäinen ja elimme siellä kolme vuotta. satun vielä olemaan vaaleahiuksinen. kasvoin siis minäkin lapsuudessani ihan toisenlaisessa ympäristössä ja tiedän miltä tuntuu olla erilainen.
ulkomailla asumisesta on muutenkin kokemuksia. olin vuoden 2000 italiassa, roomassa, au pairina. siellä tajusin, että italialaisille suomalainen babysitter on sama, kuin puolalainen huora.
on kurjaa, jos jollekulle adoptiolapselle vanhemmat kertovat vasta 17 vuoden iässä tämän taustasta. minun mielestäni on paras kertoa heti siinä vaiheessa, kun lapsi kykenee asian ymmärtämään edes jotenkuten ja lisätä tietoa sitten vähitellen lapsen varttuessa. tämän oikean kertomisajankohdan päättäminen on varmasti hyvin yksilöllistä. kuitenkin uskon, että lapsesta riippuen sopiva ikä olisi 3-6 vuotta. on selvää, että toiselta puolen maailmaa adoptoitu lapsi, joka ei ulkoisesti lainkaan muistuta vanhempiaan, varmasti huomaa itse olevansa erilainen jo hyvin aikaisin. siitä syystä tällaisessa tapauksessa olisi parempi kertoa lapselle adoptiosta mahdollisimman varhain. kerrottavaksi mielestäni tuossa vaiheessa riittää vallan mainiosti perusasiat (vanhemmat eivät itse pystyneet saamaan lasta, lapsen omat vanhemmat eivät pystyneet pitämään lasta, lapsi annettiin uusille vanhemmille, uudet vanhemmat rakastavat lasta).
kyllä minunkin mielestäni kotimainen ja ulkomainen adoptio eroavat toisistaan. perusta on kuitenkin molemmissa sama.
haluaisin vielä kertoa yhden asian. erään serkkuni ( myös ottolapsi) biologinen isä on italialainen. näin ollen serkkuni hiukset, silmät ja iho ovat tummat. melko varmasti serkkunikin huomasi hyvin aikaisessa vaiheessa, ettei muistuta lainkaan vanhempiaan (melko vaaleita kumpikin) tai edes veljeään. hän voisi yhtä hyvin kantaa kaunaa biologiselle äidilleen siitä, että tämä teki vahinkolapsen italiaanon kanssa. ei kuitenkaan kanna, vaan on ennemminkin ylpeä eksoottisesta ulkonäöstään. tämä serkkuni myös pitää ottovanhempiaan maailman parhaina vanhempina, kuten minäkin omiani :).
osa tuntemistani ottolapsista on myös adoptoitu ulkomailta. tuttavaperheeseemme adoptoitiin 2 lasta afrikasta 80-luvun vaihteessa pienelle paikkakunnalle ja voit arvata oliko pikkukaupungissa pohjanmaalla silloin vielä nähtykään livenä yhtään tummempi-ihoista. lisäksi tunnnen 3 bangladeshista adoptoitua tyttöä (yksi tuli suomeen jo 70-luvulla ja kaksi muuta 80-luvun lopussa) ja tiedän vielä kolme eri puolilta afrikkaa adoptoitua lasta (ovat kaikki vielä alle kouluikäisiä).
en siis sekoita näitä asioita keskenään ja tiedän kyllä jotain kansainvälisestäkin adoptiosta.
kirjoitan tänne lähinnä siksi, että pelkään sinun kirjoitustesi vaikuttavan mahdollisiin tuleviin hyviin ottoäiteihin sillä tavoin, että nämä hylkäävät tyystin haaveensa lapsen saamisesta. haluan tuoda esiin sen, että on olemassa onnistuneita adoptioita (useimmat) ja että ottolapsi voi pitää ottovanhempiaan oikeina isänä ja äitinä.
bimbo on muuten lapsi (kylläkin miespuolinen) italiaksi,...
-bimba adottiva- (=ottolapsi)
voi olla muutakin, kuin kansainvälistä adoptiota. kirjoitit adoptiosta, mutta tunnuit unohtavan, että myös suomalaista syntyperää olevia lapsia annetaan adoptioon. itse olen ottolapsi ja syntynyt suomessa ja biologiset vanhempani ovat kumpikin suomalaisia. näin ollen en siis ole kokenut rasismia asuessani suomessa.
tärkeä pointti jokaisen adoptiota harkitsevan tiedoksi. adoptiossa ei ole kyse siitä, että halutaan antaa hyvä koti lapselle, vaan siitä että halutaan saada lapsi.
ulkomailta adoptoituja lapsia.
Onko heillä ollut myös huonot kokemukset Suomeen joutumisestaan ja adoptiovanhemmistaan.
Tunnen myötätuntoa sinua kohtaan.
Ei ulkomailta adoptoidun tilanne voi olla helppo, kun ei se helppo ole kotimaassaan adoptoidullekaan.
Vaikka kirjoitat kovin provosoivasti ja olet katkera, niin kyllä jutussasi on asiaakin. Sen verran, että rasisminpelon vuoksi päädyimme kansainvälisen adoption sijasta sijaisvanhemmuuteen, kun omia lapsia ei ollut mahdollista saada (kävimme vuosikausia lapsettomuushoidoissa kaikilla niillä rahoilla, joilla lapsettomien pariskuntien kuvitellaan humputtelevan pitkin maailmaa).
Mietimme adoptiolasta, mutta meistä tuntui liian julmalta tuoda lapsi kokonaan toiseen kulttuuriin ja toiselle puolelle maapalloa. Arvelimme, että vaikeuksia tulee viimeistään kouluaikana, jos ei sitä ennen.
Toisaalta adoptiolasta on vaikea saada ja sijaisvanhemmista on huutava pula, joten päädyimme sijaisvanhemmuuteen. Meillä taisi kaikki käydä tavallistakin onnellisemmin, kun tulemme hyvin toimeen myös lapsen biologisen äidin kanssa. Lapsen on paljon helpompi sopeutua, kun hän on äitinsä mielestä meillä hyvässä hoivassa.
Heippa!
Huomasin, että on täällä sijaisvanhempiakin, mites teen vanhemmuus on käynnistynyt?
Onnea vaan paljon ja jaksamista uuteen elämäntilanteeseen.
Että myös suomalaiset lastenkodit ovat pullollaan lapsia, joille voi adoptiolla antaa perheen!!! Ei sitä lasta aina tarvitse tuoda toiselta puolelta maailmaa.
Tietääkseni 80-luvun alusta asti suomalaista adoptiolasta on ollut lähes mahdoton saada ja se vaatii vuosikausien jonotuksen. Nykyinen taloudellinen tilanne Suomessa tai ainakin lapsilisä ym. on niin hyvä, että äidit pystyvät itse pitämään lapsensa, eikä lapsia siis ole tarjolla adoptoitavaksi. Lisäksi abortit vähentävät lasten määrää. Kerropa lisää, jos tiedät asian olevan toisin.
ovat pitkät mutta lapsia toki on,... lapsilisät ja muut olivat olemassa silloinkin, kun minä ja pikkusiskoni synnyimme (v.1980 ja 1984) ja kyllähän mekin tarvitsimme kodin. jos lasta todella toivoo ja haluaa, jaksaa lasta odottaa sen neljä vuotta. jos ei riitä kärsivällisyys pitkän odotusaikaan, niin miten se riittää itse vanhemmuuteen?
odottaa kuin neljä vuotta, pelkkä odotusko riittää?
Sittenhän ei lapsettomilla ole mitään hätää.
Olen mielestäni kuullut, ettei suomalaisia lapsia kertakaikkiaan riitä kaikille lasta haluaville.
Lapsilisät nousivat ja tulivat kerran kuussa maksettaviksi vasta joskus 80-luvun lopussa tai 90-luvun alussa. Siihen asti ne olivat vain merkityksettömän mitätön summa.