MOOTTORIPYÖRÄLLÄ

kun siellä kerran asustelet, opit vielä sinäkin jotain.

http://www.kolumbus.fi/matti.gronroos/norjafaq.html

Oliko tuo vitsi? Kyllä Norjassa vuoria löytyy. Veikkei nyt ihan 8000 metrisiä, niin kyllä 2,5 km korkeat huiput on jo vuoria. Trondheimistä lähtee E6 tie etelään, jota ei kannata välttää. Noin 50 km etelään ajettaessa alkaa upeat maisemat ja yhä paremmaksi muuttuu. Tie kulkee jokivarsien vierellä ja jossain vaiheessa nousee pikkuhiljaa korkealle Dovrefjell- ylängölle, mitä jatkuu kymmeniä kilometrejä.

Dåmbos nimisellä paikkakunnalla kannattaa kääntyä länteen Åndalsnesiiin. Matkalla upea koski ja joki kulkee tien vierellä. Sieltä Peikkotielle, joka tunnettu serpentiinimutkistaan ja mahtavista maisemistaan. Vuoren yli ajattua tie jatkuu kohti Geirangeriá. Matkalla lautta, vuoren ylitys ja huikaiseva Kotkantie alas Geirangerin vuonolle, jota sanottu maailman kauneimmaksi. Satamasta lähtee säännöllisesti turistiveneitä vuonolle, jolla kannattaa poiketa pikku kierroksella. Geirangerista matka jatkuu nousuna vuoren yli. Ylhäällä maksullinen sivutie Dalsnipalle, jossa näköalapaikka 1,5 km korkeudessa alas laaksoon. Sen jälkeen kannattaa suunnata kohti Styrniä ja Gaulangerfjellin ylitystien (serpentiinimutkia alas) kautta Balestrandiin ja Sognefjordenille, joka maailman pisin vuono.

Songdal - Laerdal kautta pääsee maailman pisintä maantietunnelia (24,5 km) pitkin Aurdaliin, jossa Flåmin kuuluisa rautatienpätkä. Junalla pääsee matkustamaan vuorenrinteitä huikaisevan maiseman halki - jos kantti kestää. Kaikkien näiden reittien varrella turkooseja koskia, vuoria, laaksoja, vuonoja, lampaita ja elämyksiä.

Sieltä sitten esim. Geilo, Gol, Fagernes, Gjovik kautta E6:lle ja kotiin, jos aikataulu ei enää riitä. Tässä vain esimerkki. Alla jotain karttalinkkejä.

http://www.saunalahti.fi/samit3/kartta/norjan.html

vuoria! kirjoitti:

Oliko tuo vitsi? Kyllä Norjassa vuoria löytyy. Veikkei nyt ihan 8000 metrisiä, niin kyllä 2,5 km korkeat huiput on jo vuoria. Trondheimistä lähtee E6 tie etelään, jota ei kannata välttää. Noin 50 km etelään ajettaessa alkaa upeat maisemat ja yhä paremmaksi muuttuu. Tie kulkee jokivarsien vierellä ja jossain vaiheessa nousee pikkuhiljaa korkealle Dovrefjell- ylängölle, mitä jatkuu kymmeniä kilometrejä.

Dåmbos nimisellä paikkakunnalla kannattaa kääntyä länteen Åndalsnesiiin. Matkalla upea koski ja joki kulkee tien vierellä. Sieltä Peikkotielle, joka tunnettu serpentiinimutkistaan ja mahtavista maisemistaan. Vuoren yli ajattua tie jatkuu kohti Geirangeriá. Matkalla lautta, vuoren ylitys ja huikaiseva Kotkantie alas Geirangerin vuonolle, jota sanottu maailman kauneimmaksi. Satamasta lähtee säännöllisesti turistiveneitä vuonolle, jolla kannattaa poiketa pikku kierroksella. Geirangerista matka jatkuu nousuna vuoren yli. Ylhäällä maksullinen sivutie Dalsnipalle, jossa näköalapaikka 1,5 km korkeudessa alas laaksoon. Sen jälkeen kannattaa suunnata kohti Styrniä ja Gaulangerfjellin ylitystien (serpentiinimutkia alas) kautta Balestrandiin ja Sognefjordenille, joka maailman pisin vuono.

Songdal - Laerdal kautta pääsee maailman pisintä maantietunnelia (24,5 km) pitkin Aurdaliin, jossa Flåmin kuuluisa rautatienpätkä. Junalla pääsee matkustamaan vuorenrinteitä huikaisevan maiseman halki - jos kantti kestää. Kaikkien näiden reittien varrella turkooseja koskia, vuoria, laaksoja, vuonoja, lampaita ja elämyksiä.

Sieltä sitten esim. Geilo, Gol, Fagernes, Gjovik kautta E6:lle ja kotiin, jos aikataulu ei enää riitä. Tässä vain esimerkki. Alla jotain karttalinkkejä.

http://www.saunalahti.fi/samit3/kartta/norjan.html

Lue lisää

Ensinnäkin E6 on Norjan tylsin tie - isoa suoraa tietä, jossa ei ole mitään nähtävää. Kotilokuskin näkökulmasta se voi olla hieno ja "haastava", mutta motoristin näkökulma se on vain yksi helvetin suora tie, jossa on muutama onneton mäki.

Eli Trondheimista ensin suunnaksi E39 etelään ja mielummin sen rinnakkainen kinttupolku rantaviivaa polveillen. Välillä voi poiketa vaikka 65-tien kautta kohti Kristiansundia ja ajaa Moldeen yöksi Atlantic Road:n kautta. Moldesta on sitten nätti pujotella pariakin kinttupolkua pitkin Geirangerin kukkuloille hakemaan yöpuuta: E39, 650, 63 tai 64, 63. Illalla voi sitten poiketa pummilla kello 18:00 jälkeen Dalsnippalle kattelee maisemia ja sää sen sallii.

Geirangerista käsin voi tehdä lenkin ilman laukkuja seuraavana päivänä: Ensin tylsää 15-tietä Lom:n ja 51-tien kautta Fagernesiin. 51-tie polveilee Jotunheimin ylängön itäpuoltapitkin. Sieltä E16-tietä Songdaliin ja jos haluaa, niin voi koukata Årdalin kautta. Sieltä sitten takaisin Lom:iin Jotunheimin läpi (tie 55). Lom:sta taas tylsää 15-tietä takaisin Geirangeriin. Matkaa taitaa tulla 550 km ja matkan varrella aika kivoja maisemia ja ajopätkiä.

Kevyemi vaihtoehtoreitti on käydä ajamassa vanha Strynjefjeltin tie (258), joka menee Strynin kesähiihtokeskuksen kautta ja täällä näkee lunta 100 %:sti vielä elokuussakin!

Geirangerista voi jatkaa Styniin ja sieltä Songdal - Laerdalin kautta ---- ei ei ei tunneliin vaan sinne vanhalle tielle , jossa on jotain muutakin nähtävää kuin haiseva, likainen ja pimeä tunneli. Eli Leardalista käännytäänkin Erdaliin, josta löytyy tämän maailman kolkan jyrkimmät nousut ja niissä ei sitten keskimäärin kovinkaan monta kotiloa möngi mutkissa vastaan!

Vaihtoehtona on ajaa Songefjord päästä päähän - kivan mutkaista, mutta ruuhkaista. Kolmas vaihtoehto on ajaa Dragsvikin lautalla vuonon yli Vik:iin ja sieltä Voss:n kautta etelään. Kivoja 13-tien varrella olevia lenkkejä saa aikaiseksi, kun koukkaa vaikkapa 572 (Ulvik). Navigaattoriin tässä vaiheessa kannattaa laittaa kohteeksi Lysebotn Brokken kautta ja koittaa itse vältellä kaikkia E-alkuisia teitä. Silloin osuus yleensä aika nappiin reittivalinnassa.

Lysebotn on Norjan ainut "oikea" serpentiinitie ja siinä on vääntöä kuin missä tahansa Alppitiessä. Ainut ero alppiteihin on sen lyhyys ja vähäinen korkeus. Lysebotnista sitten kannattaa jatkaa matkaa lautalla Stavangerin suuntaa.