Olen lastentarhanopettaja, mutta viime vuosina olen haaveillut toimittajan työstä. Olen tehnyt muutaman freelancer-jutun, mutta freelancer-toimittajaksi en ainakaan nyt haluaisi. Minulla olisi taloudellisesti mahdollista elää jonkin aikaa (6-12 kk) harjoittelijan palkalla, kun ei tämä omakaan palkka päätä huimaa. Haluaisin siis toimitusharjoittelijaksi. Mikäli en saisikaan ilmaa siipieni alle, voisin harjoittelun jälkeen palata lastentarhaan töihin.
Mitä mieltä olette tai onko jollakulla kokemusta, onko 34-vuotias liian vanha toimitusharjoittelijaksi?
Olen koulutukseltani lastentarhanopettaja eli yliopistokoulutuksen saanut. Olenko ylikoulutettu toimitusharjoittelijaksi?
Entä miten paikkaa kannattaisi hakea? Tiedän, mihin lehteen haluan, joten otanko vain yhteyttä päätoimittajaan ja kysyn...?
Mitä mieltä olette tai onko jollakulla kokemusta, onko 34-vuotias liian vanha toimitusharjoittelijaksi?
Olen koulutukseltani lastentarhanopettaja eli yliopistokoulutuksen saanut. Olenko ylikoulutettu toimitusharjoittelijaksi?
Entä miten paikkaa kannattaisi hakea? Tiedän, mihin lehteen haluan, joten otanko vain yhteyttä päätoimittajaan ja kysyn...?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Senkun soitat lehteen, johon haluat. Et sinä siinä mitään menetä.
Toimittajilla kyllä pitäisi olla "oikea" akateeminen tutkinto, ei mitään alempaa tutkintoa. Kuukausipalkkaa nauttivaksi harjoittelijaksi on vaikea päästä, koska ammattikorkeat ja ammattiopistot yliopistoista puhumattakaan syytävät toinen toistaan enemmän ilmaisia harjoittelijoita toimituksiin. Mutta etpä tosiaan mitään menetä jos kysyt lähimmästä lehdestä.
Hei, ota yhteyttä lehteen johon haluat! 34-vuotias, olet vasta elämäsi alussa, ehdit tehdä vielä vaikka mitä ja sitä parempi, kun tiedät mitä haluat tehdä!! Älä epäröi, tartu hetkeen!
Laitoin oman elämäni uusiksi paljon vanhempana kuin sinä, kaikki ei käynyt kuten kuvittelin, mutta päivääkään en kadu:)!
Kiitos kannustuksesta. Lähipiiristä sitä ei sada. :( Tutkintoni on tosiaan alempi korkeakoulututkinto, mutta tutkinto kuitenkin. Käsittääkseni osa toimittajista on aivan vailla tutkintoa, joskin taitavat olla vanhempaa sukupolvea.
Jälkeenpäin kadut korkeintaan sitä jos et yrittänyt. Jos tulee seinä vastaan, niin sitten tulee. Sen jälkeen arvioit vaihtoehtoja uudelleen. Oman alansa voi löytää vähän myöhemminkin, niin kävi myös mulle. Välillä sitä joku vähän ihmettelee, mutta mitäpäs siitä? Pääasia etten itse ihmettele, vaan teen sitä työtä minkä lopulta tunnen oikeaksi.
Onhan se työllistyminen vaikeampaa ilman alan tutkintoa, mutta ei se todellakaan mikään este ole. Vähän tuuria matkaan tarvitaan, mutta kun sitä löytyy, niin lopulta ei tiedä mistä itsensä löytää. Hyvällä tuurilla se paikka on juuri se homma mitä on aina halunnut tehdä.
Anna palaa vaan. Toimittajan työhön ei ole muodollisia pätevyysvaatimuksia. Ilmeisesti olit kiinnostunut lehtipuolesta?
Jotkin välineet saattavat toivoa akateemista loppututkintoa, joku jopa edellyttää sitä, mutta jos olet huippu hommassa, niin loppupeleissä ratkaisevat vain näytöt. Toimitusharjoittelun suhteen ei varmasti ratkea tutkintoon. Vakinaistamisen suhteen olen kuullut, että eräs maakuntalehti sitä edellyttäisi.
Toimittajat ovat taustaltaan kaikkea maan ja taivaan välillä. Tässä muutaman urani varrella tapaamani kollegan koulutustaustat: diplomi-insinööri, valtiotieteiden yo, varatuomari, ylioppilas, AMK-viestintä, lastentarhanopettaja, pappi.
Selittelet väärää tietoa. Toimittajan ensimmäinen ominaisuus olisi oikean tiedon hankinta.
http://www.journalistiliitto.fi