Puistossa

Tässä on erään novellini alku. Mielelläni ottaisin vastaan kommentteja kerronnastani ja kirjoittamistyylistäni. Varsinkin haluaisin tietää mitä muuttaisit, että haluaisit kuulla tarinan loppuun?

Syyskuu. Lähiön kerrostalojen betoniset seinät värjäytyvät haalean keltaisella ilta-auringon viimeisistä säteistä. Se putoaa korkeimman kuusen latvan taakse. Maatuvien lehtien kirpeä, kostea haju nousee kasvoilleni. Tunnen viilenevän ilman hiipivän salaa hupparini kaula-aukosta iholleni. Kiristän kauluksen nyörejä ja vedän hupun päähäni.

Istun lähiön puiston kiikussa. Kaivan kuluneiden farkkujeni taskusta punaisen Marlboroaskin. Sytytän viimeisen tupakan ja heitän tyhjän ryttäämäni askin sorapolulle. Menisin kotiin lähikioskin kautta. Kuulen askelten rahinan lähelläni. Kumarassa kulkeva iäkäs mies kulkee pystykorvaisen koiransa kanssa ohitseni.
Ajatukset harhailevat siihen iltaan. Satoi vettä. Ajovalot nielivät markää asfalttia.
4289
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Tässä näytteessä on lyhyydestä huolimatta selkeyttä. Toki tämä hiomista edelleen kaipaa.

Kokeile mennä ulos, katso tuttuja seiniä, haista maata, kerro mitä koet. Älä kerro mitä joku toinen voisi kokea. Tässä kerrot hiukan ulkopuolisena, et kokemaasi, vaan enemmän jotain jota joskus olet lukenut jossain.

Tupakkiaskiklise heikensi tarinan voimaa. Kukaan ei enää polta, koska se on tyhmää ja pilaa terveyden ja tekee henkilöstä pahanhajuisen. Sillä ei saa lisästatusta mitenkään. Enää kukaan ei ihaile marlboromiestä.

Satoi vettä, ajovalot nielivät märkää asfalttia, on myös niin klisé että uh huh. Kokeile kertoa asia jotenkin toisin.

Vettä oli satanut viikkoja, auton vasen etuvalo oli pimeä, en huomannut sitä ennen kuin ajoin (hän ajoi) ulos kaupungista, pois katuvalojen kelmeästä loisteesta...

Noin asia, vaikka on likipitäen sama, tulee kerrotuksi tuoreella tavalla.

Kirjoittaessa tutut sanat ovat valttia. Lukijat pitävät sanoista jotka arvaavat ensimmäisestä tavusta, mutta vihaavat lauseita, jotka tunnistavat ensimmäisestä sanasta. Eli ei kikkailla sanoilla, käytetään suomenkieltä puhtaana, kikkaillaan ajatuksilla, ei rakenneta korulauseita, vaan elävää elämää sanoilla.

Hyvää jatkoa ja jaksamista harrastuksen pariin.

Äänestä

...kommentoija osasi kommentoida hyvin..:)

"Tunnen viilenevän ilman hiipivän salaa hupparini kaula-aukosta iholleni"

-tämä oli minusta kiva. Tällaista lisää. Tosin itse kirjoittaisin ilman minä-muotoa: "Viilenevä ilma hiipii salaa iholle hupparin kaula-aukosta". Miksi kaikki kirjoittavat minä-muodossa?? Eikö se ole jotenkin vaikeaa?

Niin ja vielä: tämän pikku pätkän lopussa on rajakohta, siirtyminen toiseen aikaan. Minusta olisi kiva, jos se siirtyminen myös näkyisi jotenkin tekstissä, tai ainakin niin, että siirtymän jälkeen teksti olisi heti entistä kiinnostavampaa. Nyt homma jatkuu tasaisena kuvailuna edelleen, ja kiinnostus lopahtaa.. Selitän huonosti, mutta joku tällainen olo vain tuli lukiessa.

Lukisin kuitenkin loppuun, jos vaan se loppukin olisi tässä :)

Äänestä
  • Aloittaja

    Kiitän rakentavasta kritiikistä! Pienen pojan äitinä ja muutenkin kiireisenä on kirjoittaminen jäänyt viime vuosina olemattomiin. Nyt päätin taas yrittää. Kiinnitin huomiota itsekin moniin samoihin asioihin ja nyt kirjoitan, hion ja korjailen.
    Laitan hiotun version ja loput novellista, kun ne vain saan kirjoitettua. Toivottavasti saan teiltä palautetta silloinkin!

    Äänestä

olisi komee ilta kun sun kanssa kävelisin t juli

Äänestä

Kommentoi aloitusta


UPDATE_7672357 kirjoitti:

Tässä on erään novellini alku. Mielelläni ottaisin vastaan kommentteja kerronnastani ja kirjoittamistyylistäni. Varsinkin haluaisin tietää mitä muuttaisit, että haluaisit kuulla tarinan loppuun?

Syyskuu. Lähiön kerrostalojen betoniset seinät värjäytyvät haalean keltaisella ilta-auringon viimeisistä säteistä. Se putoaa korkeimman kuusen latvan taakse. Maatuvien lehtien kirpeä, kostea haju nousee kasvoilleni. Tunnen viilenevän ilman hiipivän salaa hupparini kaula-aukosta iholleni. Kiristän kauluksen nyörejä ja vedän hupun päähäni.

Istun lähiön puiston kiikussa. Kaivan kuluneiden farkkujeni taskusta punaisen Marlboroaskin. Sytytän viimeisen tupakan ja heitän tyhjän ryttäämäni askin sorapolulle. Menisin kotiin lähikioskin kautta. Kuulen askelten rahinan lähelläni. Kumarassa kulkeva iäkäs mies kulkee pystykorvaisen koiransa kanssa ohitseni.
Ajatukset harhailevat siihen iltaan. Satoi vettä. Ajovalot nielivät markää asfalttia.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu