Yliluonollinen huono tuuri

sellaista - yhtä hetkenä niin vietävän vaikeaa, mutta seuraavana päivänä tai ainakin jonain päivänä voi jälleen iloita siitä, ettei vaikeimpana hetkenäkään antanut periksi.
Olet arvokas!

> Mutta sitä en aio tehdä... <
Erityisesti tästä lauseestasi iloitsin. Juuri näin.
Siihen ne pyrkivätkin että tekisit, mutta on tärkeää ettet edes ajatuksissasi ala ruokkia sitä mahdollisuutta, hemmotella kuoleman mielikuvia.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001149&posting=22000000036694148

"Mikään mitä tee nei onnistu, kaikki menee niin päin persettä kuin voi vain olla."

Jos tuo lauseesi kuvaa todellista asennettasi elämääsi, niin en yhtään ihmettele sitä, että elämäsi on sitä mitä se NYT on. Sillä: " Jos jatkat ajattelemista niin kuin olet aina ajatellut tai teet niin kuin olet aina tehnyt, tulet saamaan juuri sitä samaa mitä olet saanut tähänkin asti."

Toisin sanoen, se mitä koet NYT ja tulet kokemaan tulevaisuudessa on tulosta tämän hetken ajatuksistasi (jotka pohjautuvat asenteisiisi ja vanhoihin ajatusmalleihisi). Tulevaisuutemme määräytyy näet niistä ajatuksista mitä ajattelemme tässä hetkessä. Siis, jos tahdot muuttaa tulevaisuuttasi, sinun pitää muuttaa pelkästään TÄMÄN HETKEN ajatuksesi. Tiedän, tiedän! Se ei ole helppoa, mutta ellet ala muuttamaan niitä, voit olla täysin varma, että tulevaisuutesikaan ei muutu yhtään miksikään muuksi kuin "niskaan ropisevaksi p...ksi". Jos tämä alkaa yhtään kiinnostamaan sinua, voin jatkossa etsiä mm. niitä www-sivuja, joissa puhutaan näistä "tietoisen luomisen" asioista.

Tuo ylempänä lainaamani lause oli muuten "The Million Dollar Secret That Can Change Your Life"- kirjasta vapaasti suomennettuna.

Lakkaa uskomasta tuohon epäonneesi!!! Anna vastoin käymisien unohtua, eläkä kiinnitä sen enempää niihin huomiota. Älä siis ajattele ja porise niitä jatkuvasti. Luovuta ja luo itsellesi positiivinen katsonta kaikkeen(!!!). Asioissa on aina kaksipuolta, yritä löytää se hyvä sieltä pahasta vaikka se tuntuisi kuinka vaikealta, se kyllä löytyy. Vastoinkäymisistä nimittäin oppii usein niin paljon asioita itsestään ja ympäristöstä. Hymyä siis huuleen(!!!) ja huumorilla tallaat eteenpäin. Jos alkaa seinät kaatumaan päälle niin naura vaikka tilanteen huvittavuudelle, sen kyllä löytää kun uskaltaa luovuttaa omapäisyyttään.

Serkkuni aina sanoo meidän suvun olevan maailman huono onnisin, mutta juuri tuolla tavalla hän manailee itselleen huonon onnen ja luo perustan itselleen asiaan kuin asiaan jotta näkisi sieltä mistä kohtaa hänellä se huono onni nyt tällä kertaa sattui olemaan.
'
Tälläisiä ajatuksia tuli, jospa niistä olisi jotain apua.

Hanki "Kovan onnen kundi" TV-sarja (1. tuotantokausi on paras, kakkonen on huonompaa). Sarjassa selitetään, mistä epäonnesi johtuu ja mitä sinun pitää tehdä.

On kova tie löytää se oma henkinen kehitys. Mielestäni tähän ei köysi auta. Aika se on joka nämä sinulta poistaa ja usko parempaa valoisaan tulevaan.

ja ennen kuin haistatat vittua tälle kirjoitukselle, niin mieti, mikä voimaa ajaa tätä maailmaa tällä hetkellä eteenpäin? Kyllä se on pahan voima ja saatana, joka villitsee ja saa ihmiset pauloihinsa. Kun annat elämäsi jeesukselle et ainakaan enää pelkää, mitä tuleman pitää. Suosittelen.

http://www.whoisjesus-really.com/finnish/default.htm

kirjoitus mutta kommentoin kuitenkin,
olen huomannut että minä ja moni tuttuni jotka on leikkineet rajatieteillä on saaneet myöhemmin osakseen hurjia juttuja.
Mitä siis tästä opimme, kannattaa elää tavallista ja tylsää elämää niissä olosuhteissa joihin on sattunut syntymään ja jättää maailmanvalloitus rikkaille ja jättää henkimaaliman jutut pastoreille.
Aku Ankan elämään en osaa sanoa muuta kuin että suhtaudu siihen kuin Aku, Aku ei silti lannistu vaikka Hannu korjaa joka kerta potin, työt menee alta jne...
-kaikki tiet vievät ankkalinnaan eivätkä roomaan-

hae yksi rivi automaatilla ja laita sitten omia rivejä viereisillä numeroilla! Johan alkaa huono tuuri poistua, jos tuo vetää!

Mulla itsellä kanssa sattui ajankohta, että kaikki sattui samaan aikaan. Tuli ihan järjetömästi lokaa. Esim vanhempani kuoli, koira kuoli, toiselle vanhemmalle iski vakava sairaus tyttökaveri jätti, tuli perintöverot opiskelijabudejetilla, josta seurasi, että opiskellut jäivät kesken. Tää kaikki sattui johonkin ihan lyhyeen ajankohtaan. Jotkut olivat syitä ja jotkut seurauksia. Siihen asti olin elänyt iloista elämää ja kaikki oli mennyt nappiin. Eli kyllä minä uskon huonoon tuuriinkin.

Olen huomannut, että näistä jutuista jäi minuun jäljet ja enkä ollut enää niin nauravainen, positiivinen, avoin yms. Tämän jälkeen olen kokenut huonoa tuuria ja osaksi uskon, että se johtuu siitä, että en ole positiivinen ja itseluottamusta täynnä. Olen ehkä hivenen kyyninen ja pelkään välillä pahinta. Kun esimerkiksi hyppää korkeutta ja pelkää, niin varmasti pudottaa riman. Joten kannattaa jotenkin päästää irti vanhasta ja löytää se vanha itsensä niin voi ylittää riman entistä vahvempana. Loppujen lopuksi meiltä kaikilta kuolee tilastollisesti vanhemmat, lemmikki, sairastumme jossain vaiheessa jne Joillekkin ne sattuu kerralla, joillekkin 7-vuotiaana ja joillekkin vasta 60v. En koskaan ole voittanut lotosta tai arvonnoista mitään sen suurempaa, mutta kun olen siitä huolimatta onnellinen niin ihmiset kadehtivat minua. Voittoputkessa olevat ihmiset eivät huomaa huonoa tuuria, koska on niin paljon positiivisia asioita. Siksi pitää iloita pienistä asioista, jotta pääsee voittajfiilikseen.

Hei vain!
Ihan alkuun haluan haistattaa v*tut teille jotka jauhatte ja julistatte asenteiden muuttamista ja sen vaikutusta huonoon onneen! Pitäkääpä oikeesti suunne kiinni niin saatatte pelastaa muutaman surkean ihmiskohtalon. Huono onni ja vaikeudet tulevat kuin mustina helminä helminauhassa.

Olen samaa mieltä. Joillekkin annetaan sitä kannettavaa enemmän kuin toisille. Itse olen positiivinen ja myös ajattelen niin. Miksi sitten elämässä tapahtuu niin paljon ikävää? Moni sanoo minulle, että olisivat heittäneet hanskat tiskiin. Silti vedän tätä rekeä perässä.

Mieheni sairastui syöpään. Hänen hoidoidssa on ollut 5 vakavaa laiminlyöntiä. Lääkehoitovirheitä 2. Ammattuilaisena olen joutunut puuttumaan niihin. Siten saanut pelastettua mieheni hengen kolmasti.

Tämä on vain jäävuoren huippu meidän elämässä.

Silti, käyn töissä ja minulla on kotona kaksi omaishoidettavaa.

Itken välillä väsymystäni autotallissa ja kerran tulin vedet silmissä ulos tallista, niin mieheni läheinen ripitti minua. En saa luoda tappiomileialaa kotona. En saa itkeä. En siis saa itkeä piilossa.

Elämä on epäreilua.

On olemassa yksi tekijä mitä ei tiedemailma oli pysynyt selittämään, se on sattuma. Sitä on sattumalta juuri sillä hetkellä siinä ja niitten tapausten keksellä mitkä myöhemmin osoittautuva uskomattoman kamaliksi. On tapauksia joissa ihminen loukaantuu onnettomuudessa mutta silloinkin on siihen ollut osallinen olemalla juuri sillä hetkellä siinä pikassa. Mutta miksi juuri jonkun ihmisen kohdalle sattuu lääkärin huono päivä ja hän tekee koprjaamatonta vahinkoa tai joku muu "pinempi" asia. Joskus meille tulee ennalta aavistus ettei pitäisi mennä johonkin tettyn paikaan mutta koska kaikki aavistaminen on nykyään huuhaata emme usko itse itseämme. Myöhemmin kaduttaa että olemme olleet uskomatta omiin vaistoihimme. Ei tarvitse kuin katsoa eläinmaailmaan missä eläin aistii jotain mitä ihminen ei näe tai ei usko tapahtuvaksi. Ihmiset ovat menettäneet miljooniaan tai terveytensä tai uskonsa elämään tai jotai muuta vaikka ovat ennalta saaneet varoituksen olla toimimatta määrätyllä tavalla. Uskon vakaasti siihen että joku meissä itsessämme tai meidän ulkopuolellamme yrittää ohjata meitä niin että välttyisimme pahimmasta. Yhteisöelämässä välttämätön avun tarvitseminen ei saisi koskaan riippua jonkun toisen huonosta ammattitaidosta, välinpitämättömyydestä tai itsekkyydestä. Mutta sääntö yksi on itsensä rakastaminen mikä ei ole itsekkyyttä vaan sen eliömuodon rakastamistä mikä tällä hetkellä on, eli ihminen. Mailma on kuitenkin vain maailma ja sen realiteetit ovat mitä ovat koska ihminen on lopultakin vain ihminen.

jokaiselle hengen heimolaiselle tsempit, itsemurha on epäitsekkäin teko maailmassa.
oon monesti miettinyt kaikkien tapausteni johdosta vetää itseäni johdonpäähän roikkumaan, mutta oon aatellu olevani vittumaisin ihminen ja jään vittuilemaan muille loppuun asti.

oon koulukiusattu, ookoo aloin kiusata pienempiini sen johdosta
luulin että tappelemalla kadulla saa tyttöystävii... väärin kaikki pelkäs mua.
uskoin sellaiseen perheeseen johon lyöttäydyin kun lensin kotoo pellolle. luulin että luotto tiedot palaa aina 5vuoden jälkee takas... ei oo palannu takas 20v lähti luototiedot ja kohta 45 ja edellee ei oo niitä
mua on petetty, mun firma on kavallettu ja aina oon selvinny ihan töitä tekemällä. mul ei oo omaa taloo ja miljoona mersuu mut mul on 5 tervettä lasta ja nykyisin hyvä vaimo joka rakastaa mua vaik oon tällänen.

oo aina vittumainen omalle kohtalolles ehkä se joskus luovuttaa ja antaa hyvää sullekkin

Ainoa keino päästä tuosta on positiivinen ajattelu. Jos kaivat koko ajan kuoppaa itsellesi niin siellähän olet ja aina vaan syvemmälle menet.

Sulla on vain väärä lääkitys. Nyt kipin kapin lääkäriin. Älä elä mielenterveysongelmiesi kanssa yksi. Siihen löytyy apua aina. Lääkitys on se juttu...

Tämä on jo vanha ketju mutta osui silmään kun hain poikkeuksetta jatkuvasta epäonnesta netistä. Tässä alkaa tosiaan vissiin pikkuhiljaa terveys ja psyyke prakaamaan. Nuorempana tuli vastoinkäymisten ym takia traumoja ja ne yhdistettynä, huomasin etten kyennyt tekemään entistä työtäni johon näin tosi paljon vaivaa. Sittemmin mennyt 2 opiskelupaikkaa ketuiksi, asumisen kanssa ollut tosi huonoa tuuria useampaan kertaan toistamiseen ja pyörin edelleen mielummin ulkona kun olisin asunnosta josta maksan vuokraa. Koitan jatkuvasti saada opiskelu ja työ asioita kuntoon mutta joko jokin järjestely ei onnistu tilanteen takia tai sitten koko homma on järjestetty niin sekavaksi että siitä ei tavallinen ihminen saa tolkkua( koulutuksen järjestäjä ei esim ole tavoitettavissa tai asioita ja tehtäviä ei esitetä tai anneta selkeästi, harvoin edes tarkistetaan).... Tässä on muutaman vikan vuoden aikana alkanut myös todella pahat migreenin, ahdistuskohtaukset sekä huimaus. Taustalla myös adhd, hahmottamisen vaikeudet ja masennus. Apua olen hakenut, nuorempana sain mutta nykyään en ole kuulemma tarpeeksi akuutti. Tässä olen alkanut viimeaikoina kyrpiintymään sen verran pahasti että kaikki mikä liikkuu, hengittää ja pitää ääntä, nostaa siltä seisomalta sarvet päähän ja alan nähdä punaista...

Mullakin ollut pitkään kaikessa. Ja isoja asioita enimmäkseen. En usko höpölöpöön, mutta joskus kyllä uskoa koetellaan. 🤷🏻‍♀️
Nyt viimeisimmät. Pankit sekoilee ja rahat ei liiku mihinkään ajoissa ja elämä jumittuu ja työkuviot kusee. Sitten kusee rahapolitiikka.
Mutta kaikesta aina selvii. Se on vissi. Joskus kai tulee niitä hyviä juttuja sit useampi putkeen. Ehkäpä pian.

Itellä koko aikuis elo ollut yhtä helvettiä. Silti viimeset pari vuotta ollut kyllä ihan koomiset mittasuhteet saanutta epäonnea, jokainen perus asiakin menee täysin poikkeuksetta päin vittua, joka päivä ja hetki. Lähinnä koitan vain nukkua mahdollisimman paljon(=hiestä märkänä pelkkiä painajaisia tottakai) ja pysyä kotona piilossa. Toki toivon ja rukoilen etten enää heräisi tähän jo vitsiksi luokiteltavaan elämään päivittäin. Mutta eihän tää tunnu loppuvan ikinä. Pelkkää henkistä ja fyysistä sadistista kidutusta ja äärimmäistä köyhyyttä on tää koko elämä. Ei tää enää tästä.