Saamme vain valkoisen kankaan
Maaleja sen peitteeksi etsimme
Ne kertyvät vähitellen,
erilaisina jokaiselle
Hiljalleen varrella elämän,
tunteittemme pensseleillä,
värein kokemuksiemme kirjon,
lisäämme sävyjä kukoistavia
Ja ehkä sen saamme valmiiksi,
tyytyväisenä kehyksiin asetumme
Emmekä haluakaan huomata,
maailmaa tuon ulkopuolella
Saisiko lasku auringon,
keskipäivän paisteen lämpimän
Hukkuisiko se sateeseen,
myrskyn mustan peitteeseen
Emmekö haluakaan kokea,
palaa uudesta taivaasta,
jonka huomen meille ojentaa
Olisiko meidän joskus,
kerättävä pieni rohkeutemme,
tuo uskalluksemme väre
Ja revittävä turvallisuus,
maalauksemme taustakangas
Hauraaksi muuttuneen
Nähdäksemme myös taakse kuvamme,
ymmärtääksemme sydäntämme paremmin
Rakastaaksemme lujemmin
Maalauksemme takana
Maaleja sen peitteeksi etsimme
Ne kertyvät vähitellen,
erilaisina jokaiselle
Hiljalleen varrella elämän,
tunteittemme pensseleillä,
värein kokemuksiemme kirjon,
lisäämme sävyjä kukoistavia
Ja ehkä sen saamme valmiiksi,
tyytyväisenä kehyksiin asetumme
Emmekä haluakaan huomata,
maailmaa tuon ulkopuolella
Saisiko lasku auringon,
keskipäivän paisteen lämpimän
Hukkuisiko se sateeseen,
myrskyn mustan peitteeseen
Emmekö haluakaan kokea,
palaa uudesta taivaasta,
jonka huomen meille ojentaa
Olisiko meidän joskus,
kerättävä pieni rohkeutemme,
tuo uskalluksemme väre
Ja revittävä turvallisuus,
maalauksemme taustakangas
Hauraaksi muuttuneen
Nähdäksemme myös taakse kuvamme,
ymmärtääksemme sydäntämme paremmin
Rakastaaksemme lujemmin
Maalauksemme takana
Vastaukset 8
Vanhimmat
Erikoinen runo. Pidin tästä, kiitos !
myöhäisen illan taikka aikaisen huomenen varjoissa mielen syvyyksistä saa aikaiseksi. :)
Hienoa, että pidit. Kiitos itsellesi!
Jokaisen ainutkertainen
maalaus fresko.
Runos
profetallista sypsynyttä
kauniisti pensselis
sivelen juontaaa kuvaa.
"Saamme vain valkoisen kankaan"
Tämä aivan liikutti "puhuttelee"
Kiitos sain olla runon äärellä
Sanojen pensseli..hyvää herännyttä aamua.Liisa
kankain me elämämme saamme aloittaa.
Lapsena nuo maalien värit opetetaan, niitä omalla itsellämme sävytämme ja pensselein omaa taulua maalaamme.
Ehkä joskus on varressa joku toinen, ehkä joskus pensseli lentää nurkkaan. :)
Mutta vaikeus onkin huomata maailma maalauksen ulkopuolella, takana näkymättömissä. Ehkä sinne pääseminen antaa taikka ottaa jotain pois, ehkä lisää saa itselleen...
Kiitos sinulle, Liisa.
elämän kulkua upeasti, harva tuonne kai pääsee, niin ajattelen, en tiedä. Pelko on niin suuri tai se harha, johon tuudittaa itsensä. Uteliaisuusko tappoi lopulta kissan.. ja mitä sitten?
Kuitenkin :)
voivat juurtua tuohon tauluun juuri niin kovin, etteivät ymmärrä sen ulkopuolelta tulevia sävyjä. Uskotaan vain sen yhden kehystetyn elämän olevan se, mikä vain on oikea.
Ei kuulla kritiikkiä, ei huomata lempeämpää elämää...
Juuri niin, pelko taikka harha, ehkä jotkut ovat tyytyväisiä tauluunsa.
Jos valmiin taulun jättää taa, se siellä aina on. Tosin se haalistuu ja väreistään vaalentuu, mutta uuteen maalaukseen sävyistä sen vanhan alkaa kuva hahmottumaan.
Kiittäen tämän pensselin vetojen :)
joka kokee olevansa valmis; ei kehity enää miksikään. Muuttuvuus on läsnä kokoajan, joten liian rajallisiin kehyksiin ei elämänkirjoa kannata laittaa.
Kiitos tutuntuntuisesta runostasi "Sanojen pensseli"
Vr
olet oikeassa, valmista ei saisi elämästään. Värikerroksia toistensa päällä on elämämme, mutta vasta kun pensseli lopullisesti tippuu, on maalauksemme valmis.
Silti jotkut ovat mielestään saaneet tuon kehystetyksi, jolloin siihen "maailmaan" ei voi tulla säröjä, ei kukoistusta uutta.
Kiitän hyvästä kommentistasi, Valkoinen ruusu.