Olen ihmetellyt vanhoillisuuspalstalla sitä ettei siellä tunnuta oikein ymmärrettävän hoitokokousten suoraan verrannollista yhteyttä siihen oppiin että toisella ihmisellä on oikeus ja valta antaa toisen synnit anteeksi. Eli siis valta pakottaa toinen nöyristelemään edessään jotta tämä nöyristelijä tulisi Jumalan hyväksymäksi. Tämä sotii mielestäni niin perusteellisesti Jeesuksen opetuksia vastaan että haluan jatkaa asian käsittelyä - ja syvällistä käsittelyä. Hoitokokoukset voidaan mielestäni käsitellä juridisena ongelmana mutta koska vanhoillislestadilaisuudessa on kysymys liikkeestä joka touhuilee hengellisten asioiden kanssa, pitäisi asiat nähdä myös hengellisestä näkökulmasta. Minusta tuo oppi pitäisi nyhtää juurineen ihmisten ajatuksista. Raamattukin riittäisi tässä melko pitkälle.
Kirjasessa Song of Prayer (joka on Helenille annettua materiaalia ACIM:n lisäksi) esitetään monta tapaa joita ego käyttää "anteeksiantamiseensa".
Eräs tällainen valheellinen ja toimimaton anteeksiantamisyritys on kuvattu näin (Forgiveness-to-destroy)
"In this group, first, there are the forms in which a "better" person deigns to stoop to save a "baser" one from what he truly is. Forgiveness here rests on an attitude of gracious lordliness so far from love that arrogance could never be dislodged. Who can forgive and yet despise? And who can tell another he is steeped in sin, and yet perceive him as the Son of God? Who makes a slave to teach what freedom is? There is no union here, but only grief. This is not really mercy. This is death."
Siis kuinka voi halveksien antaa anteeksi ja orjuuttamalla osoittaa mitä vapaus on??
Siitähän on kysymys jos nostetaan toisen syntisyys tosiasiaksi ja sitten "annetaan se anteeksi" vaikka syntisyysongelma oli hoidettu jo kauan sitten Jumalan toimesta. Anteeksiantajan ainoa työ on sydämessään nähdä Kristus toisessa eikä simputtaa häntä ja lukea loitsuja.
Keskustelen tässä nyt anteeksiantomenetelmästä mielessäni pitäen että myös vanhoillislestadiolaiset ovat Jumalan Poikia.
Kirjasessa Song of Prayer (joka on Helenille annettua materiaalia ACIM:n lisäksi) esitetään monta tapaa joita ego käyttää "anteeksiantamiseensa".
Eräs tällainen valheellinen ja toimimaton anteeksiantamisyritys on kuvattu näin (Forgiveness-to-destroy)
"In this group, first, there are the forms in which a "better" person deigns to stoop to save a "baser" one from what he truly is. Forgiveness here rests on an attitude of gracious lordliness so far from love that arrogance could never be dislodged. Who can forgive and yet despise? And who can tell another he is steeped in sin, and yet perceive him as the Son of God? Who makes a slave to teach what freedom is? There is no union here, but only grief. This is not really mercy. This is death."
Siis kuinka voi halveksien antaa anteeksi ja orjuuttamalla osoittaa mitä vapaus on??
Siitähän on kysymys jos nostetaan toisen syntisyys tosiasiaksi ja sitten "annetaan se anteeksi" vaikka syntisyysongelma oli hoidettu jo kauan sitten Jumalan toimesta. Anteeksiantajan ainoa työ on sydämessään nähdä Kristus toisessa eikä simputtaa häntä ja lukea loitsuja.
Keskustelen tässä nyt anteeksiantomenetelmästä mielessäni pitäen että myös vanhoillislestadiolaiset ovat Jumalan Poikia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.