Palstan keskusteluja silmäilleenä ja itsekin vähän tanssia harrastavana joutuu ihmettelemään aikojen ja tapojen muuttumista. Menneinä vuosikymmeninä kerran viikossa ja ehkä vain kesäaikaan järjestetyissä lavatansseissa saattoivat jotkut nuoret miehet humalapäissään vähän tapella keskenään. Nyt aika ajoin keskustelu ryöstäytyy sanalliseksi tappeluksi eräillä internetin tanssiaiheisilla keskustelupalstoilla ja ilmeisesti vieläpä selvin päin.
Millaisen kuvan tällainen antaa tanssiharrastuksesta? Saattaisi kuvitella, että tanssin harrastajat ovat fiksua ja rauhallista väkeä. Toisaalta täytyy kyllä sanoa, että tällainen keskustelu on hauskaa seurattavaa, hauskempaa kuin tansseissa konsanaan.
Joidenkin kirjoittajien osalta tanssipalstojen keskusteluja voisi verrata Joni Skiftesvikin käsikirjoittamaan ja Matti Ijäksen ohjaaman tv-elokuvaan ”Katsastus”. Elokuvan päähenkilöt ovat aikuisia miehiä, jotka eivät ole oikein kasvaneet aikuisiksi henkisellä tasolla eivätkä toisaalta osaa edes vanheta kunniallisesti. Kovaa uhoa täynnä olevia reppanoita. Elokuvan pääteemana on vanheneminen, kuten näyttelijä Vesa Vierikko haastattelussaan toteaa.
Ei vanheneminen ole helppoa naisille, mutta ei se ole helppoa kaikille miehillekään. Vanhenemista voi kyllä yrittää hidastaa, mutta taistelun sitä vastaan häviää varmasti. Vanheneminen on vääjäämätön tosiasia, ellei sitten kuole jo nuorena. Ei auta, vaikka tanssittaisi itseään nuorempia tai käyttäytyisi kuin murrosikäiset pojanklopit.
Onkohan se vielä niinkin, että juuri tanssinharrastajien on erityisen vaikeaa hyväksyä oma vanhenemisensa? Yksin kotona ollessa tai samanikäisten kanssa harrastellessa vanhenemisella ei ole niin paljoa merkitystä, sehän on aivan normaalia. Ikävä kyllä, juuri tanssiessa tylysti kohtaa oman vanhenemisensa konkreettisesti kasvoista kasvoihin ja nimenomaan siellä sitä on niin vaikea hyväksyä. Oikein vanhana tilanne taas sitten muuttuu.
Lisätietoja ja näytteitä kulttielokuvaksi muodostuneesta Katsastuksesta mm. täällä: http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=90&t=&a=5196
sekä Youtubessa ja Wikipediassa.
Varsinkaan nuoret miehet eivät ole kovin kiinnostuneita lavatanssista, heillä on paljon muutakin tekemistä keskenään. Nuoremmilla keski-ikäisillä ei oikein ole aikaa ja vähän vanhempana huomaakin sitten olevansa jo liian vanha. Silloin olisi kyllä taas enemmän aikaa ja kiinnostusta, mutta sitten jo taas haikaillaan menneen nuoruuden perään.
Oi minne, minne loittonitte päivät armaat?
Tuo otsikko on Aleksandr Puškinin runoromaanista Jevgeni Onegin, jonka Pjotr Tšaikovski on säveltänyt oopperaksi. Ylimielinen ja rikas Onegin viettelee nuoren runoilija Lenskin kihlatun Olgan, vaikka Olgan vanhempi sisar Tatjana on Oneginiin rakastunut. Nuoret naiset kun niin usein ovat mieluisampia vanhemmille miehille.
Tässä monille tuttu http://www.youtube.com/watch?v=XKfv_n-ycN8
Lenskin aaria tuosta oopperasta Jevgeni Onegin (op 24. Куда, куда вы удалились, весны моей златые дни... Kuda, kuda, kuda vy udalilis...)
Hyvä sävellys ja hyvä esitys ei kaipaa suuria orkestereita, savukoneita eikä muita tehosteita.
Millaisen kuvan tällainen antaa tanssiharrastuksesta? Saattaisi kuvitella, että tanssin harrastajat ovat fiksua ja rauhallista väkeä. Toisaalta täytyy kyllä sanoa, että tällainen keskustelu on hauskaa seurattavaa, hauskempaa kuin tansseissa konsanaan.
Joidenkin kirjoittajien osalta tanssipalstojen keskusteluja voisi verrata Joni Skiftesvikin käsikirjoittamaan ja Matti Ijäksen ohjaaman tv-elokuvaan ”Katsastus”. Elokuvan päähenkilöt ovat aikuisia miehiä, jotka eivät ole oikein kasvaneet aikuisiksi henkisellä tasolla eivätkä toisaalta osaa edes vanheta kunniallisesti. Kovaa uhoa täynnä olevia reppanoita. Elokuvan pääteemana on vanheneminen, kuten näyttelijä Vesa Vierikko haastattelussaan toteaa.
Ei vanheneminen ole helppoa naisille, mutta ei se ole helppoa kaikille miehillekään. Vanhenemista voi kyllä yrittää hidastaa, mutta taistelun sitä vastaan häviää varmasti. Vanheneminen on vääjäämätön tosiasia, ellei sitten kuole jo nuorena. Ei auta, vaikka tanssittaisi itseään nuorempia tai käyttäytyisi kuin murrosikäiset pojanklopit.
Onkohan se vielä niinkin, että juuri tanssinharrastajien on erityisen vaikeaa hyväksyä oma vanhenemisensa? Yksin kotona ollessa tai samanikäisten kanssa harrastellessa vanhenemisella ei ole niin paljoa merkitystä, sehän on aivan normaalia. Ikävä kyllä, juuri tanssiessa tylysti kohtaa oman vanhenemisensa konkreettisesti kasvoista kasvoihin ja nimenomaan siellä sitä on niin vaikea hyväksyä. Oikein vanhana tilanne taas sitten muuttuu.
Lisätietoja ja näytteitä kulttielokuvaksi muodostuneesta Katsastuksesta mm. täällä: http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=90&t=&a=5196
sekä Youtubessa ja Wikipediassa.
Varsinkaan nuoret miehet eivät ole kovin kiinnostuneita lavatanssista, heillä on paljon muutakin tekemistä keskenään. Nuoremmilla keski-ikäisillä ei oikein ole aikaa ja vähän vanhempana huomaakin sitten olevansa jo liian vanha. Silloin olisi kyllä taas enemmän aikaa ja kiinnostusta, mutta sitten jo taas haikaillaan menneen nuoruuden perään.
Oi minne, minne loittonitte päivät armaat?
Tuo otsikko on Aleksandr Puškinin runoromaanista Jevgeni Onegin, jonka Pjotr Tšaikovski on säveltänyt oopperaksi. Ylimielinen ja rikas Onegin viettelee nuoren runoilija Lenskin kihlatun Olgan, vaikka Olgan vanhempi sisar Tatjana on Oneginiin rakastunut. Nuoret naiset kun niin usein ovat mieluisampia vanhemmille miehille.
Tässä monille tuttu http://www.youtube.com/watch?v=XKfv_n-ycN8
Lenskin aaria tuosta oopperasta Jevgeni Onegin (op 24. Куда, куда вы удалились, весны моей златые дни... Kuda, kuda, kuda vy udalilis...)
Hyvä sävellys ja hyvä esitys ei kaipaa suuria orkestereita, savukoneita eikä muita tehosteita.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eivät tavat mihinkään ole muuttuneet eivätkä muutu. Media vain vaihtelee.
Kannattaa muistaa, että tämä on KIRJOITUSpalsta, ei TANSSIpalsta! Lisäksi, puheet ja teot ovat eri asioita.
Tämä tosiaan on tanssiaiheinen keskustelu- ja kirjoituspalsta, jossa voi ja saa kirjoittaa kaikenlaisista tanssiin ja sen ympärillä tapahtuviin elämän oheisilmiöihin liittyvistä asioista.
Kuten flaksista. Ja saamisesta.
Ja tätä kirjoitusta et Truehum sitten poistattele.