Hei! Onko täällä muita lukijoita, jotka olette kovasti sureneet kisulinne poismenoa? Menetin kuukausi sitten lähes 17-vuotiaan kissani ja suru on ollut valtava. Kaipaus jatkuu ja itku sen myötä. Kauankohan tämä menetyksen tunne jatkuu. Keskustellut olen asiasta, etten suinkaan yksin ätä ole vatvonut. Muita samassa tilanteessa olevia?
Samuel
Kun aika on...
4192
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En ole vielä sen edessä, mutta se aika lähenee ja ymmärrän oikein hyvin ikäväsi. Nämä kissat ovat meidän ystäviämme ja hyvää ystävää tuleekin muistella sekä ilon että surun sävelissä.
kissani kuoli vuosi sitten 17-vuotiaana. Tuntui etten pääse siitä yli. Sain kissan kun olin itse 7 v, ja kasvoin sen kanssa. Itkin ja puhuin ja itkin ja puhuin, PALJON. Parin kuukauden päästä sitä yhtäkkii huomas, et ei ihan koko ajan ajattelekaan ja sure sitä, vaan pysty itkemättä kelailee muistoja. Pikkuhiljaa se helpottaa. Nyt tosin tulee taas itku, kun on niin ikävä.. :(
Mä tiiän ettei mikään kissa voi koskaan ottaa mun rakkaimman ensimmäisen ja ihanimman kissan paikkaa, mut meille tuli noin 4kk:n päästä kissani kuolemasta sellanen yksi pieni ihana paska, joka vähän helpottaa ikävää.. mutta suru kannattaa surra ihan kokonaan loppuun asti.
Mua jotenki helpotti sillon, kun kävin useemman kerran tälläsellä sivulla: http://www.sunpoint.net/~mirs/sateenkaarisilta.htm
Voimia sulle, kyllä se vielä helpottaa. Onneks sun kissasi on sun sydämessä ikuisesti : )
Kissan menetyksestä tulee suuri suru ja olen surrut 9-vuotiaana kuollutta kissaani paljon enemmän kuin esim. menehtyneitä sukulaisia. Tosin ketään hyvin läheistä sukulaista ei olekaan kuollut, lukuunottamatta ukkiani.
Tapauksesta on kuusi vuotta. Minulla meni kissan kuoleman jälkeen pari kuukautta aivan unessa. En muista siltä ajalta oikein mitään. Kissa jouduttiin lopettamaan tammikuun alussa ja ensimmäinen muistikuvani on maaliskuulta, jolloin ajauduin riitaan erään entisen tuttavuuden kanssa. Silloin jotenkin palasin takaisin maailmaan ja havahduin miten monta viikkoa olen surrut. Taisin vain maata sohvalla tai sängyssä ja itkeä itseni uneen. Minulla ei silloin ollut oikein ketään kenelle puhua, enkä edes pystynyt. Kissa palaa mieleeni nykyisin pari kertaa vuodessa. Aivan yllättäen alan ajattelemaan tyttöstä ja saatan valvoa lähes koko yön itkien surua ja hymyillen muistellessani hyviä hetkiä. Nytkin tuli kyyneleet silmiin... Muistan vieläkin kissan tuoksun, äänen ja turkin pehmeyden...
Kissan menettämisestä ei oikein koskaan pääse yli, mutta suru hellittää ja muistaa enemmän niitä hyviä asioita. Olen pahoillani menetyksestäsi. Toivon sinulle kovasti voimia suuren surun keskellä.
Ymmärrän surusi ihan hyvin. On kamalaa menettää kissa/koira, vaikka on valmistautunut siihen. Meillä kuoli 14 vuotias koira ja heti jälkeen toinen samanikänen koira(tytön koira),. Oli hirrveää, vieläkin itku tulee, kun aattelen sitä. Ja kuukausi sitten jäi yksi kissoistamme auton alle. Voi tätä itkun määrää, mitä olen itkeny öisin. Ajan kuluessa helpottaa, mutta vieläkin muistan näitä joka yö.Koirien kuolemasta on jo 2,5 vuotta.Onneksi meän vanha mummo kissa teki yhden pennun kuukausi sitten, joka on siis maailman suloisin olento,siis se pentu. Aivan ihana, ukkoki on ihan myyty.