Olemme mieheni kanssa olleet pitkään yhdessä ja vähän käyneet tanssimassakin vuosien varrella. Mieheni on erityisesti viimeiset vuodet tyytymättömänä valitellut, että olen raskas vietävä, vaikka en ainakaan minä pidä häntäkään kovin taitavana tanssittajana. Tanssikurssejakin olemme harkinneet, mutta mieheni menisi niillekin mieluummin yksin. Hänen mielestään niin oppii paremmin. Minua ihmetyttää ja loukkaakin se, etten minä hänelle kelpaa. Mies väittää, että hänen yksin halunsa takana ei ole muuta kuin nauttia tanssimisesta? Mielipiteitä ja ajatuksia asiasta?
Miehen lavatanssi-innostus
yksin mennen
534357
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Vaihtakaa paria sekä harjoitellessanne että tanssipaikalla. Siinä saa melko nopeasti hyvän käsityksen siitä onko oma tekniikka kohdallaan.
Parinvaihto kehittää taitoa oikeaan viemiseen ja seuraamiseen luulon sijaan.
...ukkoa.
Raskaasta vietävyydestä kärsii aika moni vähemmän tanssiva nainen. Siihen auttanee vain runsas tanssiminen. Toki kurssistakin voisi olla apua. Kannattaa myös tanssia eri ihmisten kanssa, niin silloin ei jumitu tiettyyn tyyliin ja ala ennakoimaan.
"Tanssikurssejakin olemme harkinneet, mutta mieheni menisi niillekin mieluummin yksin."
Suosittelen harkitsemaan seuraavaa kompromissia. Menette yhdessä kurssille, mutta osallistutte parinvaihtoon. Useimmilla tanssikursseilla parinvaihto toimii joustavasti kuitenkin niin, että oman parin kanssa voi tanssia halutessaan koko ajan.
Kun osallistutte parinvaihtoon opitte kumpikin tanssimaan erilaisten ihmisten ja viejien ja seuraajien kanssa.
Juu, periaatteessa erikseen tanssimisessa ja jopa yksin tansseissa käymisessä ei ole mielestäni mitään vikaa, kun se sopii kummallekin. Itseltäni on huonon itsetuntoni vuoksi tanssi-innostus vähän lopahtanut niin mieheni kuin vieraidenkin kanssa, kun olen saanut mieheltäni arvostelua.
Koska suhteessamme on muutakin ongelmaa, olen myös mustasukkainen miehestäni. Joka siis sinnikkäästi vakuuttaa, että ei ole kiinnostunut muista naisista tai heidän läheisyydestään, vain tanssista. Ihmettelen vain, kun näin vanhalla iällä hommasta innostui.
No, harmittaahan minua sekin, että hän katselee netistä pornoa yksin, vaikka minullekin se kelpaisi. Sanoo, että niin tekevät kaikki miehet.
...ukkoa!
Parinvaihtokurssien vaihdot toimii sujuvasti. Miehet seisovat ringissä ja naiset kiertävät mieheltä toiselle. Siinä saa miehesikin tanssia muitten tanssitettavien kanssa ja sinäkin saat kokemusta myös sellaisista miehistä joitten vienti on erilaista kuin miehesi ja välttämättä he eivät ole samaa mieltä raskasvientisyydestäsi.
Pää pystyyn ja rohkeasti "kehiin". Kyllä tanssi harrastuksena on äärimmäisen suositeltavaa pariskunnalle! Liikunta tulee kuin itsestään ja hyvin miellyttävällä tavalla.
Mitä tulee mustasukkaisuuteen ja tanssiin toisten kanssa, siitä teidän pitää päästä yhteisymmärrykseen ja teitä molempia tyydyttävään ratkaisuun.
Tanssista voi innostua vaikka vanhainkoti-iässä,ota se positiivisena asiana, että miehesi on innostunut tanssista! Sohvaperunaukkoja on ihan tarpeeksi muilla!
Tervetuloa lavoille!
http://www.city.fi/keskustelut/view.php?id=27973
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=692&posting=2581176
yksin sinäkin! Kohenna ulkomuotoasi, käy kampaajalla, kosmetologilla, osta kauniita vaatteita, käytä rahaa itseesi! Ja mene tanssikursseille, miehesi kanssa yhdessä ja yksinkin. Osoita miehellesi, että muut miehet pitävät sinua hyvänä tanssijana, ja jopa haluavat sinua!
Ehkäpä vaakakuppi kääntyy toisinpäin..
"Olen raskas vietävä#. Tarkoittaisiko tämä sitä, että miehesi haluaisi tanssia pidemmillä askelilla,ja sulavammin, askelkuvioita vaihtamalla. Oman vaimoni kanssa, tanssityylimme poikkeavat niin rajusti, että en mielellän tanssi vaimoni kanssa. Hän haluaisi tanssia monotoonisesti, hitaasti, ja lyhyin askelin. Minä tanssin liidellen, pitkillä, ja vaihtelevilla askelilla. Tanssista nauttii, jos kumpikin löytää, omaa tanssityyliä vastaavan kumppanin.
...eukkoa.
Mieheni mukaan yksinkertaisesti raskas vietävä siitä syystä, että olin ylipainoinen, noin 20 kg. Nyt olen sairauden vuoksi muuten laihtunut ja kelpaan kuulemma paremmin ja olenhan minä nyt omastakin mielestäni enemmän esittelykelpoinen nyt. Vituttaahan tämä, kun olen miehelleni kuin esine...
Eihän vietävyys pitäisi olla painosta kiinni. Jos painoa vaikuttaa vietävyyteen, voi "vikaa" olla kummassakin: mies vie voimalla ja nainen odottaa voimaa. Vienti pitäisi olla vain vihjeitä liikesuunnista.
Isoa ihmistä on vaikeampaa viedä, kun ei saa hyvää otetta. Vientikäskyt eivät välity kunnolla.
Lavatansseissa miehesi pystyy tyydyttämään myös läheisyyden tarpeitaan varsinkin jos parisuhteessa on häiriöitä.
On mukava tutustua vastakkaiseen sukupuoleen ilman paineita ja samalla saa kokea silloin tällöin unelmallisen tanssihetken näpsäkän naisen kanssa.
Sellainen hyvin sujunut tanssi on vähän niin kuin pieni rakastuminen. Toki kohtuullisen turvallinen sellainen parisuhteen kannalta.
Tanssiharrastus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että miehesi ei sinusta välittäisi tai rakastaisi.... Tanssi saattaa auttaa kestämään harmaiden kausien ylitse!
Meillä on suhteessamme paljon läheisyyttä. Mieheni halailee ja pussailee minua paljon, mistä nautin. Siis kun olemme kotona, mutt julkisilla paikoilla hän ei halua edes pitää minua kädestä. Sanoo sitä nuorten puuhaksi. (Luulen hänen häpeävän minua, koska olen ollut noin 20 kg ylipainoinen pitkään.)
Seksielämäämme kumpikin olemme tyytyväisiä. Ainakin näin vakuuttaa aina myös mieheni.
Oletko muuten mies vai nainen? Itse olen nainen ja olen samaa mieltä tanssista. Siis, että tanssiminen muiden kanssa ei vähennä tunteita omaa puolisoa kohtaan. Jotkut tuttavani, varsinkin ikäihmiset, ovat kyllä toista mieltä. Sanovat, että missään nimessä ei pidä yksin liihotella, siitä seuraa ero!! Olen kamppaillut omatuntoni kanssa tästä asiasta ja halu tanssia vie voiton.
Ennen vanhaan oli myös kieltolaki.
Vähentyikö juominen? ei
No, just sitä pohdinkin, että mikä se tällainen suhde on, jossa tunnen ahdistavani toista. Jos toinen haluaa mennä, ei minulla ole mitään oikeutta häntä estää. Enkä sitä voikaan tehdä, jos toinen oikein haluaa mennä.
Olen vain surullinen. Pakko myöntää, minulle on kova pala, etten kelpaa. Itsekeskeisesti haluaisin kelvata miehelleni kaikessa, mihin hän naista tarvitsee. Mutta olipa parisuhde kuinka hyvä tahansa, koskaan ei varmaan voi täysin täyttää toisen kaikkia tarpeita.
Ahdistaa, kun tunnen, että pidättelen toista. Mutta helvetin on vaikea päästää irtikään...
Täällä on tullut monta kommenttia puolesta ja vastaan.
Alkuperäiselle kysyjälle annan ohjeeksi, että täältä ei kannata ihmissuhdevinkkejä ruveta kyselemään.
Kukaan täällä vastaajista ei tunne tapausta riittävän hyvin ja luulen, että tämä keskustelu vain lietsoo epävarmuutta sinuun ja heijastuu suhteeseenne edelleen negatiivisena. Tänne moner kirjoittavat myös aivan huvikseen mitä sattuu ja provoavat.
Kukaan ei ole noin huono kuin itsestäsi väität. Jokainen ihminen muuttuu elämänsä aikana johonkin päin, mutta se että alkaa muuttaa itseään väkisin jonkun toisen mieliksi on väärä peruste.
Annan nyt vielä omasta mielestäni ainoan oikean ohjeen.
Ota mahdollisimman pikaisesti vakava juttutuokio miehesi kanssa. Keskustele asioista rehellisesti. Aloita kertomalla asioista omasta näkökannasta. Pidä huoli, että mies ymmärtää sen miten asiat koet ja millaista epävarmuutta koet liitossanne.
Älä hyväksy latistamista tai panettelua. "kun sinä olet tollanen lihonut, etkä niin kuin ennen." Sellainen latistus on vallankäyttöä toista ihmistä kohtaan eikä sitä tule sallia.
Jos miehesi alkaa vedota kaikkeen tuollaiseen typerään, niin puolustaudu äläkä jää sanattomaksi. Sanot hänelle, että et hyväksy itsesi ALIARVOSTAMISTA ja että se loppuu tähän hetkeen...
Käytte asiat rehellisesti läpi ja puhutte asiat halki. Jos homma ei kahdenkesken keskustelulla selviä niin sitten parisuhdeterapeutin luokse jonka prosessin aikana saatte kyyneleet silmään ja löydätte onnen...... (tai päädytte eroamaan "onnellisina" koska ymmärrätte tilanteen paremmin.
Täältä et saa muuta bensaa mustasukkaisuuden ja huonon itsetunnon rovioon!
THAT'S ALL!
ei tosiaan pidä muuttua toisen mieliksi. Kuitenkin, jos muutosta haluaa, sen on lähdettävä omasta itsestä. Toista ihmistä ei voi muuttaa.
Ei tarvitse lähteä tanssikursseille, jos se ei lainkaan tunnu itselle sopivan. Jokaisella on, tai ainakin pitäisi olla joku oma erityisen rakas harrastus. Sen pariin pitäisi pyrkiä.
Omasta ulkoisesta olemuksesta ja terveydestä huolehtiminen ei koskaan ole turhaa. Ei voi sanoa, että se on vain miehelle mieliksi olemista. Se on myös oman itsesi ja itsetuntosi hoitamista. Ja tuo iloa koko ympäristölle.
Jos tunnet itsesi huonoksi ja vaikeaksi ihmiseksi, pitää muistaa, että täydellisiä ihmisiä ei ole. Jos olisi, heitä ei kukaan sietäisi.
Käsitän kyllä, että oikeassa olet. En vain pärjää miehelleni. Hän osaa turhauttaa ja hermostuttaa minut täysin vaikenemalla tai usein yksinkertaisesti huutaa kovemmin kuin minä ja viime vuosina mukaan on tullut fyysinen voima eli suora väkivalta, jossa häviän hänelle mennen tullen.
Yritin muuttaa pois kotoa alkuvuodesta, mutta murruin täysin psyykkisesti ja palasin muutaman kuukauden kuluttua kotiin, koska järkytyksekseni huomasin olevani niin riippuvainen tästä miehestä ja tulin juuri silloin vasta mustasukkaiseksikin hänestä. En käsitä, mitä tämä on.
Mies jätti pariterapian kesken, mutta olemme aloittamassa uutta. Kovin toiveikas en ole, koska minä voin jatkuvasti niin huonosti. Olen vihainen miehelleni, joka muidenkin mukaan kohtelee minua huonosti. Olen vihainen itselleni, etten pysty ottamaan eroa ja antaa mieheni mennä.
Niin epätoivoinen olen, että puran sydäntäni täällä netissä tällaisella palstalla.
En tiedä mitään, mikä minua auttaisi, kun itse en siihen pysty.
Tuohon edelliseen lipsahti tästä näppiksestä pari K:ta liikaa.
Tykkäsin ennen mieheni arvioita itsestäni tansijana tanssista ja tanssikurssi olisi minunkin mieleeni.
missään tapauksessa pidä sietää! Ei fyysistä eikä psyykkistä. Jos miehesi käytös ei ole narsismia, mikä sitten on? Ainakaan se ei ole hyväksyttävää. Sinun riippuvuutesi kuuluu ehdottomasti myös kuvioon. Neuvon sinua hakemaan apua mielenterveyden asiantuntijoilta. Yksin et tuosta selviä. Toipuminen voi kestää kauan.
Tarvitset myös ystävien tukea.
Minulta on joku kysynyt, miten pitää menetellä, kun kumppanina on narsisti. Olen vastannut, että viisainta on juosta ja kauas. Tuo henkilö ei muutu, mutta sinun mielenterveytesi on vaarassa.
Voin aavistaa, miten vaikea sinun on lähteä. Ymmärrän että palasit. Samaan tapaan toimin minäkin.
Oman tahtoni voimalla ja psykoterapeutin avulla olen nyt vapaa. En täysin, sillä narsku kyllä muistuttaa itsestään tavalla tai toisella. Mutta en ole riippuvainen. Ja olen onnellinen. Voin elää omaa elämääni.
Samaa toivon sinullekin.
Minun pitäisi kai lopettaa jo tähän kirjoittelu.
Sairastan masennusta ja käyn jo pitkässä psykoterapiassa eli olen avun piirissä.
Olen kuullut omalta hoitavalta psykiatriltani, joka on tavannut mieheni, että ihmiset kuten hän ei muutu ja minun kannattaa todella miettiä, jatkanko suhteessa hänen kanssaan sekä myös tuttumme sekä mieheni ja omani pitävät miestäni todella alistavana ja itsekkäänä.
Olen harmistunut itseeni, kun en pysty eroon.
Miehessäni on myös hyvää ja meillä on pitkä historia takana, koko aikuiselämä hänen kanssaan, eikä vähäisimpänä lapset ja edessä olisi vanheneminen saman, tutun kumppanin kanssa.
Ja kun itsessänikin on niin paljon vikaa.
yleensä ajan mittaan vain pahenee.
Älä soimaa itseäsi, että sinussakin on paljon vikaa. Ei miehesi löydä mistään ihmistä, jossa ei vikoja olisi. Mikään sinun käytöksesi ei oikeuta häntä käyttämään väkivaltaa.
"Sanovat, että missään nimessä ei pidä yksin liihotella, siitä seuraa ero!!"
Ketään ei voi omistaa eikä pitäisi alistaa.
Sinähän ajat miehesi läheltäsi! Laita Naisena kaikki peliin. Jos lopputuloksena on, että mies lähtee, niin lähteköön, mutta kiinnitä huomiota ulkonäköösi, osta itsellesi jotain omaa mieltäsi kohentavaa (seurauksena:tyytyväisempi ilme kasvoillasi) tai sitten jos olet täysin miehesi talutusnuorassa, niin osta jotain miestäsi miellyttävää (kauaskantoisempaa on ostaa sinua ITSEÄSI miellyttävää! Älä alistu! Näytä miehellesi naisellisuutesi! Mihin hän sinussa aikoinaan rakastui? Mieti sitä ja löydä sieltä ne avaimet... ja käännä se sun miehesi pää ennen kuin on liian myöhäistä)
Ryhdistäydy! Naisena arvostat itseäsikin enemmän kun kohennat omaa oloasi, lopetat valittamisen ja YLLÄTÄT MIEHESI, kun tuntuu siltä, että todella rakastat miestäsi etkä hänestä haluaisi luopua. Tajuat jo sen ettei miestä voi omistaa, ei ketään kukaan voi, se on fakta.
Ryhdy toimeen ja säväytä! TSEMPPIÄ NIIN MAAN PENTELEESTI!
Niin, väkivalta on väärin. Aina.
Ketään ei voi omistaa ja toista pitää kunnioittaa. Ketään ei saa alistaa. Ei myöskään pitäisi alistua, vaan pitää huolta itsestään.
Tässä olen. Ja ihmettelen. En haluaisi erota miehestä, johon rakastuin 25 vuotta sitten todella syvästi, lasteni isästä, miehestä, jonka kanassa haluaisin elää loppuelämäni. En oikein kestä tätäkään tilannetta, epävarmuutta.
Sitähän vain, että onkohan niin, että mieheni on enemmänkin tyytymätön minuun ja suhteeseemme, muttei saa asioita sanoiksi vaan tulevat esiin tekoina?
....ukkoa.
"Sitähän vain, että onkohan niin, että mieheni on enemmänkin tyytymätön minuun ja suhteeseemme, muttei saa asioita sanoiksi vaan tulevat esiin tekoina?"
Tämäkin on mahdollista, mutta vaikka olisi miten hyvä parisuhde tahansa, niin erilaiset ystävyyssuhteet tms. ovat tarpeen tai jopa välttämättömiä itse kullekin. Tunnen mm. erään todella viehättävän ja seksikkään rouvan, joka elää onnellisesti aviossa miehensä kanssa. Mies ei tanssi lainkaan, mutta rouva käy silloin tällöin tansseissa ja nauttii niistä täysin siemauksin.
Parisuhde vaatii välillä myös yksityisyyttä. Kauan sitten eräs aviossa oleva mies sanoi, että on kiva mennä pilkille, kun silloin saa oikein luvan kanssa olla erossa vaimostaan ja omissa oloissaan. Tätä ko. mies ei varmaan olisi koskaan sanonut vaimolleen, mutta minulle hyvänä tuttuna näin kertoi.
Joissakin suhteissa mustasukkaisuus saattaa estää toisen tai molempien osapuolten harrastuksia. Pieni mustasukkaisuus voi olla vain hyvästä ja osoittaa, että välittää toisesta, mutta jos se pelkästään kahlitsee jompaa kumpaa osapuolta, silloin se on mielestäni pahasta.
Tanssiminen erittäin hyvä tapa aloittaa pettäminen. Voi helposti selittää tuolla että on vain_tanssimassa kaikki menonsa ja saa olla yöt tanssipaikoilla uusien kumppanien kanssa. Ei mene läpi jos sanot meneväsi terassille kavereiden kanssa. Homma onnistuu vaikka kumppani olisi mukana, ruuhkatansseissa kun voi puuhastella melkein mitä vain ja kuinka monen kanssa vain.
Joo. Olen mustasukkainen. Ja pahasti nyt. Se on vaikea itsetunto-ongelma. Mieheni on aika suoraan arvostellut minua, erityisesti ulkonäköäni ja vaikka seksielämämme on hyvää, niin aikaisemmin, kun haluni olivat vähän vähäisemmät se ei ollut hyvä vaan hän puheli, että pitäisikö hakea seksiseuraa vieraista ja nyt kun haluan enemmän, niin olen kuulemma liian vaativa ja hän puhelee, että hakisiko vähemmän vaativan naisen.
Jännä juttu, että yli parikymmen vuotisen yhteiselomme aikana mieheni oli minusta ihan todella mustasukkainen alkuvuodet. Esimerkiksi on repinyt minut kesken tanssin pois lattialta tanssimasta toisen kanssa. Mutta sitten nyt tilanne on tämä, että minä olen mustasukkainen hänestä, kun hän on itsenäistynyt.
Eipä minua kai kukaan voi auttaa, kun itse tässä pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni.
miehen puolesta ei ole suhteenne todellinen ongelma. Kirjoitustesi pohjalta voisi tehdä sellaisen analyysin, että koet tällä hetkellä olevasi jotenkin riittämätön miehellesi, ja tämä sama tilanne tulee esiin niin tanssissa, ja muissakin elämän kiemuroissa.
Olette kuitenkin olleet pitkään yhdessä, niin miehesi ei varmastikaan tunne enää kovin paljon mustasukkaisuutta sinusta. Ilmeisesti tanssi on saattanut entistä enemmän parantaa hänen itsetuntoaan, mikäli hän vielä saa kehuja naisilta.
Minkälaiset teillä on puhevälit? Mielestäni paras ratkaisu asiaan on se, että oikeasti keskustelette tilanteesta, vaikka se saattaa tuntuakin hankalalta. Jos teidän suhteenne on hyvällä pohjalla, niin teidän pitää pystyä myös keskustelemaan asioista.
Kerroit avoimesti, että koet itsesi hieman epävarmaksi tilanteessa, ja voit huonosti. Mietitte yhdessä, mikä olisi molempien kannalta paras ratkaisu.
Jos taas miehesi ei jaksa kuunnella ajatuksiasi, herää kysymys, onko hän oikesti kiinnostunut ylläpitämään koko suhdetta. Netissä voit kysellä vihjeitä ja ajatuksia, mutta ainoa oikea ratkaisu tanssi- ja suhdeasioihin liittyen on avoimuus.
Asiat pitää rohkeasti nostaa pöydälle. Vaikka lopputulos asioissa olisi huonokin, niin parempi ne on selvittää, kun ravata vuosikaudet tansseissa pahalla mielellä.
Vai oletko eri mieltä?
...viimeinkin ukkoa.
Mieheni ei oikein mielellään puhu. Sanoo, että mitäs tässä on puhumista. Tykkää tanssia ja muiden kanssa. Minä olen kertonut, että se loukkaa, vaikkakin käsitän, että periaatteessa siinä ei ole mitään pahaa. Haluaisin naisena riittää miehelleni joka asiassa, jossa naista tarvitaan. Mutta eihän se niin mene; tarpeita on niin monia ja ihminen on rajallinen.
Yritin jo. Muutin pois kotoa, mutten pystynytkään eroon. Ja mieheni tekee kuten ennenkin oman mielensä mukaan. Ei tosin läpipaha kai ole.
Kyllä näyttää siltä, että miehesi on menossa pikkuhiljaa omille teilleen. Hän jatkaa yksin tansseissa käymistä niin kauan, kunnes tulee kerran kotiin ja kertoo löytäneensä uuden naisen.
Nimim. "Kokemusta on"
Toisaalta miehesi voi saada uusia virikkeitä lavalta. Hiukka vaihtelua vanhaan, pääsee tanssittamaan hiukka nuorempaa jne. Ja kas lavalta palasi uusi terhakka aviomies.
Kokemukseni on toinen. Olen saanut kuulla, miten en ole enää kuten nuorempana ja tätä rataa. Mieheni itsetunto on kyllä noussut, kun hän on kelvannut nuoremmillekin.
että miehesi on jo menossa. Vaikka olen aktiivitanssija, ja ymmärrän omaa tanssihaluista miestäni, luulen että sinulla on asiat vähän eri mallilla. Siksi sinun on laitettava kaikki peliin! Toistan aikaisemman viestini: Tee jotain, että saat miehesi huomaamaan sinut! Äläkä vain jotain, vaan kaikki mahdollinen. Jotain, mikä saa hänet katsomaan sinua uusin silmin. Ja saa hänet pelkäämään, että voi menettää ihanan naisen.
Jos silti hullusti käy, et ainakaan voi syyttää itseäsi, ettet olisi yrittänyt. Ja se yrittäminen voi toisaalta tuoda omaan elämääsi uusia ulottuvuuksia.
Joo. Nyt kun olen hoikistunut, vaikutan kelpaavan tälle miehelle paremmin ja hän sanookin sen suoraan. Muutakin muutosta on minussa tapahtunut, syystä tai toisesta.
(Oikeastihan kukaan ei ole sen arvoinen, että "luopuu itsestään", mutta minä vain olen niin heikko ja sairaalloisesti riippuvainen miehestäni, että olen näin olen tehnyt, kelvatakseni tälle, jota jokuset,uskaliaimmat tuttumme nimittävät narsistiksikin.)
Niin, mitä mieheni menettää, jos menettää minut. En minä ole ihana nainen.
Mies kuuluisi saada vapautensa kuten hän haluaa, kai. Vaikka perhe ja onkin ja avioliitossa olemme olleet, mutta kun tunnistan oman rajoittavuuteni itsekin.
Tämä narsismi on tämän hetken muotijuttu, jos jonkun kanssa on ongelmia niin sen ei pitäisi tehdä hänestä heti luonnehäiriöistä.
Tuttavapiirissäni on pari näitä narsismisyytöksiä ollut ja molemmissa voisi kysyä myös, että miksi heillä "uhreilla", on ihan mahdoton halu alistua ja painaa päätä rintaan. Toinen juttu meni aika pitkälle tutkintaan ja lopulta tutkivaa asiantuntijaa lievästi nauratti tämä "diagnoosi".
Ai niin, en vähättele ongelmaa enkä tee sinun syyksi, mutta tuo nar...johtopäätös oli vaan turhan herkässä.
kulkivat selkäpiissäni, kun luin että miestäsi on nimitetty narsistiksi. Minä en tuota asiaa vähättele, sillä jouduin itse sellaisen uhriksi. Tiedän miten vaikea on irtautua. Ota selvää narsismista, käy esim. narsismin uhrit ry-sivuilla. Kuvaan sopii myös se, että et itse usko olevasi ihana nainen. Itsetuntosi on poljettu maahan.
Narsismi-diagnoosia ei tietenkään pidä tehdä hätiköiden. Mutta todellinen narsisti on kyllä hyvä huiputtamaan jopa asiantuntijoita ja saa sinut itsesi näyttämään syylliseltä.
Älä alistu enää!
Sinä olet ihana nainen. Miksi et olisi? Tärkeintä on sinun itse rakastaa itseäsi, vasta sen jälkeen voi joku toinen sinua rakastaa.
Olen aivan samaa mieltä, että narsismi on tällä hetkellä joku ihme muotidiagnoosi ja sillä selitetään aivan liian paljon ongelmia ihmissuhteissa.
Varsinaista narsistista persoonallisuushäiriötä sairastaa vain pieni osa väestöstä, vaikka määrä onkin kasvussa ja syy lienee tämä yksilöllisyyttä ja yksilön itsekkyyttä korostava aika. Huomattavaa on myös, että diagnoosia tästä ei voi antaa kuin lääkäri. Narsistisia piirteitä sen sijaan lienee useimmissa ihmisissä. Narsismilla on huono kaiku kansan puheessa. Itseasiassa moni muukin persoonallisuushäiriö on narsistinen, kuin vain narsistinen persoonallisuushäiriö. Kuten omakin "häiriönikin", joka painottuu itsetunto-ongelmiin.
Otin narsismin puheeksi mieheni kohdalla, koska psykiatri, joka hänet on joskus tavannut, on tämän asian ottanut esiin. Haluan kuitenkin korostaa, että varsinaista diagnoosia hänellä ei kuitenkaan ole. Enemmän tämä on minun arvailujani ja mieheni (!) parhaiden kavereiden. Ja myös minä olen vaikea ihminen.
En tiedä, onko mieheni narsisti, mutta kyllä hän hankala läheinen on hänkin, jos olen minäkin.
En käsitä, miten hän hallitsee suhdettamme 6-0. En pärjää hänelle. Hän käyttää psyykkistä väkivaltaa todella taitavasti, vaikenee tai käyttää tosi julmia sanoja. Jos sanon vastaan, hän huutaa. Jos huudan, hän käy kiinni käsiksi fyysisesti. Ja mitä teen minä. En lähde edes karkuun. Minulla on oma asuntokin, jonka hankin eroaikeissa, mutta en vain pysty irtatumaan miehestäni.
Voin huonosti. Ja tämä tanssijuttu on vain pieni juttu suhdettamme.
MITÄ TÄMÄ ON?
Oletkos koskaan humppaveikkona pyörinyt lavoilla? Eiköhän siellä lavalla tosiaan vaan tanssita? Parin kappaleen aikana ei kuule ihmeitä ehdi vaatteet päällä.
"En käsitä, miten hän hallitsee suhdettamme 6-0."
No johan nyt on markkinat. Luepa itse tuo kirjoittamasi teksti. Oletko tosiaan valmis tekemään kaikkesi tuollaisen vuoksi? Älä menetä naiseuttasi! Älä anna talloa yli! Naiset ON IHANIA - AIWAN KAIKKI! Tähän on miesten turha pullikoida vastaan. Näin se on.
Jos ei homma lähde toimimaan sen jälkeen kun sinä olet yrittänyt kaikkesi OMASTA mielestäsi, liika on liikaa, anna miehen mennä, sano, että etsi sitten sieltä tanssilavalta sopivampi, sinä et enää ole häntä varten!
Luin tekstini. Olen kai pahasti mielenvikainen. Ihmettelen silti kuitenkin, kuin ulkopuolelta katson elämääni. Hyvältä ei näytä, ei yhdessä mieheni kanssa, mutta tuntui helvetin pahalta, ei vaan vielä pahemmalta olla erossakin hänestä.