Suodin

suojapleksi tietää mistä puhuu tai on ottanut asioista selvää :) Noin se on.

Viestiketjun aloittajalle siis itse tiivistäisin omakohtaisesta suodinten käytöstä sen verran, että olen hankkinut kahteen Canonin L-sarjan objektiiviin molempiin laadukkaat UV-suotimet, sillä tuon luokan putkiin ei ole järkeä kiinnittää mitään suojapleksin kuvaamaa lasinpalasta, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ei tuosta UV-suotimesta ainakaan haittaa ole ollut, joissain tilanteissa kenties parantaa kontrastia (??) ja hyvä suojahan se on ollut :)

Viimeisin hankintani pyöröpolarisaatiosuodin Canon 17-40 4/L -putkeen ja siihen oli sitten pakko ajatella jälleen laadukasta ja päädyin ehkä yhteen arvostetuimmista valmistajista: B W:hen ja siitä vielä Käsemann-sarjalainen.

Summa summarum:
1. Opiskele perusasiat suotimista ennen kuin hankit niitä eli niin kauan kuin et tiedä, mitä hyötyä suotimista on, niitä ei ehkä kannata hankkia.

2. Jos tarvitset pelkän suojan etulinssille, hanki joko suojalasi tai UV-"suodin" ja laatu sen mukaan, mikä on objektiivisi laatu.

3: Hyviä merkkejä, joita itse uskaltaisin suositella ainakin B W ja Hoya.

Hyvää kesää!

pennola kirjoitti:

suojapleksi tietää mistä puhuu tai on ottanut asioista selvää :) Noin se on.

Viestiketjun aloittajalle siis itse tiivistäisin omakohtaisesta suodinten käytöstä sen verran, että olen hankkinut kahteen Canonin L-sarjan objektiiviin molempiin laadukkaat UV-suotimet, sillä tuon luokan putkiin ei ole järkeä kiinnittää mitään suojapleksin kuvaamaa lasinpalasta, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ei tuosta UV-suotimesta ainakaan haittaa ole ollut, joissain tilanteissa kenties parantaa kontrastia (??) ja hyvä suojahan se on ollut :)

Viimeisin hankintani pyöröpolarisaatiosuodin Canon 17-40 4/L -putkeen ja siihen oli sitten pakko ajatella jälleen laadukasta ja päädyin ehkä yhteen arvostetuimmista valmistajista: B W:hen ja siitä vielä Käsemann-sarjalainen.

Summa summarum:
1. Opiskele perusasiat suotimista ennen kuin hankit niitä eli niin kauan kuin et tiedä, mitä hyötyä suotimista on, niitä ei ehkä kannata hankkia.

2. Jos tarvitset pelkän suojan etulinssille, hanki joko suojalasi tai UV-"suodin" ja laatu sen mukaan, mikä on objektiivisi laatu.

3: Hyviä merkkejä, joita itse uskaltaisin suositella ainakin B W ja Hoya.

Hyvää kesää!

Lue lisää

Niin ja tosiaan vielä se, että kuvattaessa digitaalisesti ovat mahdollisuudet jälkikäsittelyynkin hyvät eli jos kuvan perusasiat ensin kunnossa, niin nykyisillä kuvankäsittelyohjelmilla saadaan erilaisia suodinefektejä lisättyä näppärästi ja näin ollen esim. mustavalkodigikuvaajan ei välttämättä ole järkeä hankkia keltaista suodinta kontrastia parantamaan, kun saman asian ajaa jälkikäsittely, mutta heti jos kamerana on vanha kunnioitettava filmijärjestelmä, asia muuttuu välittömästi.

Ainoat suotimet, joita kuvankäsittelyllä on jälkikäteen käytännössä mahdoton korvata, on polarisaatiosuodin ja ehkä vielä harmaasuodin ainakin osaksi.

Ja en muistanut korostaa, että itse hankin UV-suotimet siis pääsääntöisesti suojaamaan etulinssiä mutta myös hieman suojaamaan voimakkaalta UV-säteilyltä (onko sitten siinä sanottavaa hyötyä -mene ja tiedä).

pennola kirjoitti:

suojapleksi tietää mistä puhuu tai on ottanut asioista selvää :) Noin se on.

Viestiketjun aloittajalle siis itse tiivistäisin omakohtaisesta suodinten käytöstä sen verran, että olen hankkinut kahteen Canonin L-sarjan objektiiviin molempiin laadukkaat UV-suotimet, sillä tuon luokan putkiin ei ole järkeä kiinnittää mitään suojapleksin kuvaamaa lasinpalasta, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ei tuosta UV-suotimesta ainakaan haittaa ole ollut, joissain tilanteissa kenties parantaa kontrastia (??) ja hyvä suojahan se on ollut :)

Viimeisin hankintani pyöröpolarisaatiosuodin Canon 17-40 4/L -putkeen ja siihen oli sitten pakko ajatella jälleen laadukasta ja päädyin ehkä yhteen arvostetuimmista valmistajista: B W:hen ja siitä vielä Käsemann-sarjalainen.

Summa summarum:
1. Opiskele perusasiat suotimista ennen kuin hankit niitä eli niin kauan kuin et tiedä, mitä hyötyä suotimista on, niitä ei ehkä kannata hankkia.

2. Jos tarvitset pelkän suojan etulinssille, hanki joko suojalasi tai UV-"suodin" ja laatu sen mukaan, mikä on objektiivisi laatu.

3: Hyviä merkkejä, joita itse uskaltaisin suositella ainakin B W ja Hoya.

Hyvää kesää!

Lue lisää

Objektiivissa pyöröpolan käytöstä, vai olisiko syytä olla kiinteä vv. Vaikutus taivaan siniseen sävyyn hyvä . Onko kukanmuotoinen vastavalosuoja parempi kuin tasapaksu tötterö? Näistä suotimista pitää vielä etsiä lisää tietoa niin on taas yksi asia enemmän pähkäiltävänä?

"Viimeisin hankintani pyöröpolarisaatiosuodin Canon 17-40 4/L -putkeen" Oletko tyytyväinen, onko huomattavaa eroa>ilman suodinta. Ja vielä, pimentääkö kuinka paljon tai vaikuttaako tarkennukseen??

Muuttuvavalovoimaisessa kirjoitti:

Objektiivissa pyöröpolan käytöstä, vai olisiko syytä olla kiinteä vv. Vaikutus taivaan siniseen sävyyn hyvä . Onko kukanmuotoinen vastavalosuoja parempi kuin tasapaksu tötterö? Näistä suotimista pitää vielä etsiä lisää tietoa niin on taas yksi asia enemmän pähkäiltävänä?

"Viimeisin hankintani pyöröpolarisaatiosuodin Canon 17-40 4/L -putkeen" Oletko tyytyväinen, onko huomattavaa eroa>ilman suodinta. Ja vielä, pimentääkö kuinka paljon tai vaikuttaako tarkennukseen??

Lue lisää

Pimentää 1,5-2 aukkoa. Käsivara-ajat ja tarkennus loppuu tietysti aiemmin.
Suodinta käytetään heijastusten poistoon ei metallisista pinnoista ja kontrastin lisäämiseen maisemissa. Saattaa tehdä taivaan "läikilliseksi" valon tulokulmasta riippuen.

Ei mitään järkeä käyttää koko aikaa, mutta erinomainen apu muutamissa tilanteissa. Esim. Näkee vedenpinnan alle ja tummentaa taivaan sineä.

En usko, että muuttuvavalovoimaisuus haittaisi, mutta polttoväli kyllä vaikuttaa. Suuret laajakulmat jo itsessään polarisoi.
Objettiivin etulinssin mahdollinen pyöriminen tekee käytön hankalaksi.

Muuttuvavalovoimaisessa kirjoitti:

Objektiivissa pyöröpolan käytöstä, vai olisiko syytä olla kiinteä vv. Vaikutus taivaan siniseen sävyyn hyvä . Onko kukanmuotoinen vastavalosuoja parempi kuin tasapaksu tötterö? Näistä suotimista pitää vielä etsiä lisää tietoa niin on taas yksi asia enemmän pähkäiltävänä?

"Viimeisin hankintani pyöröpolarisaatiosuodin Canon 17-40 4/L -putkeen" Oletko tyytyväinen, onko huomattavaa eroa>ilman suodinta. Ja vielä, pimentääkö kuinka paljon tai vaikuttaako tarkennukseen??

Lue lisää

Hei,

Saitkin jo vastauksia pimennys -nimimerkiltä ja samaa sanoisin tuosta muuttuvavalovoimaisuudesta: ei sen suhteen ongelmaa, mikäli aukkojen miinustuminen ei häiritse, mutta harvoinpa se esim. maisemavalokuvauksessa haittaa, sillä normaaliolosuhteissa valo yleisesti luonnossa riittää päiväsaikaan ja illalla/yöllä sekä yleensä hämärässä on muutoinkin syytä käyttää tukevaa jalustaa, suurin osa ammattiluontokuvaajista käyttänee aina ja tällöin voi tarvita harmaasuodinta, jottei kuvan vaaleimmat alueet pala puhki pitkiä valotuksia käyttäessä.

Vastavalosuojan muoto tosiaan vaihtelee tasatuuteista tuollaisiin hieman kukkamaisiin. Se kumpi on parempi, riippuu jälleen pitkälti käytettävästä polttovälistä, kameran kennokoosta eli onko croppi vai täysi, joka taas vaikuttaa juuri tuohon laajakulmaisuuteen yms. Monet vakiovastavalosuojat voivat hyvin olla liian "keppania" ja riittämättömiä.

Olen ollut tyytyväinen tuohon uuteen pyöröpolarisaatiosuotimeen, tosin en ole ehtinyt sitä vielä suuremmalti käyttää, mutta muutamia kuvia ottaessani ero on selvä eli kontrastit väreissä mm. juuri lehtivihreässä (lähes suurin vaikutus) ja taivaansinessä syvenevät mukavasti ja kuviin tulee tätä kautta lisää elon merkkejä, myös heijastukset saa esim. autojen ikkunoista yms. pois ja vaikutuksenhan näkee jo kun katsoo etsimestä ja samalla kierittää polarisaatiosuotimen etuosaa (se siis tehdään aina itse käsin). Automaattitarkennus toimii ainakin itselläni moitteetta, mutta toisin olisi lineaaripolarisaattorissa, jota ei digikuvaajien kannattakaan hankkia. Etulinssin pyöriminen olisi kyllä melkoinen haaste; onneksi L-sarjassa mikään ulkoneva osa ei pyöri, vaan kaikki tapahtuu tuutin sisällä.

pennola kirjoitti:

Hei,

Saitkin jo vastauksia pimennys -nimimerkiltä ja samaa sanoisin tuosta muuttuvavalovoimaisuudesta: ei sen suhteen ongelmaa, mikäli aukkojen miinustuminen ei häiritse, mutta harvoinpa se esim. maisemavalokuvauksessa haittaa, sillä normaaliolosuhteissa valo yleisesti luonnossa riittää päiväsaikaan ja illalla/yöllä sekä yleensä hämärässä on muutoinkin syytä käyttää tukevaa jalustaa, suurin osa ammattiluontokuvaajista käyttänee aina ja tällöin voi tarvita harmaasuodinta, jottei kuvan vaaleimmat alueet pala puhki pitkiä valotuksia käyttäessä.

Vastavalosuojan muoto tosiaan vaihtelee tasatuuteista tuollaisiin hieman kukkamaisiin. Se kumpi on parempi, riippuu jälleen pitkälti käytettävästä polttovälistä, kameran kennokoosta eli onko croppi vai täysi, joka taas vaikuttaa juuri tuohon laajakulmaisuuteen yms. Monet vakiovastavalosuojat voivat hyvin olla liian "keppania" ja riittämättömiä.

Olen ollut tyytyväinen tuohon uuteen pyöröpolarisaatiosuotimeen, tosin en ole ehtinyt sitä vielä suuremmalti käyttää, mutta muutamia kuvia ottaessani ero on selvä eli kontrastit väreissä mm. juuri lehtivihreässä (lähes suurin vaikutus) ja taivaansinessä syvenevät mukavasti ja kuviin tulee tätä kautta lisää elon merkkejä, myös heijastukset saa esim. autojen ikkunoista yms. pois ja vaikutuksenhan näkee jo kun katsoo etsimestä ja samalla kierittää polarisaatiosuotimen etuosaa (se siis tehdään aina itse käsin). Automaattitarkennus toimii ainakin itselläni moitteetta, mutta toisin olisi lineaaripolarisaattorissa, jota ei digikuvaajien kannattakaan hankkia. Etulinssin pyöriminen olisi kyllä melkoinen haaste; onneksi L-sarjassa mikään ulkoneva osa ei pyöri, vaan kaikki tapahtuu tuutin sisällä.

Lue lisää

Niin ja lisäilläänpä taasen muutama pointti:

On muistettava, että jos kyseessä hyvinkin laajakulmainen obiska, voi polarisaattori aiheuttaa kuvaan ei-haluttuja heijastuksia tai näitä tämmösiä, mutta ainakaan 17-40 croppikennoisen rungon keulassa ja tuo b w pyörö eivät ole minua kiusanneet. Osa on tarkka siitä, että polarisaattorin oltava ultraohut etenkin noissa pikkukennoisissa ja laajoja obiskoja käytettäessä! Siitä löytyy kyllä netistä tietoa etsimällä.

Polarisaattoria käytetään pääsääntöisesti maisema- ja henkilö-/kohdekuvauksessa erit. ulkoilmassa, sisällä kannattaa kyllä suosiolla pyöritellä irti :)

Huomasin muuten vielä senkin, että itse olen ollut niinkin amatööriuskalias, että pyöröpolarisaattoriin on liitetty vielä se entinen uv-suotimeni tällä kertaa pyöröä suojaamaan ja hyvin on kuvaus silti sujunut eikä havaittavia haittaheijastuksia tai -vääristymiä oo näissä muutamissa otoksissa ollut. Jään seuraamaan tilannetta. Ja jos joku nyt nauraa ja kyselee, että mitä ihmettä minä sitä uv:ta kiinnitän siihen keulaan niin syy on jälleen se, että olen ainaki alussa melkoisen tarkka (saita?), jotten heti onnistu naarmuttamaan tyyristä B Wläistä :D

Olen laiskalla päällä ja muutoinkin on paljon harrastajia, jotka ilmaisevat asiat selkeämmin, joten lainaan Matti Harjua digicamera.net -sivustolta:

"Kahta lajia

Polarisaatiosuotimia on kahta lajia, lineaaripolarisaatiosuotimia ja pyöröpolarisaatiosuotimia. Lineaaripolarisaatiosuotimet ovat aina halvempia, usein puolet ja vähemmänkin polarisaatiosuotimien hinnasta. Ne toimivat mainiosti tavallisissa digikameroissa, mutta aiheuttavat ongelmia ttl-kameroissa (through the lens), joissa tarkennus/valonmittaus tapahtuu hajottamalla valonsäde ja kokoamalle se taas uudelleen. Yleensä suotimissa on merkinnät, joista käy ilmi tyyppi, esim. pl. = polarisaatio. Tyypin voi selvittää pitämällä suodinta peilin edessä. Jos päällekkäin menevissä peilikuvan ja varsinaisen suotimen kohdista näkyy läpi (eikä kääntäminenkään vaikuta), niin kyseessä on lineaaripolarisaatiosuodin. Jos päällekkäin osuva kohta näkyy mustana, niin kyseessä on pyöröpolarisaatiofiltteri. (Ensin ns. uroskierteet itseen päin, pitäisi näkyä läpi. Sitten pyöräytetään akselin ympäri, uroskierteet peiliä päin => pyöröpolasta ei nyt näy läpi)."