Niin
oli välillä käännettävä päätä
kuin tarkistaakseen
oliko hän todella siinä
läsnäolevana ihmisenä
edelleen haihtumattomana
olin onnellinen
panssarina
hän hehkui lämpöä
ihoa koskematta
saattoi tuntea
silmien sisäisen elon
hiljaa uppoavan lohdun
ja suuren turvan
uskon lämmöstä
jota olin ikäni kaivannut
minä olin
hän oli
ja toiset
kaikki siinä
rakkaudessa se riitti
kukaan ei huutanut
kukaan ei heittänyt kranaattia
itkin
oli välillä käännettävä päätä
kuin tarkistaakseen
oliko hän todella siinä
läsnäolevana ihmisenä
edelleen haihtumattomana
olin onnellinen
panssarina
hän hehkui lämpöä
ihoa koskematta
saattoi tuntea
silmien sisäisen elon
hiljaa uppoavan lohdun
ja suuren turvan
uskon lämmöstä
jota olin ikäni kaivannut
minä olin
hän oli
ja toiset
kaikki siinä
rakkaudessa se riitti
kukaan ei huutanut
kukaan ei heittänyt kranaattia
itkin
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kumpa tuo ei olisi vain tarinaa. Kumpa joku olisi tuntenut noin,... silloin kun minäkin.
Ehdottoman upeaa runoutta.
Se kulkee ajatus ajatukselta,
säe säkeeltä surulliseen loppuun asti raapaisten
ainakin minun sieluni huoneita.
Koskettavan kaunis.
Kiitos teille sanoistanne.
Niin minä tunsin.