5. TOIMEKSIANTOSUHTEINEN PERHEHOITO
5.1. Toimeksiantosuhteista perhehoitoa koskevista termeistä ja säännöksistä
Toimeksiantosuhteiseen perhehoitoon sovelletaan pääsääntöisesti sosiaalihuoltolain
25 – 26 a §:n perhehoitoa koskevia säännöksiä. Sen lisäksi sitä toteuttavasta perhehoitajasta ja
toimeksiantosopimuksesta säädetään perhehoitajalaissa sekä perhehoitaja-asetuksessa (asetus
perhehoitajalle maksettavista palkkioista ja korvauksista).
Perhehoitajalla tarkoitetaan perhehoitajalain 1.1 §:n mukaan henkilöä, joka hoidon järjestämisestä
vastaavan kunnan tai kuntainliiton kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella
antaa kodissaan sosiaalihuoltolain (710/82) 25 §:ssä tarkoitettua perhehoitoa.
Toimeksiantosuhteinen, perhehoitajalain mukainen perhehoito on juuri se, jota yleisimmin
tarkoitetaan puhuttaessa lapsen sijoittamisesta perhehoitoon. Siinä yksityinen perhehoitaja
ottaa omaan kotiinsa hoidettavakseen huoltoa tarvitsevan lapsen. Lapsi saa tällöin mahdollisimman
paljon tavallista perhettä muistuttavan kasvuympäristön. Työryhmä käyttää kyseessä
olevasta palvelusta vanhaa, lainsäädännöstä jo poistettua termiä sijaisperhehoito ja ehdottaa,
että sitä tarjoavaa perhettä kutsuttaisiin sijaisperheeksi ja toimeksiantosopimuksen tehneen
perhehoitajan kotia sijaiskodiksi. Näin selkiintyisi ero yksityisenä sosiaalipalveluna tuotetun
perhekotihoidon ja kunnan omaksi toiminnaksi luettavan toimeksiantosuhteisen sijaisperhehoidon
välillä.
Perhehoitoa koskevaa lainsäädäntöä selvitetään tarkemmin kohdassa 2.1.1 ja myös yksityisenä
sosiaalipalveluna tuotettuun perhekotihoitoon liittyviä ongelmia ja muutosehdotuksia luvuissa
3 ja 4. Työryhmän käsityksen mukaan toimeksiantosuhteiseen sijaisperhehoitoon tulisi
soveltaa samoja ehdotettuja säännöksiä ryhmäkoosta kuin perhekotihoidossakin. Samoin hoidettavien
lasten määrään tulisi lukea mukaan perheen kaikki alaikäiset, ei vain alle kouluikäiset
lapset. Lisäksi työryhmä katsoo, että myös toimeksiantosuhteisessa sijaisperhehoidossa
lapsiryhmän kokonormeista tulisi voida poiketa vain erityisistä syistä sijaisperheen sijaintikunnan
lääninhallituksen luvalla.
5.2. Toimeksiantosuhteisen perhehoidon valvonta
Toimeksiantosuhteista perhehoitoa antava ei tarvitse toimintaansa lääninhallituksen lupaa
vaan kyseessä on suoraan kunnan tai kuntayhtymän ja perheen välinen, tiettyyn lapseen tai
tiettyihin lapsiin liittyvä toimeksiantosopimus. Lääninhallitus valvoo alueensa kuntien järjestämää
sijaiskotitoimintaa kuten muutakin kunnan sosiaalihuoltoa (SHL 3 §, KuntaL 8.2 §).
Lisäksi SHL 3 §:n sanamuoto ei estä lääninhallitusta valvomasta, paitsi alueensa kuntien järjestämiä
sosiaalipalveluja myös sen alueella sijaitsevien sijaisperheiden toimintaa. Lääninhallituksille
ei kuitenkaan ole tällä hetkellä käytännössä katsottu kuuluvan erityisesti säädettyä
valvontavelvollisuutta alueellaan toteutettuun toimeksiantosuhteiseen perhehoitoon, eikä siihen
ole myöskään osoitettu erityisiä voimavaroja.
Valvonnan kannalta on ongelmallista, että toimeksiantosuhteiset perhehoitajat saattavat asua
kaukana lapsen sijoittaneesta kunnasta (sijoittajakunta), eikä perhehoitajan asuinkunnalle (sijaintikunta)
ole säädetty erityistä valvontavelvollisuutta. Lapsia saattaa olla samassa sijaisperheessä
useammasta sijoittajakunnasta ja niissä tilanteissa kaikkien sijoittajakuntien tulee arvioida sijoittamansa lapsen tarpeiden kannalta hoidon kokonaisuutta. Tällöin on otettava huomioon
myös muut saman perhehoitajan vastuulla olevat hoidettavat, mukaan lukien perheen
omat huolenpitoa tarvitsevat jäsenet. Tätä arviointia toteutetaan parhaassa tapauksessa kaikkien
sijoittajakuntien ja perhehoitajan sekä sijoitettujen lasten ja heidän läheistensä yhteistyönä.
Kokonaisarviointia sijaisperheen lapsiryhmästä ja perhehoitajan toiminnasta ei kuitenkaan ole
säädetty erityisesti kenenkään vastuulle.
Kokonaisarvioinnin vuoksi saattaa olla välttämätöntä, että sijoittajakunnat antavat toisilleen
myös sijoittamaansa lasta koskevia salassa pidettäviä tietoja. Tämä on mahdollista asiakaslain
17, 19 ja 20 §:n nojalla. Pykälissä 17 ja 19 säädetään mahdollisuudesta antaa salassapitovelvoitteiden
estämättä tietoja, jotka ovat välttämättömiä esimerkiksi lapsen hoidon, huollon tai
koulutuksen järjestämiseksi. Pykälässä 20 säädetään sosiaalihuollon viranomaisen oikeudesta
saada ja lukuisten eri tahojen velvollisuudesta antaa salassapitosäännösten estämättä huollon
tai hoidon tarpeen selvittämiseen tai sen toteuttamiseen olennaisesti vaikuttavia tietoja.
Sijoittajakunnalla on erityinen vastuu sijoittamansa lapsen saaman hoidon valvonnasta. Työryhmän
käsityksen mukaan sijoittajakunnan tulisi aina ennen päätöstä lapsen sijoittamisesta
tiettyyn sijaisperheeseen konsultoida perheeseen jo aikaisemmin lapsia tai nuoria sijoittaneita
kuntia. Näin voitaisiin varmistua, ettei uusi sijoitus haittaa perheeseen aikaisemmin sijoitettujen
lasten tai perheen omien lasten huolenpitoa.
Nykyisin perhehoitajan asuinkunta (sijaintikunta) voi suorittaa tarkastuksen sijaiskodissa
oma-aloitteisesti tai lääninhallituksen pyynnöstä valvontalain 12 §:n nojalla taikka sijoittajakunnan
pyynnöstä asiakaslain 22 §:n nojalla lasten hyvän hoidon ja hyvien kasvuolosuhteiden
turvaamiseksi.
Työryhmän käsityksen mukaan sijaintikunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle
(SHL 6.1 §) tulisi säätää erityinen velvollisuus valvoa kuntansa alueella tapahtuvaa sijaiskotihoitoa.
Valvonnasta aiheutuvat kustannukset sen tulisi voida periä sijoittajakunnilta
niiden sijoittamien lasten/nuorten lukumäärän suhteessa.
Työryhmä katsoo myös, että lääninhallitusten tulisi jo nykyisen sosiaalihuoltolain 3 §:n 2
momentin perusteella valvoa alueellaan toteutettavaa sijaiskotihoitoa. Myös tämä tehtävä
edellyttää samoja valmiuksia kuin yksityisten lastensuojelupalveluiden valvonta. Nämä
seikat tulee ottaa huomioon lääninhallitusten henkilöstön määrässä ja tehtävää hoitavilta
edellytettävässä ammattitaidossa. Toimeksiantosuhteista perhehoitoa antavia sijaisperheitä
on yli 3000, joten valvontatehtävä on mittava lisäys niiden työmäärään.
5.3. Toimeksiantosopimus
Perhehoitajalain 4 §:ssä ja perhehoitaja-asetuksessa säädetään seikoista, jotka toimeksiantosopimukseen
tulee sisällyttää sekä periaatteista, joita toimeksiantosuhteessa noudatetaan.
Toimeksiantosopimuksen laatimiseksi on valmis Kuntaliiton lomake e8502. Lomakkeeseen
kirjataan sopijaosapuolet ja tiedot perhehoidossa olevasta henkilöstä. Lisäksi sovitaan kustannusten
korvauksista, erityisistä tukitoimista ja perhehoitajan oikeudesta vapaaseen. Lomakkeella
sovitaan myös perhehoitajalle annettavasta valmennuksesta, koulutuksesta ja työnohjauksesta.
Sopimuksessa määritellään myös irtisanomisaika Käytännössä sopimuksissa käytetään usein vain viittauksia kunnassa yleisesti käytössä oleviin
ohjeisiin. Tällöin ei toteudu perhehoitajalaissa ja perhehoitoasetuksessa nimenomaan korostettu
yksilöllinen arviointi siitä, mitä tukea kunkin sijoitetun lapsen hoito ja kasvatus edellyttävät.
Työryhmä katsoo, että sijaisperhehoitoa koskevassa toimeksiantosopimuksessa tulisi nykyistä
sitovammin ja yksilöllisemmin sopia kaikista lain ja asetuksen edellyttämistä seikoista.
Tässä tarkoituksessa nykyistä Kuntaliiton laatimaa sopimuslomaketta olisi tarpeen
kehittää edelleen. Lomakkeeseen tulisi työryhmän arvion mukaan lisätä myös kohdat,
joissa sovittaisiin siitä, miten asiakasta koskevat salassa pidettävät asiakirjat säilytetään,
arkistoidaan tai hävitetään sekä kuka päättää asiakasta koskevien tietojen luovuttamisesta
eri tahoille (koulu, terveydenhuolto, huoltajat, asianosaiset …) siten kuin viranomaisten
toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (626/1999, julkisuuslaki) säädetään (katso myös
luku 6.6.).
5.1. Toimeksiantosuhteista perhehoitoa koskevista termeistä ja säännöksistä
Toimeksiantosuhteiseen perhehoitoon sovelletaan pääsääntöisesti sosiaalihuoltolain
25 – 26 a §:n perhehoitoa koskevia säännöksiä. Sen lisäksi sitä toteuttavasta perhehoitajasta ja
toimeksiantosopimuksesta säädetään perhehoitajalaissa sekä perhehoitaja-asetuksessa (asetus
perhehoitajalle maksettavista palkkioista ja korvauksista).
Perhehoitajalla tarkoitetaan perhehoitajalain 1.1 §:n mukaan henkilöä, joka hoidon järjestämisestä
vastaavan kunnan tai kuntainliiton kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella
antaa kodissaan sosiaalihuoltolain (710/82) 25 §:ssä tarkoitettua perhehoitoa.
Toimeksiantosuhteinen, perhehoitajalain mukainen perhehoito on juuri se, jota yleisimmin
tarkoitetaan puhuttaessa lapsen sijoittamisesta perhehoitoon. Siinä yksityinen perhehoitaja
ottaa omaan kotiinsa hoidettavakseen huoltoa tarvitsevan lapsen. Lapsi saa tällöin mahdollisimman
paljon tavallista perhettä muistuttavan kasvuympäristön. Työryhmä käyttää kyseessä
olevasta palvelusta vanhaa, lainsäädännöstä jo poistettua termiä sijaisperhehoito ja ehdottaa,
että sitä tarjoavaa perhettä kutsuttaisiin sijaisperheeksi ja toimeksiantosopimuksen tehneen
perhehoitajan kotia sijaiskodiksi. Näin selkiintyisi ero yksityisenä sosiaalipalveluna tuotetun
perhekotihoidon ja kunnan omaksi toiminnaksi luettavan toimeksiantosuhteisen sijaisperhehoidon
välillä.
Perhehoitoa koskevaa lainsäädäntöä selvitetään tarkemmin kohdassa 2.1.1 ja myös yksityisenä
sosiaalipalveluna tuotettuun perhekotihoitoon liittyviä ongelmia ja muutosehdotuksia luvuissa
3 ja 4. Työryhmän käsityksen mukaan toimeksiantosuhteiseen sijaisperhehoitoon tulisi
soveltaa samoja ehdotettuja säännöksiä ryhmäkoosta kuin perhekotihoidossakin. Samoin hoidettavien
lasten määrään tulisi lukea mukaan perheen kaikki alaikäiset, ei vain alle kouluikäiset
lapset. Lisäksi työryhmä katsoo, että myös toimeksiantosuhteisessa sijaisperhehoidossa
lapsiryhmän kokonormeista tulisi voida poiketa vain erityisistä syistä sijaisperheen sijaintikunnan
lääninhallituksen luvalla.
5.2. Toimeksiantosuhteisen perhehoidon valvonta
Toimeksiantosuhteista perhehoitoa antava ei tarvitse toimintaansa lääninhallituksen lupaa
vaan kyseessä on suoraan kunnan tai kuntayhtymän ja perheen välinen, tiettyyn lapseen tai
tiettyihin lapsiin liittyvä toimeksiantosopimus. Lääninhallitus valvoo alueensa kuntien järjestämää
sijaiskotitoimintaa kuten muutakin kunnan sosiaalihuoltoa (SHL 3 §, KuntaL 8.2 §).
Lisäksi SHL 3 §:n sanamuoto ei estä lääninhallitusta valvomasta, paitsi alueensa kuntien järjestämiä
sosiaalipalveluja myös sen alueella sijaitsevien sijaisperheiden toimintaa. Lääninhallituksille
ei kuitenkaan ole tällä hetkellä käytännössä katsottu kuuluvan erityisesti säädettyä
valvontavelvollisuutta alueellaan toteutettuun toimeksiantosuhteiseen perhehoitoon, eikä siihen
ole myöskään osoitettu erityisiä voimavaroja.
Valvonnan kannalta on ongelmallista, että toimeksiantosuhteiset perhehoitajat saattavat asua
kaukana lapsen sijoittaneesta kunnasta (sijoittajakunta), eikä perhehoitajan asuinkunnalle (sijaintikunta)
ole säädetty erityistä valvontavelvollisuutta. Lapsia saattaa olla samassa sijaisperheessä
useammasta sijoittajakunnasta ja niissä tilanteissa kaikkien sijoittajakuntien tulee arvioida sijoittamansa lapsen tarpeiden kannalta hoidon kokonaisuutta. Tällöin on otettava huomioon
myös muut saman perhehoitajan vastuulla olevat hoidettavat, mukaan lukien perheen
omat huolenpitoa tarvitsevat jäsenet. Tätä arviointia toteutetaan parhaassa tapauksessa kaikkien
sijoittajakuntien ja perhehoitajan sekä sijoitettujen lasten ja heidän läheistensä yhteistyönä.
Kokonaisarviointia sijaisperheen lapsiryhmästä ja perhehoitajan toiminnasta ei kuitenkaan ole
säädetty erityisesti kenenkään vastuulle.
Kokonaisarvioinnin vuoksi saattaa olla välttämätöntä, että sijoittajakunnat antavat toisilleen
myös sijoittamaansa lasta koskevia salassa pidettäviä tietoja. Tämä on mahdollista asiakaslain
17, 19 ja 20 §:n nojalla. Pykälissä 17 ja 19 säädetään mahdollisuudesta antaa salassapitovelvoitteiden
estämättä tietoja, jotka ovat välttämättömiä esimerkiksi lapsen hoidon, huollon tai
koulutuksen järjestämiseksi. Pykälässä 20 säädetään sosiaalihuollon viranomaisen oikeudesta
saada ja lukuisten eri tahojen velvollisuudesta antaa salassapitosäännösten estämättä huollon
tai hoidon tarpeen selvittämiseen tai sen toteuttamiseen olennaisesti vaikuttavia tietoja.
Sijoittajakunnalla on erityinen vastuu sijoittamansa lapsen saaman hoidon valvonnasta. Työryhmän
käsityksen mukaan sijoittajakunnan tulisi aina ennen päätöstä lapsen sijoittamisesta
tiettyyn sijaisperheeseen konsultoida perheeseen jo aikaisemmin lapsia tai nuoria sijoittaneita
kuntia. Näin voitaisiin varmistua, ettei uusi sijoitus haittaa perheeseen aikaisemmin sijoitettujen
lasten tai perheen omien lasten huolenpitoa.
Nykyisin perhehoitajan asuinkunta (sijaintikunta) voi suorittaa tarkastuksen sijaiskodissa
oma-aloitteisesti tai lääninhallituksen pyynnöstä valvontalain 12 §:n nojalla taikka sijoittajakunnan
pyynnöstä asiakaslain 22 §:n nojalla lasten hyvän hoidon ja hyvien kasvuolosuhteiden
turvaamiseksi.
Työryhmän käsityksen mukaan sijaintikunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle
(SHL 6.1 §) tulisi säätää erityinen velvollisuus valvoa kuntansa alueella tapahtuvaa sijaiskotihoitoa.
Valvonnasta aiheutuvat kustannukset sen tulisi voida periä sijoittajakunnilta
niiden sijoittamien lasten/nuorten lukumäärän suhteessa.
Työryhmä katsoo myös, että lääninhallitusten tulisi jo nykyisen sosiaalihuoltolain 3 §:n 2
momentin perusteella valvoa alueellaan toteutettavaa sijaiskotihoitoa. Myös tämä tehtävä
edellyttää samoja valmiuksia kuin yksityisten lastensuojelupalveluiden valvonta. Nämä
seikat tulee ottaa huomioon lääninhallitusten henkilöstön määrässä ja tehtävää hoitavilta
edellytettävässä ammattitaidossa. Toimeksiantosuhteista perhehoitoa antavia sijaisperheitä
on yli 3000, joten valvontatehtävä on mittava lisäys niiden työmäärään.
5.3. Toimeksiantosopimus
Perhehoitajalain 4 §:ssä ja perhehoitaja-asetuksessa säädetään seikoista, jotka toimeksiantosopimukseen
tulee sisällyttää sekä periaatteista, joita toimeksiantosuhteessa noudatetaan.
Toimeksiantosopimuksen laatimiseksi on valmis Kuntaliiton lomake e8502. Lomakkeeseen
kirjataan sopijaosapuolet ja tiedot perhehoidossa olevasta henkilöstä. Lisäksi sovitaan kustannusten
korvauksista, erityisistä tukitoimista ja perhehoitajan oikeudesta vapaaseen. Lomakkeella
sovitaan myös perhehoitajalle annettavasta valmennuksesta, koulutuksesta ja työnohjauksesta.
Sopimuksessa määritellään myös irtisanomisaika Käytännössä sopimuksissa käytetään usein vain viittauksia kunnassa yleisesti käytössä oleviin
ohjeisiin. Tällöin ei toteudu perhehoitajalaissa ja perhehoitoasetuksessa nimenomaan korostettu
yksilöllinen arviointi siitä, mitä tukea kunkin sijoitetun lapsen hoito ja kasvatus edellyttävät.
Työryhmä katsoo, että sijaisperhehoitoa koskevassa toimeksiantosopimuksessa tulisi nykyistä
sitovammin ja yksilöllisemmin sopia kaikista lain ja asetuksen edellyttämistä seikoista.
Tässä tarkoituksessa nykyistä Kuntaliiton laatimaa sopimuslomaketta olisi tarpeen
kehittää edelleen. Lomakkeeseen tulisi työryhmän arvion mukaan lisätä myös kohdat,
joissa sovittaisiin siitä, miten asiakasta koskevat salassa pidettävät asiakirjat säilytetään,
arkistoidaan tai hävitetään sekä kuka päättää asiakasta koskevien tietojen luovuttamisesta
eri tahoille (koulu, terveydenhuolto, huoltajat, asianosaiset …) siten kuin viranomaisten
toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (626/1999, julkisuuslaki) säädetään (katso myös
luku 6.6.).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.