Elikkäs... Miulla on 9 vk ikäinen pentu (ollut jo 2 vk), ja koirani heiluttaa minulle häntäänsä todella harvoin. Aamullakin istuin koiran edessä kyykyssä ja lepertelin - ei mitään. Istui ja katsoi vain. Ja koira oli kyllä jo hereillä. Kaikille muille heiluttaa kyllä, miehelleni (joka ei yleensä koiraa juurikaan noteeraa) heiluttaa ihan hulluna, samoin kuin kaikille vieraillemme. Muuten tulee kyllä luokseni jos peottaa ja aina minun syliini nukkumaan. Mutta häntää ei heiluta, joskus laiskasti vähän mutta ei IKINÄ ylitsevuotavan innokkaasti vaikka mitä tekisin. MIKSI!!!???
pentuni ei pidä minusta?
tsininen
75422
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja huomioit liian paljon.. pentu ottaa sinut itsestäänselvyytenä ja on jo valmis pitämään itseään pomonasi..
olla että se alkaa heiluttaan sulle häntäänsä myöhemmin, mutta jos eka asia aamulla minkä huomaat ja huomioit on koira, se alakaa pitään sua ittestäänselvyytenä.. eli sää tavallaan kerjäät pennulta sitä huomiota, ja ku se käyttäytyy nui "kylmästi" se oikee oottaa sun sitä kerjäävän. sitte tulee sun syliin ku pennulle itelleen passaa.. se ei oikeen käy päinsä, sen pitäs mennä toisin päin.
eli annat pennun olla nii se rupiaa ihmetteleen mikä sulla on hätänä ja alakaa kaipaileen myös sun huomiota ku sitä ei nui vaa saakkaa :)
..ymmärrä demokratian päälle. Niiden mielestä olet joko aina laumassa heidän ylä- tai alapuolellaan. Tasa-arvoa ei koiralaumassa tunneta.
Mielestäni vaikuttaa nimenomaan siltä että koira pitää sinua laumassa alapuolellaan olevana yksilönä joka pyrkii miellyttämään häntä, ja käyttäytyy kuin keisari konsanaan. Olettamusta tukee myös, että koira mielistelee miestäsi joka ei siihen kiinnitä niin paljon huomiota.
Tietenkin on hyvä että vietät aikaa koirasi kanssa, mutta sen tehtävä on miellyttää sinua. Tee marssijärjestys selväksi. Vaadi odottamaan sinulta lupa ennen kuin se saa koskea ruokaansa ja tee muitakin auktoriteettiasi korostavia pikkujuttuja. Koira pitää lauman johtajasta ja arvostaa tämän huomionosoituksia.
Onnellisia hetkiä pentusi kanssa!!!
Niin kuin aikaisemmatkin kirjoittajat ovat jo sanoneet, elikkä koira pitää itsestäänselvyytenä sitä, että se huomataan. Elikkä jos huomioisit pentua vähemmän, niin se osaisi arvostaa huomiotasi enemmän silloin kun sitä sille annat.
Eli huomioi pentu vain silloin, jos se itse hakee kontaktia. Anna sille makupala kun se katsoo, ja myöhemmin kun se lähestyy sinua.
Anteeksi nyt vaan, mutta olet tehnyt kaiken väärin... vielä ei kuitenkaan ole myöhäistä korjata asiaa.
1. Koiran "pitäminen" on toisarvoista, se "pitäminen" syntyy sitten kun se tajuaa että sinä olet pomo. Koiran pitäminen sinusta ei korjaannu sillä,että yrität koko ajan miellyttää sitä. Koiran kuuluu sitävastoin mielistellä sinua, siinä tilanne, johon sinun tulisi pyrkiä.
2. Älä missään tapauksessa istu koirasi edessä ja lepertele sille... palkitse koiraa kehumisella ja namupalkkioilla vain silloin,kun se tekee jotain oikein ja toivottavaa, vahvista sen haluttua käytöstä. Alennat itsesi koirasi alapuolelle arvojärjestyksessä, ja se ei pidä sinua kohta enää minään,jos lepertelet. Jos haluat helliä koiraasi, käske se luoksesi, ja kun se tulee, voit silittää ja pitää sitä hyvänä. Käytä tällöin sen omaa nimeä ja assosioi se hyvänäpitoon.
Tässä on esimerkki kuinka koira "inhimillistetään" eli luullaan, että se ajattelee, kuten ihminen. Se ajattelee kuitenkin kuin koira (/susi).
Suosittelen sinulle esim. kirjan "Jan Fennel: Koulutan koirani" lukemista... hänellä on hyvät metodit,jotka toimivat.
Tuire Kaimion kirjaa olen kyllä lukenut (siis jo ennen pennun tuloa). Alusta asti olen siihen pyrkinyt että tajuaisi minun olevan pomo, ruokakuppi pyydetään katseella, lelun osaa kesken leikin päästää irti ja minä lopetan aina leikin.
Eilenkin kun tultiin kotiin, pentu tietenkin heräsi, minä menin istumaan lähelle sängylle ja sanoin vain neutraalisti "moi" ei reagoinut mitenkään. Mieheni jäi seisomaan ovelle ja sinnehän pikku haukkulimme kirmasi innoissaan häntä vispaten. Minä - nothing. Vaikka ei sillä, kyllä minutkin huomioi yleensä mutta ero mieheeni on selvä. Kyllä tuli taas paha mieli... Voiko olla että noin pieni on jo valinnut suosikkinsa? En todellakaan ole lässytellyt viime aikoina liikoja. Ja miten sitä rakkautta (mitä kaikkien koirakirjojen mukaan pitää pienelle pennulle antaa) voi sitten antaa jos ei saa mitään "ylimääräistä" tehdä?
Menee prkl hermot, kuvittelin ettei koiran koulutus ole ydinfysiikkaa ja koiranpennun kanssa olisi mukavaa...
Pentu ottanut mieheni lauman johtajaksi ja onhan se niin että koiralla ei voi olla kaksi tasavertaista johtajaa, aina on se yksi ylin pomo ja sitten tulee muut:-)
Oli se minullekin vaikeata huomata, että en ole se "ensimmäinen" ,mutta ei se haittaa kunhan pennulla on hyvä olla.
Kyllä se minutkin huomio ja suukottelee ja leikkii, mutta ihan eritavalla kuin mieheni kanssa. Mieheni viereen ja syliin pentu menee nukkumaan ja leikkii ja nuolee ihan eri tavalla kuin minun kanssani.
Itse lässytän pennulle ihan turhaa ja puhelen ja annan makupaloja, että tykkää myös minusta :-)
Nyt olen näistä keskusteluista oppinut että liika huomio ja lässytys pois ja auktoriteettiä lisää ja että minä olen se TOINEN tässä perheessä ja sitten tulee vasta pentu.
Minulla oli paha tapa antaa pennulle pieniä herkkupaloja ja sillä lailla saada koira rakastamaan ja pitämään myös minusta eli lahjoin pentua.
Nyt teen näin::
-Minä menen ensin ovesta ulos ja sisään
-Annan ruuan pennulle niin että olen itse ensin syöväni siitä ja aina kun vain voin MINÄ annan ruuan pennulle.(koska johtajakoirakin tekee niin)
-Pentu saa luun tms. vasta kuin istuu ja odottaa sitä minulta
-jos koira ei tottele ja on ihan mahdoton, myös minä "kuritan koiraa" eli Ei sanan jälkeen otan poskista kiinni ja selätän, katson silmiin ja sanon ei tai sitten otan syliin jäähylle.
Pääasia on että pentu saa rakkautta ja sitä rakastetaan :-))
Liika käskyily ja kuritus ei ole hyväksi!