kun pilven päällä lensin putosin
kait hidas pudotus ois ollut paras
mutta
minä mätkähdin kuin räkä asfalttiin
ja sen jälkeen käyttäydyin myös niin
kauan
suljin korvani kun
kuulin onnestasi
nyt on muisto
hymyilyttää
kait hidas pudotus ois ollut paras
mutta
minä mätkähdin kuin räkä asfalttiin
ja sen jälkeen käyttäydyin myös niin
kauan
suljin korvani kun
kuulin onnestasi
nyt on muisto
hymyilyttää
Vastaukset 6
Vanhimmat
ylitse pääsemisen oireita! :)
Täst mie tykkäsin!
Käväsin komerossa
aivastin
loppu hyvin
kaikki hyvin:)
tykkäsin
kiitos
nämä on näitä kesäisiä purkuja
Usein piiskaamme itseämme
siksi että olemme ihmsiä
ja käyttäydymme sen mukaan.
Jos vain nousisimme,kohoaisimme,
olisimme pian poissa tästä
maailmasta ja toistemme luota.
Putoamalla osoitamme kuuluvamme
tänne,onnen ja epäonnen kiertolaisina.
Jonakin päivänä avaamme taas korvamme.
Nopusemme ylös.
Hymyilemme ja
jatkamme matkaa.
Muiden joukossa.
Kiitos vain runostasi.
Minustakin kasvaminen tapahtuu
putoamisen,nousemisen ja hymyilemisen
kautta.Aikuisuuden kai tunnistaa siitä,
että osaa suorastaan nauraa.
kiitos kun luit
muistot
varsinkin joutilaana tuppaavat
niin kuin pitääkin
tutkimaan menneisyttä