Mulle tehtiin reilu vuos sitten uusi eturistiside polveen. Olen kuntoutunut hyvin, töihin pääsin 3kk;n kuluttua leikkauksesta, raskas ruumiillinen työ. Hiihdin talvella ja paljon olen kävellyt, mutta juoksu ei onnistu eikä hypyt? En tiedä pelkäänkö siirteen katkeamista niin paljon että en pysty hyppimään tai juoksemaan. Trampoliinille minua ei kyllä enää saa, mutta talvella jäi laskettelukin pois. Jotenkin jalka on kömpelö ja jäykkä vaikka se taipuukin normaalisti eikä siinä kipuja ole.Tosin ylipainoa on päällä jonkun verran, että lieneekö itsesuojelu vaistoa kaikki tää?? Vai miten te joille ACL on korjattu olette palanneet urheilun/liikunnan pariin?K.Palander on ainakin täysillä palannut, mutt sillä kuntoutus on ollut varmaan toista kuin tavan pulliaisella.
ACL:n korjaus
trampolihyppy
4707
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
leikattu acl,tosin vasta neljä kuukautta sitten. Jäykkyyttä on edelleen, ojennusvajautta eikä tulis kuuloonkaan hyppiä tai juosta vielä vaikka hölkkääminen olisikin jo tässä vaiheessa paranemista sallittu. Muutoinkin polvi tuntuu omituiselta ja kyykkääminen tai polvistuminen ei oikein luonnistu. Normaalia työntekoa kestää melko hyvin (tarjoilijan työ) portaissa kulkeminen on vielä vähä outoa mutta sujuu joten kuten ainakin ylöspäin mennessä. Vain aika kai sitten näyttää mitä tuosta kintusta tulee, mm. palaako sääreeni koskaan tunto takaisin, kun se sinne leikkauspöydälle suurelta osin jäi.
kaiketi palaudu koskaan täysin. Minullakin acl korjauksesta reilusti yli vuosi ja säären etuosa yhä osittain tunnoton. Inhottava olla polvillaan.
Olin vajaa vuosi sitten liikenneonnettomuudessa, jossa polvi meni sijoiltaan ja rikkoi mennessään kaikki nivelsiteet, eli ACL, PCL jne jne. Korjausleikkaus tehtiin vasta helmikuussa ja jalka jää kirurgin mukaan jäykäksi loppuiäksi. Etu- ja takarisriside itseasiassa jätettiin leikkaamatta, koska luonto oli ne itse kursinut kokoon, mutta pari uutta ( tark. käytettyä ) ligamenttia polveen laitettiin.
Olen viime syyskuusta asti käynyt fysioterapiassa ja jumpannut itse uima-altaassa ( vesijuoksua ), salilla, kotona ja ulkona. Tarkoitus ja päämääränä on koko ajan ollut, että vammautuneesta jalasta tehdään niin hyvä kuin mahdollista. Tuleen ei saa jäädä makaamaan! Aion vielä osoittaa kirurgin ennustukset vääriksi. Tosin tietenkin se on antanut ennusteen kaikkein pessimistisimmän arvion mukaan. Mikään ei estä laittamasta paremmaksi. Jos isoja kipuja ei ole, niin ei muuta kuin käyttämään jalkaa. Pieni kipu ja turvotus kuuluu usein asiaan. Usein niistä selviää kylmäpusseilla ja jalkaa kohoasentoon nostamalla. Tekemällä se paranee. Toistoja toistoja. Vesijuoksua, kävelyä, pyöräilyä, naruhyppelyä, kevyttä lenkkeilyä jne. Kaikki liikkuminen on kotiin päin. Älä passivoidu, vaan aktivoidu! Omahan on jalkasi, ja sen kanssa joudut elämään loppuelämäsi.
Tahdon tällä vain sanoa kokemuksesta, että suurin este liikkumiselle on korvien välissä, mutta kun pelot voittaa ja ylittää uusia kynnyksiä ( tekee uusia juttuja jalalla ), toipuminen etenee ja itseluottamus kasvaa. Toki aina järki mukana, mutta jos jää sohvalle, niin siellä on ja pysyy! Tsemppiä ja voimia kuntoutumiseen. Itse opettelen juuri juoksemaan. Pirun hankalan tuntuista, mutta otan sen positiivisena haasteena. Tiedänpä ainakin, kuka teki työn, kun taas lenkkeilen normaalisti. Kukaan ei tee sitä puolestani.
Mulla leikkauksesta kohta kuusi viikkoa, polvi ojentuu ihan ok, koukistus vajaa sentti huonompi kuin toisen polven. Kävely sujuu ihan ok ja rappujen ylöspäin meneminen ihan hyvin, mutta alaspäin meneminen sekä alamäki kävely takkuaa vielä. Tuntuu kuin joku jänne napsuis polvessa.Jumpparin mukaan siihen auttaa vaan käveleminen.Ei tuo polvi kuitenkaa sellainen "oman" tuntuinen vielä ole, välillä sellaisen paksun ja kömpelön oloinen. Jumpparilla kävin viis kertaa, lisääkin voin mennä jos tarvii. Nyt pitäis vaan jumpata ja kävellä kovasti. Ja sen jälkeen se lepoa ja kylmää.