Istun paikallani,
kuunnellen
omaa hiljaisuuttani.
Haluan sisimmissäni tämän
rauhan rikkoutuvan.
En toivo puhuvani
tyhjyyteen,
kutsuvan toista,
joka on poissa.
Sinua minä kutsun,
rakas,
minut tunteva.
Seisot vielä utuisena,
aamujen takana.
Tänään,
olet vielä hiljaisempi
kuin kuiskaus.
Tämän tiedän,
epäröiden, hiljaisin,
sydämeni äänin
sinut löydän
kuunnellen
omaa hiljaisuuttani.
Haluan sisimmissäni tämän
rauhan rikkoutuvan.
En toivo puhuvani
tyhjyyteen,
kutsuvan toista,
joka on poissa.
Sinua minä kutsun,
rakas,
minut tunteva.
Seisot vielä utuisena,
aamujen takana.
Tänään,
olet vielä hiljaisempi
kuin kuiskaus.
Tämän tiedän,
epäröiden, hiljaisin,
sydämeni äänin
sinut löydän
Vastaukset 16
Vanhimmat
monella tuo hiljainen
kutsu purkautuu
yön hiljaisina tunteina
kesken arkikiireidenkin
halu saada ympärille elämää
ihmistä jolle on jotain
sen kun tajuaa
jälkeen vuosien yksinäisyyden
josta kuitenkin aikansa nautti
mutta joka vaatikin nyt korjausta
epäröin
löydänkö?
Tarkkis, pidin runostasi ja se kirvoitti
sormeni näin kirjoittamaan:)
Kiitos sulle Kaaru. Mukava kuulla, jos herätin jotain. Näin se monesti käy minullekin..:)
Vahvaa huomista..
Tarkkis
raotan luukkuas ja sanon;
mikä sattuma onkaan, että runoissamme on jotain
samaa - hiljaisuutta nyt ainakin.
' tänään
olet vielä hiljaisempi kuin kuiskaus '
ja päätössäe - kaunista ja haurasta.
Miehen sydän ja sielu on puhunut, mutta voin va-
kuuttaa - että runossasi on luettavissa paljon
omiakin tuntemuksiani.
Kiitos niistä Tarkkis.
Tunne se ihmistä kuljettaa, kun on se yhteinen etuoikeus kaikille..kiitos sinulle Lintsi lämpinhenkisestä palautteesta..
hiljaisuutta.
utuisia toiveita,
todeksi uskottuja.
kaunista.
kiitos...
Nyt on levollinen mieli. Silloin on seesteistä ajatusten kanssa. Kiitos sinulle. P.s Mikä runo on galleria sivujesi alla. Se on HYVÄ..
Tarkkis
mie meinasin vastarunon
tähänkin rähveltää mutta
onneksi sain itseeni niskast
kii,roikun nyt naulakos,meitsin
imakohan tässä vallan menee jos
silviisiin rupeen hempeileen!!
Tiiätsie se hiljanen
kutsu kuuluu sielt autiotuvast,
kattohirret tippus eilen,tupajumi
ol nakertant ne poikki!
Jatka sie siis istumist siel,
mie en kerkee ja hiljaa
mie en oo ikinä!....
Runostasi pidin se
oli kaunis ja herkkä!
Vai tupajumit..kattoparrukii..kuulostaa ihmeelliselle luonnolle;))Oliskoha soputeltta jo parempi vaihtoehto yöpymisen kannalt, vai mitee luulet:DD...ja kiitos ku oot ollu taas siellä..
Tarkkis
Sie vallan mahdottomia
haastelet!
Kuules ,kyllä se
teltta ilman sopuleita
passaa,mie keitin mustaherukka
mehhuuki,sieki saat kuksallisen
-lähetin postis tulemaan
toivottavast ei läiky matkal-
tiätty mie täällä viäl
vähän aikaa...koht meen
duuniin..nyyyyh!On meinaan
upea ilma !!
Taisit hörpätä sitä taikajuomaa tai saippuvettä siitä kuks,,,vai mikä se nyt oli :DD, soputeltta noitaseni, kahen hengen muattava tai istuttava;)
Sopuli taasen jyrsii siun varpaitas, jos et opi olemaan hiljoo:)))
Tarkkis :)
Tähän jäin)
Potki sitten veks, kun alkaa tuntua siltä!
Älä enää kirjoita tämmösiä, kun ...
sielu on jo juuriltaan!
;) Marin
Nou hätä, oo vaan, meet sitten ko kerkeet..:)
joutaahan tuota,... ja kiitoksii tuasen..
Tarkkis
Runosi koskettaa sydäntäni!
Kaunis!!!
Mukavalle tuntuu kun pidit..Kaunis kiitos sinulle!!:)
Tarkkis
yön hiljaisuutta~~
luin runosi
ja kommenttini on,,
,,,,,,
,,sitä on vaikea
sanoiksi pukea,,,
,,,,,,,,
,,
,
ei vaan, sanana sen,,,
,,,,,äärettömän kaunis ja niin herkät on ollunna kielet koskettaessa,,,
,,huh,,kiitos** :))
Kiitos tirpuselle kauniista sanoista. Olet herkkä ihminen..:)
Jaksamista sinulle
Tarkkis