Toukokuussa.
Hiljaisuudessa mulla alla
kohisee elämä
Odottaa auringon lähtölaskentaa
tunkeutua kuivan kuoren alta
vallata maanpinta
Liputtaa riemuvoittoaan
menneestä talvesta
sateenkaaren sävyin
Toukokuussa.
Kalpean pinnan alla
risteilevät punaiset suonet
Pumpaten kuumaa verta
sydämestä sydämeen
Hiipivän himon vallassa
etsivät vartalot toisiaan
Kuin jäljellä olisi
viimeinen tilaisuus
Syyskuussa.
Hiljaisuudessa mullan päällä
odottaa kuolema
omaa vuoroaan
Haudata elämä
routaisen maan alle
jäätyvään multaan
Näyttää voimansa
menneelle kesälle
kalmaisilla kourillaan
Syyskuussa.
Makaavat kalpenevat selät
vasten toisiaan
Hiipunut himo
kuivuneilla limakalvoilla
velttona reittä vasten
kuin nahistunut porkkana
Pimenevässä illassa
taputtaa paljas oksa seinään
kuin piru riemuvoittoaan
* * * *
En halua pilata kenenkään päivää synkällä runolla, mutta kun kirjoittajan tehtävä on olla joskus myös raadollinen. Tämä runo on muutaman vuoden takaa, kirjoitettu Sanataiteen perusteet-kurssin yhteydessä. Muistakaa kirjoittavat ja lukevat ihmiset aina se, että "minä" ja "kirjoittava minä" ovat kaksi eri asiaa. Kuolemasta kirjoittaminen ei tarkoita automaattisesti sitä, että ihminen olisi itsetuhoinen tai epätasapainoinen.
Hiljaisuudessa mulla alla
kohisee elämä
Odottaa auringon lähtölaskentaa
tunkeutua kuivan kuoren alta
vallata maanpinta
Liputtaa riemuvoittoaan
menneestä talvesta
sateenkaaren sävyin
Toukokuussa.
Kalpean pinnan alla
risteilevät punaiset suonet
Pumpaten kuumaa verta
sydämestä sydämeen
Hiipivän himon vallassa
etsivät vartalot toisiaan
Kuin jäljellä olisi
viimeinen tilaisuus
Syyskuussa.
Hiljaisuudessa mullan päällä
odottaa kuolema
omaa vuoroaan
Haudata elämä
routaisen maan alle
jäätyvään multaan
Näyttää voimansa
menneelle kesälle
kalmaisilla kourillaan
Syyskuussa.
Makaavat kalpenevat selät
vasten toisiaan
Hiipunut himo
kuivuneilla limakalvoilla
velttona reittä vasten
kuin nahistunut porkkana
Pimenevässä illassa
taputtaa paljas oksa seinään
kuin piru riemuvoittoaan
* * * *
En halua pilata kenenkään päivää synkällä runolla, mutta kun kirjoittajan tehtävä on olla joskus myös raadollinen. Tämä runo on muutaman vuoden takaa, kirjoitettu Sanataiteen perusteet-kurssin yhteydessä. Muistakaa kirjoittavat ja lukevat ihmiset aina se, että "minä" ja "kirjoittava minä" ovat kaksi eri asiaa. Kuolemasta kirjoittaminen ei tarkoita automaattisesti sitä, että ihminen olisi itsetuhoinen tai epätasapainoinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.