Nyt tarvitaan hyviä ohjeita:
Koira on chihu ja 4 kk vanha. Se ei ole missään vaiheessa tykännyt kun sen kynsiä leikkaa. Nyt viime aikoina se on purrut käteni aivan verille kun leikkaan sen kynsiä. Muuten koira on erittäin kiltti. Tulee ovesta sisään vasta meidän jälkeen. Ennen ruoan antamista se istuu joten kyllä sillä pitäisi olla tiedossa kuka on johtaja. Mutta ei...
Ostin sille pienen kuonokopan jota ajattelin käyttää, mutta koira näyttää hannibal lecteriltä ja minusta se ei ole oikea tapa.
Koiraan ei tehoa rauhallinen puhe, vihainen puhe tai edes namupalat vaan se puree aivan surutta ja lujaa.
Onneksi meillä ei ole isompaa koiraa, sillä muuten meiltä puuttuisi raajoja...
Koira on chihu ja 4 kk vanha. Se ei ole missään vaiheessa tykännyt kun sen kynsiä leikkaa. Nyt viime aikoina se on purrut käteni aivan verille kun leikkaan sen kynsiä. Muuten koira on erittäin kiltti. Tulee ovesta sisään vasta meidän jälkeen. Ennen ruoan antamista se istuu joten kyllä sillä pitäisi olla tiedossa kuka on johtaja. Mutta ei...
Ostin sille pienen kuonokopan jota ajattelin käyttää, mutta koira näyttää hannibal lecteriltä ja minusta se ei ole oikea tapa.
Koiraan ei tehoa rauhallinen puhe, vihainen puhe tai edes namupalat vaan se puree aivan surutta ja lujaa.
Onneksi meillä ei ole isompaa koiraa, sillä muuten meiltä puuttuisi raajoja...
Vastaukset 8
Vanhimmat
kynsien leikkuu on kyllä yksi johtajuus-"testi".
eli ne leikataan ja sillä siisti. ja juuri sen takia niitä ei saa jättää leikkaamatta, jos koira ei satu siitä pitämään.
mitä sitten jos se näyttää hannibalilta?!
sinä leikkaat ja koiran on annettava leikata ne.
niskasta ravistus kun pistää vastaan ja jos ón edes hetken paikallaan niin heti silitys ja kehuminen.
päättäväisyyttä peliin!
Meillä on myös chihuahua, tällä hetkellä 9kk vanha. Myöskään meidän koira ei ole koskaan mitenkään rakastanut kynsienleikkuuta, kokeilimme kaikenlaisia konsteja, kunnes löysimme omamme. Kun tulee aika leikata kynnet taas lyhyemmiksi, otamme pieniä makupaloja esille. Minä otan koiran syliin ja sisko leikkaa kynnet. Kun koira näkee makupalat, se kiinnittää niihin huomionsa, eikä huomaa siskoni kädessä olevia kynsisaksia ollenkaan. Sisko voi siis huoletta leikata kynsiä sillä aikaa kun minä syötän ja kehun koiraa. Aina yksi kynsi kerrallaan ja sitten taas kehutaan. Makupalojen määrä ei ole niinkään suuri, mutta niillä ainakin saa kiinnitettyä koiran huomion toisaalle. Kuulostaa ehkä vaivalloiselta, mutta kynnet pitää leikata - piti koira siitä tai ei - eikä tämä loppujen lopuksi mikään vaikea konsti ole. Aluksi leikkaaminen oli erittäin työlästä ja epämieluisaa niin koiralle kuin meillekin, mutta nyt koira ei edes huomaa koko operaatiota. Kokeile siis tällaistakin keinoa, näin meillä ainakin onnistutaan. :)
...että kynsien leikkuu pienissä, hennoissa tassuissa sattuu, vaikka verta ei kynsistä tulekaan. Kynsisakset saattavat vääntää kynttä/varvasta sivulle niin että se tuntuu ikävältä? Kokeilepa leikata niin että varvas pysyy luonnollisessa asennossa, ja kuonokoppa on ihan ok. Oman kääpiökoiran kynnet saa leikattua kun koira makoilee selällään mun sylissä - ei tarvi vääntää koipea mihinkään suuntaan. ;) Sinun täytyy saada leikata koirasi kynnet, jos se puremalla saa tahtonsa läpi, voi se alkaa käyttää puru-keinoa muutenkin...
On ne kynnet leikattava, oli mikä oli. Aluksi vaikka pakolla. Ostin aikoinaan sheltin pennulle sellaiset jyrsijöille ja linnuille tarkoitetut kynsisakset (kumpi sitten lieneekään, ei ole selvinnyt vieläkään... ;-), ovat paljon pienemmät kuin varsinaiset koirien kynsisakset. Tosin niissä ei ole stopparia, mutta leikkaaminen (aluksi meilläkin kädet verillä, nyt enää pahimmat arvet näkyy...) sujui/sujuu hyvin kun vaan varoo. Ja on se stoppari kääpiökoiran kynsille kuitenkin liian mittava.
Jokaisen kynnen jälkeen pienenpieni herkkupala suuhun ja komeat kehut päälle, vaikka yhteen kynteen tärväytyisi kuusi tuntia niin se on leikattava kun on aloittanut. Vähitellen meilläkin päästiin annosteluun yksi herkkupala/tassu ja nyt ei tartte herkkuja enää ollenkaan (reilun vuoden ikäinen), pelkät kehut riittää. Kun liikaa riekkui, käänsin koiran selälleen ja kämmenellä pidin rintakehästä sitä aloillaan kunnes lopetti äläköimisen ja sen jälkeen taas saatiin yksi kynsi leikattua ja herkut perään (siis suuhun...) Kyllä se siitä. Pureminen loppuu aikanaan kun koira huomaa, ettei voi tälle toimenpiteelle mitään ja että itse asiassa se ei satu tippaakaan.
meidän vanhempi koira oli pentuna "kovis". Oli erittäin kova puremaan eikä makupalojen käytöstä ollut mitään hyötyä. Kokeilimme myös kaikenlaisia konsteja ja aina tuli tappelu. Ostimmepa sitten kuonokopan ja leikkasimme sen avulla tassullisen kynsiä päivässä. Siis mahdollisimman usein ja mahdollisimman vähän. Koska koira pitää kuonokoppaa rangaistuksena, antaa se nykyään leikata kynnet purematta. Jotenkin salaperäisesti tuo kuonokoppa katosi, ettei sitä olisi voinutkaan käyttää jos olisi ollut tarvis.
Nuoremmalla koiralla kynsien leikkuussa on myös ongelma, kun likka rimpuilee niin vimmatusti. Mutta pikkuhiljaa alkaa tuokin sujua.
Minun koirani oli ihan samanlainen kunnes ystäväni äiti alisti tämän.Ystäväni äiti meni kyyryasennossa koiran päälle otti tassun käteen ja leikkasi,kun koira yritti ottaa tassun pois piti vain otta tiukempi ote.Sen jälkeen koirani jopa nukkuu kun yritän leikata sen kynnet ja jos sanon istu ja tassu koira vaan antaa tassun ja ei liiku kunnes lasken tassun maahan.voit yrittää itse tai pyydät jonkun ystäväsi jos et itse halua.
meillä ainakin toimi hyvin se, että vaikka koira olikin keskikokoinen (no pentuna tietenkään ei siis kamalan iso) niin otin sen jalkojen väliin makaamaan niin että hän oli selällään pää vatsaani vasten. Jostain syystä oppi rauhoittumaan siihen asentoon ja antoi leikata kynnet nätisti.
Mustat kynnet ovat tosin vähän hankalia leikata, vaaleista näkee paremmin mistä kohti uskaltaa leikata. Mustat kynnet leikkasinkin erityisen varovasti ja viimeistelin viilalla, ettei tule satutettua.
Muistui mieleeni että ihan alussa tein sallaistakin, että olin vain leikkaavinani kynsiä ja kehuskelin samalla, napsuttelin kynsisakseja vain tassun vieressä. Ei ainakaan tullut ikäviä kokemuksia ja tottui ehkä "ideaan". Tai sitten oli muuten vain niin sopeutuvainen...