kun näitä tai muita saman otsikon alla muualla olevia kirjoituksia lukee, tulee sellainen olo että tekis mieli itkeä. Yksin tai yhteishuoltaja lähivanhemmat (ihan miten vaan) tuntuu kituvan köyhyyden ja exien uhkailujen ja mielivaltaisen käytöksen alla edelleen. Ainoat asiat mielessä ovat miten estän isää viemästä lapsia ja saan väkisin perittyä elarit joita ei suostu muuten maksamaan. Tulee sellanen olo, että en halua kuulua tähän joukkoon! Missä ovat elämäänsä tyytyväiset eronneet vanhemmat joilla asiat sujuvat sopimusten mukaan exien kanssa eikä exä kuulu elämään muuten kuin lapsen toisena huoltajana. Meillä on kaikkea tarpeeksi, on oma koti ja asiat hyvin. Lapsi on sovitusti isällään ja joustoista keskustellaan. Joskus minä joustan, joskus exä joustaa. Elarit tulee ajallaan, rahasta ei puhuta koskaan. Minä huolehdin lapsen ostoksista koska minä saan elarit ja lapsilisät, tottakai! Tiedän, että en todellakaan ole ainoa näin onnekas, mutta missä kaikki normaalit eronneet on, kun täällä on vain niitä joiden elämä on yhtä hengissäselviämis taistelua!
onpa ankeaa
tyytyväinen yhäri
6386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meillä elämä sujuu ihan hyvin; on oma koti, rahat riittää ruokaan ja vähän muuhunkin. Ainoa mikä vähän "mättää" ettei ex suostu sopimaan tapaamisista eikä halua mitään säännöllisiä tapaamisia. Joskus vielä ehdottelin tapaamisia mutta viime syksynä päätin, että olkoon. Nyt tapaamiset menee täysin ex:n ehdoilla ja eipä niitä vuoden mittaan kovin paljon ole. Mutta siihenkin tottuu, näköjään myös lapset.
mies maksaa 450e kk, eikä valita lainkaan. Tapaa aina silloin kun kerkee, aina meillä, mikä käy minulle hyvin. Koskapa kaikki lapsen tavarat ja vaatteet on meillä niitä ei ole hajautettu kahteen eri paikkaan, mikä olis älytöntä ja kallistä (kerran pari viikolla, viikonloput)
Mutta salaisuus, siihen miten tälläinen saadaan aikaan on varmaan se, että me oltiin erottu eri talouksiin jo 5v ennen lapsen syntymää. Ihan sovussa jä tyytyväisenä siis elellään.
jos olette eronneet 5v sitten, ja haluatte yhteisen lapsen silti !! No, maailma on näitä sekopäitä täynnä. En edes tiedä kumpi on pahempi...että lapsi oli 'vahinko' vai suunniteltu, jos etukäteen tietää ettei toisen kanssa tule elämään! Siis lapsen kannalta, muutenhan tuo sopii nykymaailman menoon kuin lapsi aina äidille !! Ja sitten on pareja jotka jonottavat adoptioon vuosikausia...joopajoo !!
Typeristä mielipiteistäsi, sillä sekopäitä soovan puhujia on täällä pilvin pimein.
Lapsi on haluttu, sekä isälle että äidille. Riitoja ei ole. Lapsen kannalta tämä on ihanteellinen vaihtoehto. Hänellä on onnelliset molemmat vanhemmat.
Adoptiota jonottaville pareille kaikki sympatiani, vaikkei tämä mitenkään aihetta kyllä koskekaan.
Kaikki meni oikein hyvin, tapaamiset sujui, välit oli hyvät ym. Mutta sitten, ex-ä löysi uuden naisen. Alkoi tehdä ohareita lapselle, ei kysy enään hänen kuulumisiaan ja kaiken kukkuraksi hänen nykyinen vaimonsa päättää milloin hän saa tavata lastamme... Vähemmästäkin tulee riitaa helvetti...
ehkä ne joilla ei ole ongelmia eivät tule tänne valittamaan :).. täytyy myöntää että kun näitä keskusteluja lukee niin aika ankealta kuulostaa yksinhuoltajan elämä ja toiseksi kaikki kirjoittajat saavat lähinnä pelkkää v*ttuilua vastaukseksi