Kertokaapa hyvät 60 v miehet mitä te ajattelette oikeasti elämästä. Olen itse ollut naimisissa 4 v, mieheni on siis 64 tällä hetkellä. Olemme rakastaneet toisiamme suunnattomasti.
Hän oli poissa 4 kk ja minä kotona. Välillä olin epätoivon partaalla ikävästä, välillä vihasin koko äijää.
Kun tuli kotiin, ei kestänyt mun raivoa ja pahaa oloa vaan lähti uudestaan. Tosin sanoin suoraan jotta painu helvettiin.
Ei se sitä rakkautta vähentänyt, minun olisi saanut pitää purkaa se paha oloni pois. Nyt on molemmat nuolemassa haavoja jotka ties milloin paranee. Olenko tehnyt pahasti väärin ja miten minun olisi pitänyt toimia. Itse olen häntä 15 v nuorempi, tiedän että haluaisi tulla takaisin mutta kun luolto ei oikein anna periksi niitten kokemusten jälkeen.
Hän oli poissa 4 kk ja minä kotona. Välillä olin epätoivon partaalla ikävästä, välillä vihasin koko äijää.
Kun tuli kotiin, ei kestänyt mun raivoa ja pahaa oloa vaan lähti uudestaan. Tosin sanoin suoraan jotta painu helvettiin.
Ei se sitä rakkautta vähentänyt, minun olisi saanut pitää purkaa se paha oloni pois. Nyt on molemmat nuolemassa haavoja jotka ties milloin paranee. Olenko tehnyt pahasti väärin ja miten minun olisi pitänyt toimia. Itse olen häntä 15 v nuorempi, tiedän että haluaisi tulla takaisin mutta kun luolto ei oikein anna periksi niitten kokemusten jälkeen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oikeasti ajattelen elämästä jo pitkään eläneenä, että suuttumisesta tulee epämiellyttävä olo itselle. Sitä ei kannata tehdä. Raivoamisesta puhumattakaan.
Ja kuka sellaista jää katselemaan? En minä ainakaan jäisi. Ei se ole normaalia käytöstä.
Pitääkö naisen siis kestää kaikki miehen toilaukset ja ottaa sankarina vastaan? Eikö saa purkaa omaa pahaa oloa, kenelle sen sitten tekisit jollet omalle miehelle?
noin sekava aloitus ei anna (ainakaan toivottavasti) kenellekään aihetta neuvoa sinua. Sinä kerroit oman versiosi tapahtuneesta, mutta mitä mahtaa vastapuoli ajatella.
En usko, että kannattaa noin vähin eväin lähteä täältä hakemaan neuvoja, sitäpaitsi, ei ole olemassa vain yhtä totuutta. On niin monta totuutta kuin on kertojaakin.
Mahdatkohan olla kovinkaan objektiivinen tässä asiassa?
Tuskin aloittaja elämää surempaa vastausta täältä sa vaikka olisi jättänyt sosiaaliturvansakin numeroina kaikille.
Tuskin odottakaan.
Onko sinulla omaa elämää kun asennoidut noin niinkuin haluaisit kuulla vielä intohimoisesti vielä lisää.
Huhuuhh.. Keskustelua ja mielipiteitä eikä aikuiselle neuvoja..
...se sun kumppnis, kun ymmärsi lopultakin lähteä.
Eihän tommosen äyskijän kanssa kukaan voi elää...eihän.
Sitä saa mitä tilaa.
Itselläni on samansukuinen tilanne. Vaimoni kiihdyttää välillä itsensä sellaiseen tilaan, että alkaa kaivella kymmenien vuosien takaisia syntejäni.
Annan hänen purkautua. En voisi koskaan tehdä hänelle mitään halpamaista. Ihminen on omistushaluinen ja mustasukkainen. Useimmiten syystä.
Ihminen on pelkkä petosta. Työelämä, politiikka, parisuhteet, kaupankäynti ja mitä niitä onkaan. Joka asiassa ihmiset petkuttavat toisiaan.
Ne on kuuskymppisellä siinä polven korkeudella
lahkeessa. Siihen kun tälläät, niin ukko saa
vähän kyytiä.
Mikä miehasi pitkän poissaolon syy oli? Ei kai vaan työ?