Haluan ehdottomasti lähihoitajaksi! MInusta on ihanaa auttaa ihmisiä (kuunnella haukkkumisia, siivota paskaa, ottaa nyrkiniskuja ja potkuja). Haluan asua lopun ikääni´kaupungin vuorkayksiössä ja istua lomani läheisessä puistossa, sillä muuallehan minulla ei ole varaa mennä,koska palkka mitä työstäni tullaan maksamaan on niin huono! Mutta koska rakastan auttamista, ei se haittaa. Ihan kiva,että sisko luki tradenomiksi. Se sai ostettua asunnon ja tuli just matkalta Madeiralta. Mutta minä olen nöyrä ja tuleva marttyyri, siispä tyydyn vähempään!
Haluan lähihoitajaksi!
Tuleva hoitaja
132286
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
huonomminkin vois elämä mennä :))))
Ei se nyt aina niin surkeeta ole, onneksi...
Asenne ei ainakaan ole oikea.
Pieni kysymys että jos nyt et löydä hoitoalasta positiivisia asioita, niin miksi väenväkisin sitten sillä itseäsi kiusaat määrättömiin. Sen verran negatiivinen asenne tuntuu olevan että nostat omaa verenpainettasi suotta ja veikkaanpa ettet sitä työpaikallasikaan pysty aivan piilossa pitämään.
Ja jos kerran olet huomannut että siskosi tradenomina pärjää paljon paremmin kuin sinä niin mikset itse lue myös jotain muuta ammattia? Vaikka juuri sitten tuota tradenomia, esim. työn ohessa ilta tai monimuoto-opetuksena. Nykyään kun työn ja opiskelun pystyy aikas helposti limittämään yhteen halutessaan ilman kauhean suuria lisäponnistuksia. Siis jos nyt olit jo valmis lähihoitaja, tekstistäsi kun ei oikein saanut siitä selvää...
Sitä nyt on jopa niin "löysiä" ammattikorkeakoulututkinnon lukemisia olemassa että esim. joka toinen lauantai (jos aina niinkään usein) tarvitsee olla koulussa ja muut sitten kaikki etäopiskeluna ja kokeiden tekemisenä. Sehän nyt sitten on tietysti aivan täysin itsestä kiinni miten homma lähtee sujumaan.
Itse nimittäin tein myös juuri näin, luin lähihoitajaksi ja vajaat pari vuotta töitä tehtyäni huomasin että ei tämä ole kyllä omaa alaani, ihan siis ainoa syy se että huomasin alan olevan minulle ei-sopiva, niin miksi sitten sillä kiusaisin itseäni loputtomiin, luin täysin toisen tietotekniikka-alan amk tutkinnon ollen vielä sen aikaa töissä hoitajan hommissa ja kun valmistuttuani sain toisen laisia hommia aivan eri alalta niin lopetin hoitajan puuhat.
Tai no, joskus satunnaisesti tuurailen yhdessä ihan mukavassa paikassa hoiturina edelleenkin mutta se on sitten ihan oma valinta ollut. Nykyään on niin monenmoisia vaihtoehtoja että miksi suotta tuntea kateutta toisten tekemisistä, senkus tekee itse perässä.
Sinähän omaat asiaan kuuluvan asenteen jo eli et tule pettymään :) Tule toki piristämään iloisuudellasi työtovereita ja muita vähäosaisia. Taidat olla oikea epeli viihdyttäjäksi :)
Jep. Nöyrä pitää olla, eihän sitä muuten tollasiin hommiin sovellukkaan. Ja vähän yksinkertainenkin, jees!
kannatan todella alanvaihtoa, mieti vähän vielä..
Ehkä sinun älykkyysosamäärällesi löytyy sopivampikin työ.
en oikein tiedä, onko viestisi tilapäistä turhautumista ja sarkasmia vai kateutta ja vihonviimeistä pettymystä valittuasi väärän alan?
asennevammaisia näyttää ainakin olevan lähihoitajaputki väärällään. ei ihme ettei lähihoitajat tahdo kelvata työnantajille työvoimaksi, kun aina pitää olla vaan sairaanhoitajia, koska heidät valitaan tiukemmin kriteerein jo koulutukseen!
Ihmisiä voi auttaa jos välttämättä kokee sen kutsumuksekseen vaikka ei lukisikaan lähihoitajaksi. Voit auttaa ihmisiä monessa muussakin ammatissa toimimalla, tai työskennellä ihan muulla alalla leipätyöksesi mutta tehdä vapaaehtoistyötä kutsumuksesi täyttämiseksi.
Jos koet, ettei lähihoitajan homma ole sinun asenteellasi, voimavaroillasi ja mukavuudenhalullasi sellainen työ, jossa voisit kokea työn iloa, niin tee hyvä ihminen kaikille meille oikeille lähihoitajille ja muillekin perushoitotyön ammattilaisille iso palvelus ja jätä koulusi kesken. Älä valmistu lähihoitajaksi pilaamaan meidän muiden mainetta työmarkkinoilla! Teet myös itsellesi palveluksen, ettet joudu kitumaan päivääkään työssä josta et voi nauttia oikeasti.
Mieti!
Hei vaan, täällä eräs onnellinen joka juuri vei hakupaperit ja aikoo oikeesti lähihoitajaksi... millä avuilla siinä hommassa menestyy, asenne kai tärkein. vaan on tää elämä jo jotain opettanut; kokemusta teknisestä, kaupallisesta ja kotitalousalalta...vain hoito hommat puuttuu. sanokaa ihmiset olenko hullu kun uskon vielä siihen että auttaminen voi olla jollekkin ihan oikeesta haastavaa ja antoisaa. jos helppoja hommia lähtee hakeen saa varmaan tänä päivänä hakea. jos toive on olla ihminen ihmiselle, olenko hakoteillä?
t. sydän vielä paikallaan, toivottavasti
Niin, kyllähän se vähän niin on, että mikäli on yhtään järkeä päässä, jaksaa niistä hoitohommista innostua ehkä max. 3 vuotta. Siinä vaiheessa sitä sitten viimeistään jo tajuaa tekevänsä raskasta duunia minimiliksalla. Toiset ostelee asuntoja, käy lomilla ulkomailla, kulkee hienoissa vaatteissa, vaan lähihoitajalla ei ole varaa noista mihinkään. (ellei sitten ole rikasta miestä tai niitä perintöjä takataskussa). Tiedän kyllä joitakin, jotka ovat tyytyväisiä palkkaansa, mutta mielestäni eivät kyllä päästele ihan täysillä muutenkaan... Työmotivaatio tippuu vuosien saatossa juuri tämän palkkausasian takia. Riippuen tarkemmasta suuntautumisestasi ja työpaikastasi, kohtaat siellä päivittäin asiakkaitten taholta haistattelua, haukkumista, hakkaamista, potkimista, sylkemistä jne. Tämän kaiken joudut aina kestämään ja mitä saat palkaksi - todella pienen muodollisen korvauksen.
Kerrankin joku hoitsuks esittäytyvä uskaltaa kertoa mitä oikeasti duuni on (ainakin "alemmalla" tasolla...sairaalathan ovat tunnetusti kaikkein hierarkisimpia..siivojat ja huoltomiehet pohjilla ja sitten lähihoitsut).
Itse opiskelen lähihoitajaksi..
Onko muissa tämän alan oppilaitoksissa sama järjestelmä, kuin meillä, että lukujärjestyksiä ei suunnitellan?
Itselläni tänäänkin 11 tunnin koulupäivä, kun pitää korvata 2 poissaolemaani tuntia.
... alalla vallitsevan systeemin että mistään ei jousteta ja mitään ei saa ilmaiseksi. Työajat ovat juuri se mitä sanotaan, ja niitä tulee noudattaa. Harvalla alalla näkee niin tiukkapipoista toimintaa kuin hoitoalalla.
Olen perushoitajana sairaalassa ja parempaa työpaikkaa saa hakemalla hakea. Olen työskennellyt myös muissakin hommissa, joten tiedän tarkkaan mistä puhun. Hoitotyö on todella raskasta ja "paskasta", mutta aahh- myös niin antoisaa. Ja missä on rennommat jutut kuin hoitajien kansliassa??? Minua ei ole halveksittu/alistettu ammattini takia(eikä minkään muunkaan...). Antamalla ammattitaitonsa työnantajan käyttöön, saa rahallisen korvauksen, joka ainakin minulla on riittänyt myös Madeiran matkaan useampana vuonna. Itse olen valintaani tyytyväinen.
hei? valitse vaan ala,on mielenkiintosta,olen ollut ruotssa töissä ja vieläkin,olen ortibe osastolla akuutissa,ei se vain ole paskanpesemisä on pajon muutakin otamme verikoitea ja kaikenlaista koetta,ja ainahan voi kehittyä työssa minä viihdyn ihan hyvin mutta,pitää olla kiinostusta niin kyllä viihtyy,pitää olla huumorikia ei muuten tule miään sairaala on sellainen paikka että siellä sattuu ja tapahtuu istutaan palaperissä ja keskustellaan ain jostakin. että lycka till