Millaista toimintaa voisi olla pk-seudulla 30-vuotiaalle liikuntavammaiselle miehelle?
Sen olen todennut, että elämänkumppanin tai ystävien saamien baarien ym. tavallisten väylien kautta ei oikein onnistu. Ihmiset ovat kiinnostuneita enemmän ulkonäöstä kuin siitä mitä on pään sisällä tai liian kännissä.
Kuitenkin tässä alkaa jo kaivata elämänkumppania ja vertaista porukkaa. Joku liikuntaharrastuskin olisi tarpeen, kun pelkät kävelylenkit eivät enää nappaa. Tavalliselta kuntosalilta ei kuitenkaan saa liikuntavammaiselle treenausohjelmaa, vaikka olisi valmis maksamaankin.
Millaista toimintaa ehdottaisitte? En kaipaa mitään deittipalstaa, vaan elämänhenkistä porukkaa, joka haluaisi ehkä urheilla, käydä elokuvissa, joskus syömässä, retkeilemässä jne.
Laittakaa vinkkejä jakoon pk-seudulta, jos olette mukana jonkinlaisessa toiminnassa.
Sen olen todennut, että elämänkumppanin tai ystävien saamien baarien ym. tavallisten väylien kautta ei oikein onnistu. Ihmiset ovat kiinnostuneita enemmän ulkonäöstä kuin siitä mitä on pään sisällä tai liian kännissä.
Kuitenkin tässä alkaa jo kaivata elämänkumppania ja vertaista porukkaa. Joku liikuntaharrastuskin olisi tarpeen, kun pelkät kävelylenkit eivät enää nappaa. Tavalliselta kuntosalilta ei kuitenkaan saa liikuntavammaiselle treenausohjelmaa, vaikka olisi valmis maksamaankin.
Millaista toimintaa ehdottaisitte? En kaipaa mitään deittipalstaa, vaan elämänhenkistä porukkaa, joka haluaisi ehkä urheilla, käydä elokuvissa, joskus syömässä, retkeilemässä jne.
Laittakaa vinkkejä jakoon pk-seudulta, jos olette mukana jonkinlaisessa toiminnassa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Minäkin kaipaisin sellaista kolmikymppisten toimintaporukkaa jossa vois jakaa ajatuksia ja fiiliksiä,ihan tavallista kaveriporukkaa tavallaan.Elämänkumppani jo on että sitä en etsi,mutta ystävistä alkaa olla pulaa ensimmäistä kertaa elämässä näin 33vuotiaana.
Kyllähän vammainen voi harrastaa kaikenlaista. Esimerkiksi kuntosalilla voi treenata oman ohjelman mukaan itsekseen, ei siinä muiden laatimaa ohjelmaa tarvitse. Kyllähän harrastuksia keksii jos vain miettii hetken. Kokeile hetken jotain ja jos se ei nappaa, siirry seuraavan harrastuksen pariin.
ideoita,
Helsingissä on yksi sali liikuntavammaisille.Nordenskiöldinkatu 18,eli Synapsiassa on sali jossa liikuntavammainen pärjää.Nyt heinäkuun se on ulkopuolisille kiinni mutta aukeaa 01.08.Ja on auki ma,ke,pe 18-20 ulkopuolisille.Käynti maksaa 5€/kerta ja 10 kerran kortti on 40€.Salilla on ohjaaja jolta saa apua.
olin kolmekymppinen harrastukseksi riitti kesällä aurinkolasit ja meno kaupungille tai uimarannalle katsomaan pursoavia ulottuvuuksia. :) Taidan harrastaa samaa vieläkin.
Vammainen joka käy fysikaallisessa hoidossa, niin eiks se jumppari voi tehdä kunto-ohjelman salille, jotta pääsee rauraa nostaa.
Tavallisella kuntosalilla on yleensä yksi tyyppi töissä, tokkopa ehtii vammaisen kaveriksi puntteja nostelee, täytyy olla hyvin omatoiminen sitten.
"olin kolmekymppinen harrastukseksi riitti kesällä aurinkolasit ja meno kaupungille tai uimarannalle katsomaan pursoavia ulottuvuuksia. :)"
Minä osaankin nuo jo. Lisäksi osaan juoda kaljaa ja viiniä sekä tehdä liian pitkiä työpäiviä.
Ongelma on, että nämä harrasteet eivät edistä kuntoa ja terveyttä, eivätkä aina sosiaalista elämäkään.
"Vammainen joka käy fysikaallisessa hoidossa, niin eiks se jumppari voi tehdä kunto-ohjelman salille, jotta pääsee rauraa nostaa."
Noin varmasti, mutten taida olla ainoa liikuntavammainen, joka on jäänyt tai jätetty tuollaisen kuntoutuksen ulkopuolelle. Viimeksi peruskoululaisena teininä olen ollut jossain jumpassa.
"Tavallisella kuntosalilla on yleensä yksi tyyppi töissä, tokkopa ehtii vammaisen kaveriksi puntteja nostelee, täytyy olla hyvin omatoiminen sitten."
Aivan, kävin paikallisessa kuntosalissa ja totesin saman. Siksi kyselin vinkkejä täällä.
"mutten taida olla ainoa liikuntavammainen, joka on jäänyt tai jätetty tuollaisen kuntoutuksen ulkopuolelle. Viimeksi peruskoululaisena teininä olen ollut jossain jumpassa."
Oletko hakenut yksilö- ja laitoskuntoutusta? Pyydä terveyskeskuslääkäriä tekemään kuntoutussuunnitelma jossa anot näitä hoitoja ja viet sen Kelaan jossa täytät myös tarvittavat lomakkeet. Ei kukaan tule kotoa hakemaan, itse pitää tehdä myös jotain niiden saamiseksi
http://www.iltalehti.fi/terveys/200706056107934_tr.shtml
Eiks noi työnantajat tue liikkumista jakamalla työsuhdepolkupyöriä, semmoisen käsillä veivattavan saa vaikka manuaali pyörätuoliin: )
Ehkäpä kirjoittaja on niitä jo yrittänytkin. Lamavuosista lähtien kynnys noiden etuuksien saamiseksi on aika korkea eikä niitä saa aina vaikeavammainenkaan. Yrittää tietysti aina kannattaa. Itse olen laittanut hakemuksiini perusteeksi työkyvyn ylläpidon ja istumatyön aiheuttamien haittojen ehkäisy ja olen saanut kuntoutusta 2X viikossa, laitoskuntoutusta en ole edes halunnut. Ilman noita perusteluita uskon että aika vääntöä saisi kelan kanssa käydä.
Jos Kela myöntää yksilökuntoutusta ja on innostusta ja toimintakykyä tehdä kuntosaliharjoittelua, silloin kannattaa valita sellainen palveluntarjoaja joka pystyy tarjoamaan oman nimetyn fysioterapeutin. Hän auttaa tarvittaessa laitteiden käytössä ja osaa muuttaa harjoitteet sovelletusti asiakkaan mukaan. Hänen kanssaan kannattaa ensin kartoittaa nykykunto ja käydä läpi missä arkielämän toiminnoissa toimintakykyä pitäisi saada lisää. Silloin harjoittelu saadaan mielekkäämmäksi kun edistymisen voi huomata jokapäiväisessä elämässä. Elikkä toiminta on silloin hyvinkin linkin kaltaista, personal trainer on tietysti hienomman kuuloinen sana.
...kannattaa laittaa perusteluja, ja hiukan ylimitoittaenkin. Ei se ole mikään häpeä jos anoo sellaista mitä periaatteessa kuuluukin saada. varsinkin jos siitä oma olo ja eläminen saa voimaa. Ja sen myötä arki sujuu paremmin.
oo liikunnan harrastamisesta kyse, niin silloin maksaan itse tai työnantaja heittää jollaan liikuntasetelillä, eikä huudella yhteiskuntaa apuun.
Jos johonkin etuuteen on oikeus ja mahdollisuus miksi sitä ei käyttäisi. Vammaisella liikunnan harrastamisen ja kuntoutuksen raja on aika häilyvä.
Pitäisikö yhteiskunnan tarjoamista etuuksista luopua kun käy töissä ja käyttää omat rahat niiden kustantamiseen ? Ei se työnteko niin kiva ole että sitä silti tekisi vaikka rahaa jäisi vähemmän käteen kuin eläkkeellä. Kuntoutukseen ja sähkärin lyhennyksiin menisi kuussa aika summat.
Työnantajan liikuntaseteleillä ei linkkisi kaltaista personal traineria kustanneta, niillä voi korkeintaan kattaa osan salimaksusta, se on taso ainakin niissä työpaikoissa joiden työntekijöitä minä tunnen.
Kaikki erilaisia mutta saman arvoisia :)
Mitä yrität sanoa, mutta eikai sillä ole niin väliä.
... ja kuntien toimintaa muutenkin. Kokemukset ovat sellaiset, että pitää taistella ja vääntää ja kääntää.
Lääkärinlausuntoakaan en ole hankkinut 10 vuoteen. Kun ei asioi kunnan ja valtion kanssa, sitä ei niin kysellä.
On tosin myönnettävä, että liikuntavamaisena on vaikeaa saada palveluita yksityisiltä, ainakaan järkevään hintaan. Useimmat ovat laskeneet toimintansa normi-ihmisen mittapuulla kannattavaksi.
hei,
Olen itsekin liikuntavammanen.Liikuntavammainen 27-vuotias nainen.Ja mitä liikuntaan tulee voin yhden idean antaa.Synapsiassa(Nordenskiöldinkatu 18)on sali jossa liikuntavammainen pärjää.Laitteet on mahdolliset.Se on kiinni nyt heinäkuun mutta aukeaa nyt perjantaina kun kuu vaihtuu.Kerta käynti maksu on 5€ ja 10 kerran kortti maksaa 40€.Ja ohjaaja on paikalla aukiolo aikana.Ohjelman,joka on suunniteltu yksilöllisesti maksaa 30€ muistaakseni,tai jotain.Sali on hyvä!
Ja tässä yksi keskustelia! Koulu alkaa elokuun 11,että sitten olen koneella viikolla vähämmän.Mutta nyt kuumuudessa ja inhoten sitä.Kesä on kuitenkin jees...
Sekä seittiweb.fi sivuilla saattaa löytyä jotain.