usein eri suuntaan kuin päivällä.
Päivällä me usein ajattelemme arkisia ajatuksia eli mitä tarvitsemme hakea kaupasta, mitä laskuja täytyy tänään maksaa, kenen syntymäpäivä tai muu merkkipäivä on huomenna/ylihuomenna/ensi viikolla.
Yöllä, kun emme saa unta, ajattelemme (usein) eri asioita.
Minä muistelen menneitä, tekemiäni virheitä, lapsuutta, kouluaikoja, ihania kesiä, nuoruudenrakkautta...Kaikkea, mitä ikinä ajatus, tuo mielen rajoittamaton taivaskanava, tuokaan mieleen.
Mitä mahdat Sinä mietiskellä yön pitkinä, unettomina tunteina?
Toinen kysymys vielä, miksi ihmeessä, minä ainakin, heräilen pitkin yötä, tunnin, kahden välein...ja taas, päästäkseni takaisin uneen, on pakko palata johonkin menneeseen...muistella, uneksia...
Onko tämä vanhuutta, antakaa aihetta kapinoida sitä vastaan, sillä en voi mitenkään hyväksyä sitä vielä.
Saanko teiltä myös aseita sitä vastaan?
Päivällä me usein ajattelemme arkisia ajatuksia eli mitä tarvitsemme hakea kaupasta, mitä laskuja täytyy tänään maksaa, kenen syntymäpäivä tai muu merkkipäivä on huomenna/ylihuomenna/ensi viikolla.
Yöllä, kun emme saa unta, ajattelemme (usein) eri asioita.
Minä muistelen menneitä, tekemiäni virheitä, lapsuutta, kouluaikoja, ihania kesiä, nuoruudenrakkautta...Kaikkea, mitä ikinä ajatus, tuo mielen rajoittamaton taivaskanava, tuokaan mieleen.
Mitä mahdat Sinä mietiskellä yön pitkinä, unettomina tunteina?
Toinen kysymys vielä, miksi ihmeessä, minä ainakin, heräilen pitkin yötä, tunnin, kahden välein...ja taas, päästäkseni takaisin uneen, on pakko palata johonkin menneeseen...muistella, uneksia...
Onko tämä vanhuutta, antakaa aihetta kapinoida sitä vastaan, sillä en voi mitenkään hyväksyä sitä vielä.
Saanko teiltä myös aseita sitä vastaan?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Yön pitkät ja antoisat tunnit.
Antoisat, koska keskustelu itseni kanssa on silloin rehellisintä.
Katumusta ja surkuttelua, iloa ja onnentunnetta
mahtuu yön muisteloihin.
En herää joka yö, vaan kausittain kuuta
katsellen.
Vanhuus on kaunis ja pehmeä sana.
Olkoon tämä sitä. Onhan tuota jo eletty
yli kuusikymmentä vuotta.
Aseita?
Kun yön kapalosta kuoriutuu aamulla, niin
voi aloittaa aseistariisunnat hymyhuulin.
Vanhuus kuusikymppisenä? Ei voi olla totta! Ei saa olla totta!
Kieltäydyn hyväksymästä.
Toisaalta, jos sinä koet olevasi vanhus kuusikymmenvuotiaana, se sinulle sallittakoon. Mikä minä olen sitä kieltämään.
Omalla kohdallani en sitä hyväksy, en taatusti!
Minä, kuusikymmentä, en ole vanhus, herra paratkoon!
Hups, tuota minäkin pelkään, että tämä nykyinen huonounisuus on vanhuuden syytä.
Vanhuus ilmeisesti alkoi alkukesästä, sitä ennen olen nukkunut pääosin hyvin.
Viime yönäkin heräsin aamuneljältä ja muistelin menneitä aikoja, joskus sudenhetkenä muistelen lapsuuttani, nuoruutta, edesmennyttä miestäni. Joskus taas haaveilen, suunnittelen tulevaa. Näissä aatoksissa sitten jossain vaiheessa taas vaipuu uneen, ellei herätyskello soi ja edessä on pakollinen nouseminen.
Ei sinun Miss Billie tarvitse hyväksyä elämän tosiasioita.
Kieltäytyä voi ja uskotella itselleen olevansa
vaikka teini-ikäinen.
Kukin tavallaan.
Minua ei rassaa, jos minut luokitellaan vanhaksi
tai nimitellään vaikka kastemadoksi tai ongenkoukuksi, ehei.
Itse koen olevani juuri ikäiseni.
Pitkäikäisen suvun jäsenenä ehkä minullakin on vielä paljon matkaa edessä ja siksipä en tuhlaa
energiaa turhiin negatiivisiin ajatuksiin.
Elämäni on täynnä sisältöä ja ohjelmaa
kiireineen ja tyytyväinen olen optimistisesta luonteestani.
Keep smiling!
Niinhän se tietenkin on: Yön syvimpinä tunteina heräävät herkullisimmat ajatukset.
Sitä kautta syntyy joskus jopa keksintöjä. Harvemmin kuitenkaan kovin hedelmällisiä. Mutta silti: Yö on hienoa aikaa!
Miksi, oi, miksi, eivät yölliset keksinnöt voi olla hedelmällisiä?
Minä olen kirjoittanut elämäni parhaimmat säkeet yön hiljaisina tunteina...kun "kaukana on kavala maailma".
Vielä joskus ne ovat (toivon mukaan) kuolemattomia, kuten niin monilla muillakin...tänä päivänä kansallissankareiksi julistetuilla.
Kurkoitanko kuuseen...? Kenties.
Vieläkö heitä on...ikoneita?
Jos en saa unen päästä heti kiinni, katson telkkaria tai käyn tänne lukemaan näitä.
En kyllä mietiskele yöllä yhtään mitään, sillä olen armoitettu nukkuja. Yökukkuja kyllä olen, eli menen nukkumaan vasta pikkutunneilla, mutta sitten uni maittaakin hyvin. Erittäin harvoin muistan edes mitään unia nähneeni, painajaisia en juuri koskaan.
Joskus työaikoina stressattuna tai muuten vaikeina elämän vuosina saattoivat yöunet häiriintyä, painajaiset tulla ja ongelmat valvottaa, mutta onneksi oli ohimenevää. Joskus kävin burn outin rajoillakin.
On se vaan autuaallista, ettei enää tarvitse siinä oravanpyörässä kestää. :) Paljon töitä tehneenä olen eläkkeelle päästyäni nauttinut hyvin ansaitusta vapaudestani ihan tosissani.
Eräs eläkeiässä oleva ystäväni yrittää pysytellä työssä niin kauan kuin suinkin pidetään ja sitä minun on vaikea ymmärtää. Tosin yksinäisenä ihmisenä hän varmaankin pelkää tulevansa jotenkin tarpeettomaksi. On sääli, jos eläkkeelle pääsy ei tunnu vapaudelta vaan rangaistukselta!
Kukin laillaan. Elä hyvä ihminen erehdy luulemaan, että kaikki unetonna muistelemme menneitä. Tämä rotta miettii tekemättömiä töitä, suunnittelee seuraavia kujeita tai yksinkeraisesti lukee. Siinä kun aikansa puolinukuksissa tavaa kirjaa, uni tulee pakostakin.
Mitä tulee menneisiin, en ole huomannut,että erityisesti yöllä olisin muisteloiden vallassa, se on mielialajuttu ja onnistuu päivällä yhtä hyvin. Matkoilla (öin ja päivin) olen jostakin syystä kovin muisteloinen. Mieluummin mukavia muistoja kaivelen, koska ikäville ei enää mitään voi.
Unettomana olo on raivostuttavaa. Kahta yötä enempää en sitä jaksa enkä siedä. Suostun silloin kiltisti ottamaan pillerin vaivaa helpottamaan. Niin sitä elämä muuttuu. Muistan, kun nuorena äitinä oikein odotin yötä, että pääsen lukemaan ja opiskelemaan, koska se oli ainoa aika, jolloin omaa aikaa yksinhuoltajalle löytyi. Energiaa riitti ja nautin hiljaisesta yöajasta. Nyt väsyneena vaan silti notkeana rottamuorina kupeksin mieluummin päivällä.
Muistelen yöllä miten vaimo huorasi nuorena.
Sitten nousen ratsaille.
aivot, jota ihminen ei koskaan tule saavuttamaan (kyllä, jos omistaa elämän)
Vain lääke voi poistaa unen harhat. Itse käytän alku uneen lääkettä (en voi mainostaa).