Varjot

flyerejähän ne, tiedän koska olen kommunikoinut niiden kanssa.

Luin ammoin opuksen, jossa näitä varjoja kutsuttiin ihmissusiksi. Niillä ei tarkoitettu näitä karvanaamaisia sarjakuvahahmoja, vaan ihmisten elämänenergioita vaanivia luihuja toisen todellisuuden hahmoja, jotka lopulta imevät ihmisen kuiviin. Näitä hahmoja voi nähdä hypnagogisissa tiloissa "sivusilmällään", muttei koskaan suoraan.

Lukemassani tarinassa kaveri meni etsimään ystäväänsä autiomaasta ja löysi sieltä hylätyn intiaanikylän. Illan tullen asumusten ympärillä alkoi sitten haahuilla näitä olentoja.

Mikäli tunnistit kyseisen tarinan, kerro ihmeessä. En itse muista enää, mikä teos oli kyseessä.

Saag Paneer kirjoitti:

Luin ammoin opuksen, jossa näitä varjoja kutsuttiin ihmissusiksi. Niillä ei tarkoitettu näitä karvanaamaisia sarjakuvahahmoja, vaan ihmisten elämänenergioita vaanivia luihuja toisen todellisuuden hahmoja, jotka lopulta imevät ihmisen kuiviin. Näitä hahmoja voi nähdä hypnagogisissa tiloissa "sivusilmällään", muttei koskaan suoraan.

Lukemassani tarinassa kaveri meni etsimään ystäväänsä autiomaasta ja löysi sieltä hylätyn intiaanikylän. Illan tullen asumusten ympärillä alkoi sitten haahuilla näitä olentoja.

Mikäli tunnistit kyseisen tarinan, kerro ihmeessä. En itse muista enää, mikä teos oli kyseessä.

Lue lisää

...mutta tietenkin intresantti tarina.

Itselläni kun on tuo taaempana mainitsemani nystagmus ja vielä lasiaissamentumat (lapsesta asti; nyst. ehkä myöhempi riesa) niin tottakai silmissä vilisee vaikka mitä. Ehkä sen takia että sivusilmävilahduksia enää niin kaksisesti jaksa noteeratakaan ja enemmän panen painoa suoraan ja tarkasti edestäpäin nähdyille kuvatuksille.

Noin yleisesti ottaen olen erityisen kiinnostununut siitä että onko sittenkin niin että kaikki se tuntematon, mitä kenties kohtaamme koko ajan (mutta aivot sensuroivat sen pois), on niin totaalisen vierasta että nähdessmämme sen emme oikeastaan pysty näkemään mitään muuta kuin aivoistamme esiintunkevaa jotain "tuttua"? Kuten tuolla Parapsykologia-palstallakin joku on nähnyt jonkun viittaan pukeutuneen hevosenjalkaisen tyypin. Että josko se on näkijän oma mieli joka ottaa vähän sieltä ja vähän täältä ja koostaa niistä merkillisen öhkömönkiäisen, vaikka kuitenkin mönkijän oma ulkonäkö voisi olla jotain ihan aivan muuta. Ja vielä merkillisempi, koska ei kuvailtavissa.

Aikoinani kun aloin varsinaisesti nähdä (nuoruuden leijumisunia siis lukuunottamatta) tietoisia unia siinä 2001, oli ensimmäisissä unissa joitakin niin vieraita juttuja että niitä on vaikea kuvata. Esim. mustia isohkoja "säiliöitä" jossain koivun juurella - nyt kun tarkemmin ajattelen niin ehkä se olikin _sienien_ (sijainnista päätellen) toisenlainen olomuoto siellä unimaailmassa! Ja kaikkein oudoimpana erään upeimmasta päästä olevan lucidin edellä puiden tavoin maastossa seisoskelevat ihmismäiset olennot. Siinä ei ehkä outoa ollut niinkään muoto, vaan se heidän luonteensa, epäihmismäinen ihmismäisyys.

Erityisesti minua ärsyttää että ihmiset niin mielellään näkevät piruja, enkeleitä, pahoja henkiä jne. Helevetin kristillinen kuvasto. Toisaalta, miksei kukaan selvitä kunnolla mistä pirusta ne enkelit siipineen oikein tulevat? Onko siitä tullut pakkovaruste olennolle jonka mielletään leijuvan (varuste jota ei oikeasti tarvita?) Entä mikä on mesopotamialaisten jumalankuvien merkitys, niiden joilla myös on siivet?