Kävelysauvat olkapäillä
raahustan kuin Jeesus
nyt se hymyilyttää jo mua
Ei silloin, silloin ei (kunnia Saisiolle)
Tulva padottu
Kuopasta taas noustu
tarkastelen itseäni, sinua, viileästi
Lämpimästi kuin kesäpäivä
Lastani, joka sanoo
Äiti, mä nautin nyt kesästä ja
liukuu mereen
Sä hylkäsit mut, mä hylkäsin sut, sä hylkäsit mut
En mä sua koskaan hylkää
Rakastan vain
Elämäni loppuun asti
Ylevääkö? Mutta totta.
Mutta tämä ruumis! Haluaisin silittää
hoikkia käsivarsiasi
Upottaa sormeni untuviisi (tarkoitan hiuksia)
Tarttua ranteisiisi
Katsoa silmiisi
Olen tässä
Ja sinä
Älä pelkää
Älä epäile
Saat tehdä niin
Mutta minä rakastan, rakastan, rakastan
raahustan kuin Jeesus
nyt se hymyilyttää jo mua
Ei silloin, silloin ei (kunnia Saisiolle)
Tulva padottu
Kuopasta taas noustu
tarkastelen itseäni, sinua, viileästi
Lämpimästi kuin kesäpäivä
Lastani, joka sanoo
Äiti, mä nautin nyt kesästä ja
liukuu mereen
Sä hylkäsit mut, mä hylkäsin sut, sä hylkäsit mut
En mä sua koskaan hylkää
Rakastan vain
Elämäni loppuun asti
Ylevääkö? Mutta totta.
Mutta tämä ruumis! Haluaisin silittää
hoikkia käsivarsiasi
Upottaa sormeni untuviisi (tarkoitan hiuksia)
Tarttua ranteisiisi
Katsoa silmiisi
Olen tässä
Ja sinä
Älä pelkää
Älä epäile
Saat tehdä niin
Mutta minä rakastan, rakastan, rakastan
Vastaukset 33
Vanhimmat
runoutta tai mitä tämä koittaakkaan olla sen suhteen että sanotaan eka että "tarkastelen itseäni, sinua, viileästi " sitten vastakohta heti perään "Lämpimästi kuin kesäpäivä ". Se on vaan niin tönkköä amatöörimaista henkevyyden hakua ettei mikään.
Sä hylkäsit lapsesi? Se hylkäsi sut? Et koskaan hylkääkkään? Haluat silitää hoikkia käsivarsia,lapsesi ilmeisesti?
Sulla ei ole hajuakaan mitä sä kirjoitat. Tiesikkö nää sen?
mikä siinä ja samantyyppisissä eniten häiritsee, on tuo oman rakkauden suuremmoisuuden ylistäminen ja väittäminen toisen pelkäävän ja pakenevan, hylkäävän, vaikka toinen ihan tosissaan kovasti RAKASTAA!.
Yksipuolista ns.rakkautta ei voi olla olemassakaan, rakkaus syntyy yhdessä ja se koetaan yhdessä, ihailemista, toisen haluamista ei siihen pitäisi sekoittaa. Monesti kun toinen jättää, toinen selostaa vaikka vuosikaudet, että hän vielä rakastaa, voiko sellainen olla rakkautta? vaan ehkä vahvaa tunnetta toiseen, halua jatkaa yhdessäoloa, yksipuolinen tunne siis.
Tämän voi tietysti runossa ja tosielämässä kääntää miten päin tahansa, sinä pelkäät, minä rakastan tai toisinpäin. Jospa asiat näin yksinkertaisia olisivatkin. Rakkaudessahan sinänsä mitään pelättävää ole, silloin kun siihen voi antautua puhtaasta sydämestä hyvän ihmisen kanssa.
Rakkautta on monenlaista. Voiko siinä kilpailla kenen rakkaus on parempaa, ylevämpää? En tiennytkään. MIelestäni ei voi. JOkainen kokee rakkauden omalla tavallaan vai onko se jossain määritelty miten täytyy rakastaa? Voiko omaa rakkautta ylistää? Miksi ei saisi rakastaa yksipuolisesti?
Ihailu on nuoren tytön juttu, se voi olla rakastamisen harjoittelua. Toisen haluaminen on fyysistä. Mutta joskus tunne voi olla fyysinen ja henkinen.
En menisi kovin äkkiä arvostelemaan toisen kykyä, tarvetta, tapaa rakastaa. On monia tapoja näyttää rakkautta. Voit tietysti esittää vaatimuslistan kumppanillesi, että rakasta minua näin. Jotta sinun mielestäsi kumppanisi rakastaa sinua, hänen on toimittava näin, sanottava näin, kosketettava minua näin. Jos hän ei toimi niin, hän ei rakasta. Tämäkö on logiikkasi?
Anna minun rakastaa. Käytä sä vaan lainausmerkkejäsi.
Ei vaan kuules, puhuin rakkauden symbioosista, että se kehittyy ja koetaan yhdessä, toki tapoja rakastaa on monia, ei se ehtolauseita aseta, mutta miksi rakastaa yksin ja voiko ylipäätään rakastaa yksin. No, rakkauden tunne voi olla yksinkin, mutta jotta sana "minä rakastan sinua" olisi todellinen ja konkreettinen, niin kyllä se tarvitsee sen toisen fyysisen läsnäolon ja läheisyyden, ilmaan niitä on turhaan huudella.
on kyllä eri asioita, sori vaan, vaikka Ideaalitapauksessa ne kyllä yhtyvätkin. Rakastaminen on lämpöä ja sitä, että toivoo toiselle hyvää.
Laitan tähän vielä rakkauden määritelmiä, kun kerran siitäkin pitää väitellä, vai ideaalitapauksessa yhtyvät?, yleensä kait tarkoitus on että useimmassa tapauksessa rakkaus ja suhde tuottaa yhdessäolon?.
Rakkauden psykologia
Sternberg on analysoinut rakkaudessa kolme elementtiä: läheisyys, intohimo ja omistautuminen. Erilaisia rakkauden vaiheita ja lajeja ovat:
Pitäminen (ystävyys): läheisyys
Ihastuminen (rakkaus ensi silm): intohimo
Tyhjä rakkaus (hyväntekeväisyys): omistautuminen
Romanttinen rakkaus: intohimo ja läheisyys
Kumppaninrakkaus: läheisyys ja omistautuminen
Kohtalokas rakkaus (pyörremyrskyromanssi): omistautuminen ja intohimo
Täyteläinen rakkaus: läheisyys, omistautuminen ja intohimo.
Näiden valossa voi pohtia, miten on onnistunut suhteissaan ns.rakkautta kokemaan.
enemmän ulottovuuksia kuin mitä ihmismieli kykenee ymmärtämään tai hallitsemaan. Tunnetilojen analysointi voi olla korkeintaan suunta-antava, koska jokaisella on hyvin henkilökohtainen/yksilöllinen tapa kokea ja hahmottaa maailmaa. Koetun kautta syntyvät merkityskentät ja ne voivat olla hyvinkin poikkeavat toisistaan.
aivan totta, jokaisella on oma yksilöllinen tapa hahmottaa ja kokea, kenelläkään ole juuri prikulleen samaa tietoisuutta, eikä kaikkia osa-alueita ole pystytty kartoittamaan, miksi teemme tai reagoimme niin tai näin. Mystistä on, ehkä hyvä niin, tietty mystisyys on hyvä säilyttää?.
"Tietoisuus tarkoittaa joko yksilön kullakin hetkellä kokemien aistimusten, elämysten, tunteiden, muistikuvien ja ajatusten kokonaisuutta tai yksilön tietoisuutta itsestään ja ympäristöstään.
Tietoisuuteen kuuluu sellaisia ominaisuuksia kuin subjektiivisuus, itsetajunta, aistivuus, äly sekä kyky hahmottaa itsen ja ympäristön välisiä suhteita."
hyvä termi - se antaa ihmislapselle luvan heittäytyä tunteen vietäväksi pohtimatta päämääriä tai tarkoitusperiä. Silloin yleensä ihminen on valmis vastaanottamaan sekä hurmoksen että häviön. Kartoittaminen antaa illuusion tilanteen/tunteen hallitsemisesta mutta samalla rajoittaa emotionaalista kehittymistä.
että ideaalitapauksessa ihminen on suhteessa sen kanssa, jota rakastaa. Ja kun täällä on jeesustelu aloitettu jo ennen minua, niin sanon vielä että uskontoni mukaan vihollistakin voi rakastaa. Se on sitten kunkin halusta kiinni, miten hänen itsensä kohdalla on, mutta kaikkia ei kuitenkaan tarvitse rakasta samalla tavalla. ;)
Himoakin voi ilman muuta tuntea ketä tahansa kohtaan, eikä siihen mitään romanssia tarvita, ja monille muille asioille voi omistautua vaikkei edes tykkäisi niistä asioista.
Tämä mielenkiintoista, kiitos. Oikealla tiellä. Rakkaudella hyvää viikonloppua ja tapaamisiin.
missään merkeissä. Hyvää viikonloppuahan on tietysti hyvä viettää siinä oikeassa ja hyvässä seurassa.
onneksi olkoon! Ei pidä välittää noiden kateellisten kitinöistä, eivät ehkä itse uskalla tunnistaa omia tunteitaan tai sitten ovat varman päälle pelaavia tai tunteettomia? Eivätkä varsinkaan kokeile, miten vaikeaa on saada ne todelliset tunteensa siirrettyä runoon niin ettei ne samalla vääristy johonkin suuntaan, lol.
Hei,
ne sanoo, ei oo välii,
ketä rakastaa, ketä vihaa,
mut kukaan ei uskalla tulla
kehiin?.
Ilmaan huidot, tuskaasi huudat,
kovat on joka tytöllä luulot,
onnesta, jaksamisesta,
kiinnostunut kukaan ei ole
välittämisestä.
jos mä ymmärsin sen toisin kuin sä, minusta se puhui lapsestaan, joka sitten muuttuikin hylkääväksi vaan ei sittenkään, sitten paijattiin ja sitten rakastettiin ikuisesti, joka on ehkä liian ylevää,onneksi sitten ei kuitenkaan.
Aina kun joku laittaa jotain sanoja peräkkäin, ei siitä tule runo. Ei edes järkevä lause. Jos sä yhtään luit tuota, luit etkä vaan katsonut sitä, niin se ei ole mikään. Kerro mulle mistä se susta kertoo? Onko nyt niin että runoa ei pidä analysoida, että siitä menee se mystisyys? Mutta tosiasiahan on että jos tuo kertoo kirjoittajan tunnoista, niin aika on.
En ole kateellinen, olen ihmeissäni että tätä joku voi sanoa tunnonpäästöksi. Koska tässä on sanoja sanojen perään, eikä ajatusta yhtään.
ei, ei siinä lapsesta puhuta ja äidinrakkaudesta, vaan lausehan meni niin, "katson sinua.. ja sitten lastani..",
Onhan runossa oma tunnelataus, siitä, että mitä todennäköisemmin kovien aikojen jälkeen on enempi jaloillaan, nauttii jo kesäpäivistä lapsensa kanssa, mutta haikailee liiallisesti? ja syvästi rakkautensa perään? ehkä.
zombie kohta on pelottava "Mutta tämä ruumis! Haluaisin silittää
hoikkia käsivarsiasi " onks se ruumis minkä takia elossa?
Olipas virkistävää saada mielipiteitä. Tämä ei oikeastaan ollut sinänsä mikään taidonnäyte vaan mietelmä enemmänkin. Hyvä runo on helvetin vaikea kirjoittaa ja sen olisi tarkoitus aueta lukijalle ja aika monelle eli se sisältää sellaisia tuoreita kielikuvia, jotka aiheuttavat uusia oivalluksia(toivottavasti). Tämä sanoja peräkkäin "runo" on hyvin subjektiivinen eli ei varmaankaan aukene, ei ole tarkoituskaan.
MIelestäni niin runo kuin kirjallisuuskin syntyy aina viime kädessä luettaessa, lukijassa. Jokainen löytää siitä itselleen jotain tai sitten ei. Älkää ottako niin vakavasti : ). Mutta mä vilpitön näissä tunteissani : )- .Nauttikaa kesästä :).
on aina plussaa, ei sitä opi jos kukaan ei sano muuta kuin ihanaa.
Totta, kritiikki on lahja. En aio runoilijaksi, minusta ei siihen olisi. Se on taitolaji. Mutta mielelläni pullautan tunteeni kirjalliseen muotoon, järjestän kaaoksen päässäni ja sitten jatkan eteenpäin. Se on niin kuin kävisi paskalla.
vaikutuksen sitten tosielämässä tämän runon esittäminen tuolle rakkaallesi, kun suoraan täräyttelet todellisemman olemuksesi. Varsinainen kaunosielu :)
No joku raja se on maireudellankin : ). Alkoi jo itseäni oksettaa. Tietäisit mistä se Jeesus tulee. Ei ollut mun idea alunperin : )
että näyttää pahasti siltä, että romantiikka ei ole vahvin puolesi. Tai sitä kestää juuri sen muutaman sekuntin, juurikun olet kellistänyt maalailevilla iskevillä lauseilla jonkun, joka hehkuu vielä luomassasi tunnelmassasi, sanotkin:hei baby, nyt pannaan!. Toivottavasti moni ei ole järkyttynyt jäljiltäsi. Tai sitten taitosi sillä saralla, antaa anteeksi valheellisen ensivaikutelman?.
No, Jeesushan on hyvä aina välillä pitää mielessä ja levittää rakkauden sanomaa.
Kirjallinen ja suullinen ilmaisu on asia erikseen. Harva oikeasti lausuu esim. Leinoa tavoitteena kellistää joku. Ainakin minulle romantiikka on jotain muuta. Se on paljon arkisempaa, pienistä huomionosoituksista koostuvaa. Myös jotain muuta kuin purkaus, jota on tässä ketjussa runoksikin arvioitu.
En tiedä miksi loukkaannuit niin kovasti tosin aika hurtista huumorista. Aika usein on pakko nauraakin itselleen. Se helpottaa. Kokeile joskus.
Jeesus oli mun mielestä hyvä jätkä. Ei ole pahaa sanottavaa, enkä halunnut häntä halventaa. Tuossa se on entiseen puolisoon liittyvä tarina, joka sekin pullahti sieltä ulos kuin huomaamatta.
Miksi ei voisi olla runotyttö ja kovasuinen akka samassa persoonassa? Miksi toinen olisi todellisempi? Runotyttö on se kirjallinen muoto ja ikävä kyllä kovasuinen akka live-ilmaisu. Tuo raadollisuus tuossa oli itse asiassa pieni vihanilmaus. Ikävä tapa tietysti ilmaista se. Mutta eipä tässä ole ketään kasvokkain keskustelemassa. Vielä. ; ).
mistä vedit johtopäätöksen loukkaantumisesta tai suuttumisesta? ilmeisesti ei vain runoja väärinymmärretä, mutta ihan selviä sanojakin, ehkä vähän sarkasmia ehkä ei. Mitään suuria tunnetilojen muuttumisia en kokenut, huvittuneisuutta lähinnä (hymyilin oikeasti ja siellä luullaan suuttuneeksi? voi näitä oletuksia), niinkuin yleensä aina kun täällä huvikseni kirjoittelen.
Sen verran erityylisiä kirjoituksia tulee vastauksesi, että ihan kun vähintään kaksi ihmistä yrittäisi ottaa kunniaa ap:n runosta?.
silloin kun runo ja oma "kovasuinen akka" olemus kohtaa, saat todellista sisältöä runoosi, eli on enemmän oman näköisesi, nyt se pakenee vain tunnelman luomiseen (oletukseen siitä mitä runon pitää olla, ollakseen "oikeaoppinen"), se karkeampi todellinen live muijan esiinsaaminen runossa olisikin lukemisen ja näkemisen arvoinen.
Siellähän on oikea tekstintuntijakin paikalla! Ettei olis tuttuni?! Sitähän mä etsin, ihan jotain muuta. Oikeaa ääntä, mutta tässä on ollut niin isoja juttuja. ja seli, seli....mutta runous ei ole mun tapa sanoa. Joka tapauksessa, kiitos kaunis sinulle, että sanoit. Näin se juuri menee. Olet ihana ihminen, kun jaksat olla rehellinen ja välittää!
pitikin mainita se sarkasmi, heti saa takasin..
Ei mene läpi.
veitsi sulaan voihin. Päinvastoin mikä tahansa roska pääsee läpi.
me kaikki joiden elämää tämä ketju on yhtään liipannut läheltä, aletaan umpimähkään heittelemään syytöksiä ja rakkaudentunnustuksia ja arvuuttelemaan toistemme henkilöllisyyksiä? Just juu.
:/
kun oli todella hieno runoelma. Kyynel vierähti poskelle. Mut olenkin tunne-elikko... :)