En lukenut aikaisempia tekstejä, ehkä aiheesta oli jo jotain, mutta...
Mites te lapsettomat yli 3-kymppiset olette säilyttäneet ystävyyssuhteet lapsiperheellisten ystävienne kanssa? Itse olen ainoa ystäväporukastamme jolla ei ole lapsia ja ystäviin välit ovat etääntyneet. Olen huomannut, että he kyllä joskus tapaavat ja puhuvat keskenään puhelimessa ja laittelevat tekstareita.
Minun tekstareihin/sähköposteihin ei edes aina vastata ja soittelu on yksipuolista... (eivät ehdi, kun lapsi vie niin paljon aikaa)
Tietysti he myös tapaavat toisiaan useammin kun osa on kummeja toistensa lapsille. Mun kanssa ei kai ole mitään puhuttavaa. Jos tavataan yhdessä (yleensä minä ehdotan tapaamista) niin puhutaan vaan lapsijuttuja...
Etääntyminen alkoi jo silloin, kun he vasta yrittivät saada lasta. Minulle asia ei ollut silloin ajankohtainen. Ja toisaalta ymmärrän, että yrittämiset, raskautumiset, keskenmenot, odotusaika ym. halutaan jakaa sellaisen kanssa joka on kokenut saman. Ja kieltämättä ainakin jotkut raskauteen liittyvät jutut meni joskus yli hilseen... Tai oikeastaan jo se vähän etäännytti, kun muut menivät naimisiin ja minä olin vain avoliitossa (joidenkin mielestä siis vain). Hääuutiset sai sitten taas ystävät pitämään jonkin aikaa aktiivisesti yhteyttä. Kyseltiin miten hääjärjestelyt sujuu ja joko jännittää.
Onneksi olen saanut pari uutta (lapsetonta) ystävää. Yritän itse pitää heihin edelleen yhteyttä vaikka saisin lapsen (yritystä takana 3 kk).Ja niin onhan minulla sisko jolla on neljä lasta ja jonka kanssa riittää muutakin keskusteltavaa kuin lapset. Ja lapsistakin voidaan keskustella vaikka minulla ei lapsia olekaan. Enkä ole hirmuisen lapsirakas (siskon lapset oavt kyllä rakkaita). Kyllä lapsetonkin jotain voi lapsista tietää ja haluta keskustella. Ja ainakin kuunnella. Joskus.
Mutta katsotaan nyt kun en pidä yhteyttä vähään aikaan näihin vanhoihin ystäviin, että kuuluuko sieltä mitään. Ehkä viimeistään sitten, jos saamme lapsen. Siinä uutisessa voikin olla heillä ihmettelemistä!
Mites te lapsettomat yli 3-kymppiset olette säilyttäneet ystävyyssuhteet lapsiperheellisten ystävienne kanssa? Itse olen ainoa ystäväporukastamme jolla ei ole lapsia ja ystäviin välit ovat etääntyneet. Olen huomannut, että he kyllä joskus tapaavat ja puhuvat keskenään puhelimessa ja laittelevat tekstareita.
Minun tekstareihin/sähköposteihin ei edes aina vastata ja soittelu on yksipuolista... (eivät ehdi, kun lapsi vie niin paljon aikaa)
Tietysti he myös tapaavat toisiaan useammin kun osa on kummeja toistensa lapsille. Mun kanssa ei kai ole mitään puhuttavaa. Jos tavataan yhdessä (yleensä minä ehdotan tapaamista) niin puhutaan vaan lapsijuttuja...
Etääntyminen alkoi jo silloin, kun he vasta yrittivät saada lasta. Minulle asia ei ollut silloin ajankohtainen. Ja toisaalta ymmärrän, että yrittämiset, raskautumiset, keskenmenot, odotusaika ym. halutaan jakaa sellaisen kanssa joka on kokenut saman. Ja kieltämättä ainakin jotkut raskauteen liittyvät jutut meni joskus yli hilseen... Tai oikeastaan jo se vähän etäännytti, kun muut menivät naimisiin ja minä olin vain avoliitossa (joidenkin mielestä siis vain). Hääuutiset sai sitten taas ystävät pitämään jonkin aikaa aktiivisesti yhteyttä. Kyseltiin miten hääjärjestelyt sujuu ja joko jännittää.
Onneksi olen saanut pari uutta (lapsetonta) ystävää. Yritän itse pitää heihin edelleen yhteyttä vaikka saisin lapsen (yritystä takana 3 kk).Ja niin onhan minulla sisko jolla on neljä lasta ja jonka kanssa riittää muutakin keskusteltavaa kuin lapset. Ja lapsistakin voidaan keskustella vaikka minulla ei lapsia olekaan. Enkä ole hirmuisen lapsirakas (siskon lapset oavt kyllä rakkaita). Kyllä lapsetonkin jotain voi lapsista tietää ja haluta keskustella. Ja ainakin kuunnella. Joskus.
Mutta katsotaan nyt kun en pidä yhteyttä vähään aikaan näihin vanhoihin ystäviin, että kuuluuko sieltä mitään. Ehkä viimeistään sitten, jos saamme lapsen. Siinä uutisessa voikin olla heillä ihmettelemistä!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Yritän pistää tähän havaintoesityksen.
Ei onnistunut.
Lapset on joutavia kiukuttelijoita.
Itse olen "menettänyt" lähes kaikki ystäväni heidän perustettuaan perheen taikka vakiinnuttuaan. Olen pikkasen vajaat neljäkymmentä ja lapseton omasta tahdosta, jos sitten soitellaankin näiden "lapsellisten" ystävien kanssa, niin heidän puheensa ovat aina lapsista ja parisuhteesta, niin kun he ovat sanoneetkin ettei heidän elämässään ole muuta. Aina en kuitenkaan jaksa kuunnella lapsi juttuja: Mitä sille ja sille lapselle on tapahtunut, kasvatettu ja pla pla pla...
Minua ei oikeasti kiinnosta puheet pelkästään lapsista ja olen kylläkin huomannut välttelevän näiden seuraa juuri tämän vuoksi, toki ymmärrän että heidän elämänsä pyörii lasten sekä perheen ympärillä, mutta se, ettei osata jutella muusta...
En minäkään puhu heille lemmikeistä, mitä minulla on monia, koska tiedän ettei heitä se kiinnosta, mutta vaikka olenkin huomauttanut heille tästä lapsi aiheisesta yksin keskustelusta niin vastauksen olen saanut että ei heillä sitten ole muuta....
itselläni on kaksi lasta, ja kyllä minulla muutakin keskusteltavaa riittää. Ei sitä aina nyt lapsista jaksa keskustella, on elämässä paljon muitakin aiheita. Varsinkin sinkku ystävien kanssa keskustelut ovat virkistäviä. Mutta olen huomannut että se vaivaa monta lapsellista ihmistä että heillä ei ole muuta aihetta kuin lapset, pitkän päälle se käy tylsäksi.