En muista, että kukaan olisi tästä aiheesta palstalla jutellut, mutta kokeillaanpa olisiko jotain asiallisiakin kommentteja tai mielipiteitä tarjolla.
Olemme miesystäväni kanssa viimeaikoina puhuneet enemmän matkasta hänen kotimaahansa ja siihen liittyvistä kiemuroista. Tämä meidän juttuhan on nyt siis ihan seurusteluasteella, ei mitään avioliittosuunnitelmia toistaiseksi. Itselleni on tärkeää nähdä miehen kotimaa, perhe ja kulttuuri ennen kuin voin oikeastaan edes ajatella mitään vakavampaa tosissani. Mutta tästäpä herääkin sitten ongelma matkan suhteen...
Seurustelu -käsitettä kun ei hänen kotimaassaan ole, eikä koko asiaa hyväksytä. Joudun matkaamaan siis ystävänä, joka onkin minulle ihan ok. Mutta olen miettinyt hänen perheensä (erityisesti äidin) reaktiota asiaan. Mies sanoo, että ei huolta... He suhtautuvat minuun kuin kehen tahansa ystävään. Mutta toisaalta äiti melko varmasti tietää, etten ole ihan pelkkä ystävä. Minusta tuntuu loukkaavalta mennä hänen kotiinsa "ystävänä", jos kuitenkin totuus on tiedossa, vaikkakin kaikessa hiljaisuudessa.
Olen miettinyt ratkaisua, että lähtisin matkaan yhdessä ystäväni kanssa ja majoittuisin koko ajaksi hotelliin. Tällöin asia ei olisi niin "läpinäkyvä" ja perheen ympäristökään ei ajattelisi asiasta mitään sen enempää. Tässä ratkaisussa on vain se huono puoli, että se normaali perhe-elämä jäisi näkemättä. Juuri se tärkein osa, joka minua kiinnostaa. En minä turistimatkalle ole nähtävyyksiä menossa katsomaan, vaan tutustumaan miehen elinympäristöön ja -tapoihin kotimaassaan.
Mielipiteitä? Pitäisikö vain uskoa miesystävääni ja rohkeasti lompsia perheen eteen "ystävänä", vaiko keksiä jokin "tyylikkäämpi" ratkaisu. Pelkään myös sitä, että jos en majoittuisikaan perheen luo, perhe voisi siitäkin loukkaantua ylivieraanvaraisuuksineen... Asia ei ole suuren suuri ongelma, mutta pieni mietinnän aihe. :)
Seurustelu -käsitteen uupuminen
29
1923
Vastaukset
- Jahnukainen-
No mitä helvettiä olet hommannut äijän muslimimaasta?
Voithan tietenkin laajentaa ystäväkäsitettä termiksi "fuck buddy".- windflow
Ehkä ei ihan perhepiirissä, mutta eiköhän muutamat miekkosen jäykkäniskaiset ystävät sen noin tulkitsekin. :)
Mutta juu, kiitos avuliaasta kommentista.
- pois...
Olet jo kauan sitten menettänyt mahdollisuutesi "tyylikkääseen ratkaisuun." Arabien silmissä olet ns. huora ja suomalaisten silmissä, noh, about sama. Surulliseksi asian tekee se, että tuo leima on nyt lyöty sinuun loppuiäksi (joka muuten arabimiehen vaimokkeena tuskin tulee kovin riemukas olemaan) - tästä eteenpäin olet kaikkien silmissä aina ja ikuisesti muslimin panopatja.
Hyvä ystävä Suomenmaasta.
en tiedä valaiseeko, tai tekeekö mitään tarinani, mutta kuitenkin.
Minun kultani oli aikaisemmin esitellyt kuvani kotonaan ja sanonut että hänellä on tällainen nais-ystävä Suomessa. Siskonsa oli kysynyt että onkö hän tulevaisuudesa vaimosi.
Kerran kuuntelin äitinsä ääntä ja hän minun, jotta äiti varmistui siellä naisen olevan.
Mentyäni käymään hänen kotonaan miehen ystävä antoi ohjeeksi : Muista EI KOSKETUSTA , EI SUUDELMIA (TOISILLENNE) JA TE NUKUTTE SIELLÄ ERI HUONEISSA.
Se on merkki siitä että kunnioitat vanhempia ja miestäsi. Myös näytät että haluat olla miehen kanssa muutenkin kuin vain sexin takia.
Niin sitten anopin kanssa nukuin samassa ja mies olohuoneessa. Hääyöstä lähtien nukuimme samassa mieheni kanssa, koska ei enää tarvitse kenenkään moraalia vartioida.
Sitten näin tehtiin ja olin prinsessana heidän vieraanaaan.- Jahnukainen-
Voi jeesus sentään näitä teidän juttuja.
- ootpa
oikein Suomen prinsessa. Eivät vaan ihanat tunisialaiset sukulaisesi poikaansa auta, jotta pääsisi prinsessansa luokse.
- ihan oma
ootpa kirjoitti:
oikein Suomen prinsessa. Eivät vaan ihanat tunisialaiset sukulaisesi poikaansa auta, jotta pääsisi prinsessansa luokse.
prinsessamme lili osaa kyllä toisia neuvoa, vaan kuinkahan on omat asiat mallillaan.
- windflow
Meillä tosin on siitä erilainen tilanne, että olemme kuitenkin vasta aika alkumatkalla seurustelumme kanssa. Mitään ongelmaa ei olisi, jos olisimme jo varmoja yhteisestä tulevaisuudesta, jolloin minut voisikin esitellä tulevana vaimona. Vaan kun näin ei ole, niin mitään naisystävää hänellä "ei voi olla". Eli siis täysin kaverina esiinnyn mikäli matka toteutuu.
Miehen sisko kyllä tietää missä mennään, eikä isäkään pahemmin tilanteesta välitä. Mutta äidille voi olla aika shokki jos jossain vaiheessa kihlautua päättäisimme. Siksi arvon tämän asian kanssa... Epätoivottu tulen ainakin alkuunsa olemaan joka tapauksessa, mutta että nyt ei ehdoin tahdoin menisi vielä omalla käytöksellään sotkemaan tilannetta lisää. Suomalaisuudelleni kun nyt en voi mitään, enkä haluakaan voida. :)
On vain niin nurinkurinen olo, kun kyllähän äitinsä tietää poijaan reissaavan Suomessa vähän väliä, ja ollaanpa kerran oltu puhelimessakin porukalla (mies, minä, sisko ja äiti) kun olen ollut miehen luona käymässä. Jotenkin hankala suhtautua tilanteeseen. Ehkä se olisi paras vain luottaa miehen sanaan, hän kait äitinsä parhaiten tuntee. - Suomessakaan
windflow kirjoitti:
Meillä tosin on siitä erilainen tilanne, että olemme kuitenkin vasta aika alkumatkalla seurustelumme kanssa. Mitään ongelmaa ei olisi, jos olisimme jo varmoja yhteisestä tulevaisuudesta, jolloin minut voisikin esitellä tulevana vaimona. Vaan kun näin ei ole, niin mitään naisystävää hänellä "ei voi olla". Eli siis täysin kaverina esiinnyn mikäli matka toteutuu.
Miehen sisko kyllä tietää missä mennään, eikä isäkään pahemmin tilanteesta välitä. Mutta äidille voi olla aika shokki jos jossain vaiheessa kihlautua päättäisimme. Siksi arvon tämän asian kanssa... Epätoivottu tulen ainakin alkuunsa olemaan joka tapauksessa, mutta että nyt ei ehdoin tahdoin menisi vielä omalla käytöksellään sotkemaan tilannetta lisää. Suomalaisuudelleni kun nyt en voi mitään, enkä haluakaan voida. :)
On vain niin nurinkurinen olo, kun kyllähän äitinsä tietää poijaan reissaavan Suomessa vähän väliä, ja ollaanpa kerran oltu puhelimessakin porukalla (mies, minä, sisko ja äiti) kun olen ollut miehen luona käymässä. Jotenkin hankala suhtautua tilanteeseen. Ehkä se olisi paras vain luottaa miehen sanaan, hän kait äitinsä parhaiten tuntee.mentäisi anoppilaan 'moi mä olen ton fuckbudy' laukomaan joten mitä ihmettä varten sinne kehitysmaahan olet menossa? haluat tutustua mieheen paremmin tässä vaiheessa mutta persettä olet jakanut jo ties kuinka pitkään?
no, ainakin olet rehellinen asiassa, sekin on suuri saavutus tällä palstalla :) - windflow
Suomessakaan kirjoitti:
mentäisi anoppilaan 'moi mä olen ton fuckbudy' laukomaan joten mitä ihmettä varten sinne kehitysmaahan olet menossa? haluat tutustua mieheen paremmin tässä vaiheessa mutta persettä olet jakanut jo ties kuinka pitkään?
no, ainakin olet rehellinen asiassa, sekin on suuri saavutus tällä palstalla :)En ihan ymmärrä viestisi sanomaa.
Olen tutustunut mieheen ystävänä puolisentoista vuotta, tuosta ajasta vajaa vuosi ollaan seurusteltu (tai sinun sanoin kai jaellut persettä). Eletty samassa kaupungissa useampi kuukausi ja nyt pidemmän aikaa vierailtu toistemme luona pitkiäkin aikoja kerrallaan. Päivittäin ollaan yhteyksissä ja ollaan kyllä puhuttu tässä tuntemisen aikana asioista vaikka kuinka ja paljon. Kyllä minä tuon miehen ihan kohtalaisesti jo tunnen.
Mutta vaikka kulttuurista, sen vaikutuksista, sosiaalisista malleista, uskonnosta ja kaikesta mahdollisesta puhuisi kolmekymmentä vuotta, ei sitä voi ymmärtää ennen kuin omin silmin näkee. Yksi lyhyt matka ei tee minusta asiantuntijaa tai saa minua ymmärtämään ja tajuamaan kaikkea kuin salamaniskusta (matkalaista myös kohdellaan eri tavalla kuin asukasta), mutta kyllä siitä jotain esimakua voi saada. Onhan ympäristö kuitenkin täysin omastani poikkeava, joten minusta olisi idioottimaista jos esim. pokkaisin itseni naimisiin ilman mitään käsitystä miehen kotimaan oloista.
On hyvin todennäköistä, että mikäli yhdessä pysymme, tulemme jossain vaiheessa miehen kotimaassa asumaan. Olisi ihan kiva nähdä mistä edes on puhe. Jos ensimmäisellä matkalla jo karvat nousee pystyyn eikä voisi itseään sinne kuvitella lainkaan, niin ehkä on turha suhdetta kovin pitkään jatkaa.
Tästä syystä olen sinne kehitysmaahan menossa. - fanfaarit
windflow kirjoitti:
En ihan ymmärrä viestisi sanomaa.
Olen tutustunut mieheen ystävänä puolisentoista vuotta, tuosta ajasta vajaa vuosi ollaan seurusteltu (tai sinun sanoin kai jaellut persettä). Eletty samassa kaupungissa useampi kuukausi ja nyt pidemmän aikaa vierailtu toistemme luona pitkiäkin aikoja kerrallaan. Päivittäin ollaan yhteyksissä ja ollaan kyllä puhuttu tässä tuntemisen aikana asioista vaikka kuinka ja paljon. Kyllä minä tuon miehen ihan kohtalaisesti jo tunnen.
Mutta vaikka kulttuurista, sen vaikutuksista, sosiaalisista malleista, uskonnosta ja kaikesta mahdollisesta puhuisi kolmekymmentä vuotta, ei sitä voi ymmärtää ennen kuin omin silmin näkee. Yksi lyhyt matka ei tee minusta asiantuntijaa tai saa minua ymmärtämään ja tajuamaan kaikkea kuin salamaniskusta (matkalaista myös kohdellaan eri tavalla kuin asukasta), mutta kyllä siitä jotain esimakua voi saada. Onhan ympäristö kuitenkin täysin omastani poikkeava, joten minusta olisi idioottimaista jos esim. pokkaisin itseni naimisiin ilman mitään käsitystä miehen kotimaan oloista.
On hyvin todennäköistä, että mikäli yhdessä pysymme, tulemme jossain vaiheessa miehen kotimaassa asumaan. Olisi ihan kiva nähdä mistä edes on puhe. Jos ensimmäisellä matkalla jo karvat nousee pystyyn eikä voisi itseään sinne kuvitella lainkaan, niin ehkä on turha suhdetta kovin pitkään jatkaa.
Tästä syystä olen sinne kehitysmaahan menossa.kerrankin olin itse väärässä kunnen viestejäsi kunnolla viitsinyt lukea. ihan oikein toimit, kaikkea ei todellakaan you tubesta tai kirjoja lukemalla opi, vaan kannattaa käydä paikan päällä. jos menee liian vaikeaksi tehdä matka hänen kanssaan, tee se jonkun ystäväsi kanssa juuri niin kuin sanoitkin. itse en lukenut kunnolla viestejäsi. riippuu sitten siitä, mikä maa on kyseessä, kuinka helppoa on naisena tutkailla elämää turistikohteiden ulkopuolella ...
- windflow
fanfaarit kirjoitti:
kerrankin olin itse väärässä kunnen viestejäsi kunnolla viitsinyt lukea. ihan oikein toimit, kaikkea ei todellakaan you tubesta tai kirjoja lukemalla opi, vaan kannattaa käydä paikan päällä. jos menee liian vaikeaksi tehdä matka hänen kanssaan, tee se jonkun ystäväsi kanssa juuri niin kuin sanoitkin. itse en lukenut kunnolla viestejäsi. riippuu sitten siitä, mikä maa on kyseessä, kuinka helppoa on naisena tutkailla elämää turistikohteiden ulkopuolella ...
Syyria on kyseessä. Kyllä siellä naisena voi ihan hyvin yksin tai kaksin ystävättären kanssa kaupungeissa kulkea. Ovat hyvin vieraanvaraista ja uteliasta porukkaa, eivätkä miehet läheskään niin päällekäyviä kuin esim. Jordaniassa (nämä tutun omakohtaisia kommentteja).
Mutta tuosta ei tarvitse huolia. Mies ei siihen suostu, että matkustaisin maahan sellaiseen aikaan kun hän ei siellä ole. Ei malta odottaa saavansa esitellä paikkoja minulle Libanonista Aleppoon ja isänsä kotikylään. Ainoa ongelma on siis tuo majoitus, ei matka muuten.
Ja ensimmäisessä viestissäni syyt, miksi itse hieman vielä painottelen hotelli/koti -majoitusten välillä. - juupadiipa
se on nukkua anopin kanssa samassa huoneessa kun on jotain yhteistä. Esimerkiksi ikä...
- meinasin
windflow kirjoitti:
Meillä tosin on siitä erilainen tilanne, että olemme kuitenkin vasta aika alkumatkalla seurustelumme kanssa. Mitään ongelmaa ei olisi, jos olisimme jo varmoja yhteisestä tulevaisuudesta, jolloin minut voisikin esitellä tulevana vaimona. Vaan kun näin ei ole, niin mitään naisystävää hänellä "ei voi olla". Eli siis täysin kaverina esiinnyn mikäli matka toteutuu.
Miehen sisko kyllä tietää missä mennään, eikä isäkään pahemmin tilanteesta välitä. Mutta äidille voi olla aika shokki jos jossain vaiheessa kihlautua päättäisimme. Siksi arvon tämän asian kanssa... Epätoivottu tulen ainakin alkuunsa olemaan joka tapauksessa, mutta että nyt ei ehdoin tahdoin menisi vielä omalla käytöksellään sotkemaan tilannetta lisää. Suomalaisuudelleni kun nyt en voi mitään, enkä haluakaan voida. :)
On vain niin nurinkurinen olo, kun kyllähän äitinsä tietää poijaan reissaavan Suomessa vähän väliä, ja ollaanpa kerran oltu puhelimessakin porukalla (mies, minä, sisko ja äiti) kun olen ollut miehen luona käymässä. Jotenkin hankala suhtautua tilanteeseen. Ehkä se olisi paras vain luottaa miehen sanaan, hän kait äitinsä parhaiten tuntee.joutua marokkolaisen kanssa naimisiin. Minut jopa esiteltiin miehen perheellekin, mutta tietenkään ei ollut soveliasta yöpyä miehen kotona koska emme olleet naimisissa. Joten majoituimme hotelliin ja kävimme päivittäin miehen kotona syömässä.
- Feliza
ja lämpimän vastaanoton sain. Nukuimme samassa huoneessakin. Joten ehkä neuvoisin tässä asiassa luottamaan miesystäväsi mielipiteeseen. Jos hän on sitä mieltä, ettei ongelmia tule, niin siitä vaan! Jos hän epäröi perheensä suhtautumista, niin sitten varmaan se hotelli olisi parempi vaihtoehto.
- kuzusu
Hei windflow, mukavia vastauksia olet kerännyt täällä. Mitkä lie vastaajien motiivit :)
Kiva kuulla, että olet toteuttamassa matkaa miehesi kotimaahan! Joskus tuolla toisella palstalla juttelimmekin, ja kerroit, että heidän kulttuurissaan seurustelun käsite puuttuu täysin. Kuitenkin mielestäni tuntuu vähän kaukaa haetulta, että hän veisi sinut pidemmäksi aikaa asumaan kotiinsa ja perhe ajattelisi sinut puhtaasti ystävänä. Eiköhän siellä, vaikka kulttuuri vanhoillinen onkin, ihmisillä kuitenkin looginen ajattelu pelaa :) Kuten totesitkin. Jos kuitenkin heille on selvää, että olet vain ystävä, sinuna majoittuisin hostelliin ainakin osaksi aikaa. Toki kuuntele ensisijaisesti poikaystävääsi. Hän tietää, miten kulttuurissaan toimitaan ja olisiko esimerkiksi hostellissa majoittuminen suuri loukkaus hänen perheensä vieraanvaraisuutta kohtaan. Tuo ystäväaspekti tekee kyllä asiasta hieman kinkkisen.
Itse olen matkaamassa viikon päästä (hui) Istanbuliin kahdeksi viikoksi tapaamaan poikaystäväni perhettä. Hän on kertonut perheelleen seurustelevansa suomalaisen tytön kanssa, eli menen heidän kotiinsa tyttöystävänä. Mieheni mukaan olisi ennenkuulumatonta viedä niinkin pitkäksi aikaa kotiin majoittumaan pelkkä naispuolinen ystävä. Heille siis tällainen perheeseen tutustuttaminen ja etenkin oman kodin jakaminen on iso juttu. Poikaystäväni ei ottanut kuuleviin korviinsakaan ehdotusta, että majoittuisin hostellissa, koska heidän perheensä on kuulemma odottanut tapaamistani kovasti.
Kuten sinua, myös minua arveluttaa todella paljon poikaystäväni äidin suhtautuminen. En usko, että olen se toiveissa ollut turkkilainen miniä, joka tietää kulttuurin normit ja pojan kumppanille asetetut odotukset. Toisaalta, sellaista minusta ei koskaan tule, ja suomalaisuudestani olen minäkin ylpeä :) Järkevintä on varmaan lähteä matkaan itsevarmana mutta sopivan nöyränä. Ehkä äidille on tärkeää nähdä myös, että nainen välittää hänen pojastaan (mutta ei tietenkään yhtä paljon kuin hän itse ;) ja että poika näyttää onnelliselta ja tyytyväiseltä tämän rinnalla.
Neuvoja on vaikea jakaa kulttuuria tuntematta, sama tilanne itsellä. Mielenkiinnolla ja rohkeasti kannattaa silti lähteä oppimaan ja näkemään jotain, mihin Suomessa emme ole tottuneet. Tsemppiä matkaan, uskon, että kaikki menee hienosti! Kerro sitten, kuinka kävi :)- windflow
Minulla taitaa reissu olla edessä vasta ensi talvena, joten ehtiihän tätä pohtia. :)
Varmaankin myös miesystäväni perheelle olisi omituista, jos naispuolinen ystävä (eurooppalainen tai ei) majoittuisi heille pitkäksi aikaa. Mutta näin ei reissulla tule olemaankaan, koska luultavasti miehen kotikaupungissa vietämme vain muutaman päivän. Miehellä tosiaan on kova into päästä näyttämään minulle maataan muutenkin sekä jaksaa jatkuvasti touhottaa, kuinka Libanoniin on pakko mennä jos kyseiselle alueelle kerran matkustaa. Kotikaupungin ulkopuolella voimme muutenkin olla vähän vapaammin, ja onhan se hienoa nähdä maan moninaisuus. Sielläkin nuo kaupunkien ja alueiden kulttuurit vaihtelevat niin valtavasti uskonnosta ja ihmisjakaumasta riippuen.
Toisinaan tätä asiaa miettiessä tekisi mieli vain potkaista ukkoa takalistolle ja patistaa kertomaan perheelleen totuus, mutta tiedän hänen sen tekevän sitten kun on siihen valmis. Joten ollaan nyt sitten ulkokultaista koko sakki vielä jonkin aikaa.
Kertoile sinäkin matkastasi kun palaat! Oikein hyvää reissua, toivottavasti tulet miehen äidin kanssa hyvin juttuun. ;) - Jordaniassa asuva
windflow kirjoitti:
Minulla taitaa reissu olla edessä vasta ensi talvena, joten ehtiihän tätä pohtia. :)
Varmaankin myös miesystäväni perheelle olisi omituista, jos naispuolinen ystävä (eurooppalainen tai ei) majoittuisi heille pitkäksi aikaa. Mutta näin ei reissulla tule olemaankaan, koska luultavasti miehen kotikaupungissa vietämme vain muutaman päivän. Miehellä tosiaan on kova into päästä näyttämään minulle maataan muutenkin sekä jaksaa jatkuvasti touhottaa, kuinka Libanoniin on pakko mennä jos kyseiselle alueelle kerran matkustaa. Kotikaupungin ulkopuolella voimme muutenkin olla vähän vapaammin, ja onhan se hienoa nähdä maan moninaisuus. Sielläkin nuo kaupunkien ja alueiden kulttuurit vaihtelevat niin valtavasti uskonnosta ja ihmisjakaumasta riippuen.
Toisinaan tätä asiaa miettiessä tekisi mieli vain potkaista ukkoa takalistolle ja patistaa kertomaan perheelleen totuus, mutta tiedän hänen sen tekevän sitten kun on siihen valmis. Joten ollaan nyt sitten ulkokultaista koko sakki vielä jonkin aikaa.
Kertoile sinäkin matkastasi kun palaat! Oikein hyvää reissua, toivottavasti tulet miehen äidin kanssa hyvin juttuun. ;)Utelisin sellaista asiaa, etta onko poikaystavallasi suomalainen passi, koska jos hanella on Syyrian passi, ette voi ilman avioliittotodistusta, yopya missaan Syyrian hotelleissa samassa huoneessa.
Suosittelen Sinulle ehdottomasti asumista hotellissa jonkun tyttoystavan kanssa. Syyriassa naisen hyva maine ja kunnia ovat alyttoman kovassa kurssissa.
Hotelleissa on se hyva puoli, etta peseytyminen on mukavampaa kuin yksityisasunnossa, jossa vedenkulutus on tarkkaa. Samoin olosi on paljon rentoutuneempi kun ei tarvitse 24 tuntia vuorokaudessa yrittaa olla edukseen.
Miksi luulet, ettet ole mieleinen vaimo aidin mielesta? - windflow
Jordaniassa asuva kirjoitti:
Utelisin sellaista asiaa, etta onko poikaystavallasi suomalainen passi, koska jos hanella on Syyrian passi, ette voi ilman avioliittotodistusta, yopya missaan Syyrian hotelleissa samassa huoneessa.
Suosittelen Sinulle ehdottomasti asumista hotellissa jonkun tyttoystavan kanssa. Syyriassa naisen hyva maine ja kunnia ovat alyttoman kovassa kurssissa.
Hotelleissa on se hyva puoli, etta peseytyminen on mukavampaa kuin yksityisasunnossa, jossa vedenkulutus on tarkkaa. Samoin olosi on paljon rentoutuneempi kun ei tarvitse 24 tuntia vuorokaudessa yrittaa olla edukseen.
Miksi luulet, ettet ole mieleinen vaimo aidin mielesta?Hei, Kiitos kovasti viestistäsi. Aina mahtavaa saada jonkun lähiseudun suomalaisen kommentteja, niitä ei usein ole tarjolla.
Hänellä ei ole Suomen passia, ei edes asu Suomessa. Ainoastaan Syyrian passi löytyy. Tuosta hotelliasiasta hän ei ole mitään sanonut, mutta tuon suuntaista olen muualtakin kuullut. Pitääkin kysyä siitä, koska puhui joskus kuitenkin hotellissa yöpymisestä sillä merkityksellä, että majoittuisimme samaan huoneeseen.
Tuo maine onkin juuri se miksi tätä mietin niin kovasti. Miesystäväni on sitä sorttia, joka ei korviaan hetkauta muiden puheille. Mutta ei se sitä tarkoita, ettenkö minä hetkauttaisi. Ja vaikka hän ei muiden mielipiteistä välittäisikään, niin äitinsä mieltä ei halua pahoittaa. Ja niinhän se menee, että jos minusta lähtevä juttu yhdistetään miesystävääni, on se samassa koko perheen niskassa. Yksi lomamatka on vain lomamatka, mutta kun en voi olla ajattelematta "mitä jos" pidemmän päälle.
Olemme tästä asiasta puhuneet todella paljon, koska minua epäilyttää monet asiat sen tiimoilta. Jos esimerkiksi joskus tulevaisuudessa asuisimme avioparina Syyriassa, en minä koskaan voisi viimeisen päälle käyttäytyä kuin paikallinen. Enkä sitä haluaisikaan, koska tahdon pitää omasta minästäni kiinni. Tietenkin paikallisia tapoja kunnioittaen. Murehdinkin sitä, että kestääkö mies sitten sen, jos minä elän elämääni paikallisten silmissä omituisesti. Ulkomaalaiselle ymmärtääkseni se on ihan ok, mutta tilanne varmasti muuttuu jos tällä ulkomaalaisella onkin paikallinen sulhanen. Kyllä siinä voisi moni ihmetellä, että eikö mies mitään jöötä pidä kodissansa.
Noh, näihin olen saanut suuntaviivoja jo, koska mies mieluusti asioista keskustelee ja kertoilee omia mielipiteitään ja asenteitaan. Niitä vain välillä kyseenalaistaa. Että onko se nyt ihan oikeasti miettinyt tarkkaan ennen kuin puhuu... :)
Mieleistä vaimoa ei miehen äidille eurooppalaisesta saa. Kaiken sen perusteella mitä olen perheestä kuullut, miten olen heidän kommunikointiaan seurannut jne. olen sitä mieltä, että ihmisenä äitinsä varmasti pitää minusta. Mutta en kuitenkaan ole muslimi, en Syyriasta tai Libanonista, enkä varsinkaan arabi. Miesystäväni perheen naapurin poika avioitui eurooppalaisen naisen kanssa muutama vuosi sitten ja perhe pisti välit poikki poikaansa. Kyllähän ne ovat nyt jo palautuneet ja tyttö on osa "perhettä", mutta alku tulee olemaan hankalaa meilläkin jos tuohon asti edetään. Koitan kuitenkin luottaa mieheeni, joka aina sanoo, että perhe kyllä kunnioittaa ja luottaa hänen päätökseensä kun hän sen vain itse on valmis tekemään. - thinking
windflow kirjoitti:
Hei, Kiitos kovasti viestistäsi. Aina mahtavaa saada jonkun lähiseudun suomalaisen kommentteja, niitä ei usein ole tarjolla.
Hänellä ei ole Suomen passia, ei edes asu Suomessa. Ainoastaan Syyrian passi löytyy. Tuosta hotelliasiasta hän ei ole mitään sanonut, mutta tuon suuntaista olen muualtakin kuullut. Pitääkin kysyä siitä, koska puhui joskus kuitenkin hotellissa yöpymisestä sillä merkityksellä, että majoittuisimme samaan huoneeseen.
Tuo maine onkin juuri se miksi tätä mietin niin kovasti. Miesystäväni on sitä sorttia, joka ei korviaan hetkauta muiden puheille. Mutta ei se sitä tarkoita, ettenkö minä hetkauttaisi. Ja vaikka hän ei muiden mielipiteistä välittäisikään, niin äitinsä mieltä ei halua pahoittaa. Ja niinhän se menee, että jos minusta lähtevä juttu yhdistetään miesystävääni, on se samassa koko perheen niskassa. Yksi lomamatka on vain lomamatka, mutta kun en voi olla ajattelematta "mitä jos" pidemmän päälle.
Olemme tästä asiasta puhuneet todella paljon, koska minua epäilyttää monet asiat sen tiimoilta. Jos esimerkiksi joskus tulevaisuudessa asuisimme avioparina Syyriassa, en minä koskaan voisi viimeisen päälle käyttäytyä kuin paikallinen. Enkä sitä haluaisikaan, koska tahdon pitää omasta minästäni kiinni. Tietenkin paikallisia tapoja kunnioittaen. Murehdinkin sitä, että kestääkö mies sitten sen, jos minä elän elämääni paikallisten silmissä omituisesti. Ulkomaalaiselle ymmärtääkseni se on ihan ok, mutta tilanne varmasti muuttuu jos tällä ulkomaalaisella onkin paikallinen sulhanen. Kyllä siinä voisi moni ihmetellä, että eikö mies mitään jöötä pidä kodissansa.
Noh, näihin olen saanut suuntaviivoja jo, koska mies mieluusti asioista keskustelee ja kertoilee omia mielipiteitään ja asenteitaan. Niitä vain välillä kyseenalaistaa. Että onko se nyt ihan oikeasti miettinyt tarkkaan ennen kuin puhuu... :)
Mieleistä vaimoa ei miehen äidille eurooppalaisesta saa. Kaiken sen perusteella mitä olen perheestä kuullut, miten olen heidän kommunikointiaan seurannut jne. olen sitä mieltä, että ihmisenä äitinsä varmasti pitää minusta. Mutta en kuitenkaan ole muslimi, en Syyriasta tai Libanonista, enkä varsinkaan arabi. Miesystäväni perheen naapurin poika avioitui eurooppalaisen naisen kanssa muutama vuosi sitten ja perhe pisti välit poikki poikaansa. Kyllähän ne ovat nyt jo palautuneet ja tyttö on osa "perhettä", mutta alku tulee olemaan hankalaa meilläkin jos tuohon asti edetään. Koitan kuitenkin luottaa mieheeni, joka aina sanoo, että perhe kyllä kunnioittaa ja luottaa hänen päätökseensä kun hän sen vain itse on valmis tekemään."Miesystäväni on sitä sorttia, joka ei korviaan hetkauta muiden puheille."
Heh. :D Juu, tälläisiähän ne arabit tosiaan on, eivät välitä perheen tai kavereiden puheista.
Kyllä nyt hyvä windflow sinun, ja lilin, ja babylousin, ja mimssun ja oikeastaan melkeinpä kaikkien palstan naisten teksteistä paistaa selvästi läpi tarve ja halu ajatella, että ei tässä suhteessa arabiin nyt loppujen lopuksi mitään ihmeellistä ja erilaista ole. Lisäksi te tunnutte tekevän miehestänne länsimaisempaa kuin mitä hän todennäköisesti onkaan. Se on tätä perinteistä suomalaista sinisilmäisyyttä kai sitten.
Jos valistuneen arvauksen saa tehdä, suurin osa teistä on muutaman vuoden päästä eronneita ja huonolla tuurilla yksinhuoltajia. - aikoinaan
Jordaniassa asuva kirjoitti:
Utelisin sellaista asiaa, etta onko poikaystavallasi suomalainen passi, koska jos hanella on Syyrian passi, ette voi ilman avioliittotodistusta, yopya missaan Syyrian hotelleissa samassa huoneessa.
Suosittelen Sinulle ehdottomasti asumista hotellissa jonkun tyttoystavan kanssa. Syyriassa naisen hyva maine ja kunnia ovat alyttoman kovassa kurssissa.
Hotelleissa on se hyva puoli, etta peseytyminen on mukavampaa kuin yksityisasunnossa, jossa vedenkulutus on tarkkaa. Samoin olosi on paljon rentoutuneempi kun ei tarvitse 24 tuntia vuorokaudessa yrittaa olla edukseen.
Miksi luulet, ettet ole mieleinen vaimo aidin mielesta?törmäsimme juuri tuohon ongelmaan; miehen kotikaupungissa ei meinannut löytyä hotellia joka olisi suostunut majoittamaan meidät ilman avioliitotodistusta. Lopulta ties monennen yrityksen jälkeen löytyi rotanloukko missä ei kysytty mitään. Hotellin taso oli varmaan - 1 tähti.
- Suomesta
Myös omalle suomalaiselle äidilleni tuo seurustelukäsite on aina ollut outo.
Kun ranskalainen poikaystäväni (tuleva mieheni) tuli ensi visiitille Suomeen, niin oma äitini ei antanut meidän nukkua samassa huoneessa! Olin silloin 20v! Minun täytyi nukkua omassa (entisessä) huoneessani ja poikaystävä vierashuoneessa. Sitä vierailua ennen olisin tuonut yhden miespuolisen opiskelukaverin kylään (olimme läheiset kuin sisarukset), mutta äiti sanoi, ettei poikakaverit saa tulla, naisystävät ovat kylläkin tervetulleita.
Sisareni asui vuosia avoliitossa, mutta miehen kuva pääsi kirjahyllylle vasta häiden jälkeen... Hän oli äidin mielestä avomiehenä aina vain puoliksi perheenjäsen.
Että tällaista voi olla Suomessakin, äitini ei ole edes mikään uskovainen mummo, vaan sellainen nuorekas ja huoliteltu nainen, joka itsekin kävi siihen aikaan alle viisikymppisenä naistentansseissa ilman isääni! Tyttärellä vain oli äitiä tiukemmat moraalisäännöt. - siis väsyminen?
Mitä tarkoittaa "uupuminen"? Miten seurustelukäsite voi uupua?
- valaisua..
joissakin murteissa uupuminen tarkoittaa myös puuttumista, eli olla jotain vailla kun jotain uupuu. mikä näin satakuntalaiselle on ihan selkeä ymmärtää :)
- windflow
valaisua.. kirjoitti:
joissakin murteissa uupuminen tarkoittaa myös puuttumista, eli olla jotain vailla kun jotain uupuu. mikä näin satakuntalaiselle on ihan selkeä ymmärtää :)
Juu, sitähän se tarkoittaa. Olen tämmöinen murteiden sekakuluttaja enkä edes itse tiedä mistä kaikki ilmaisut ovat kotoisin. Toinen epäilee minun olevan Tampereelta, yksi veikkaa Turkua ja jo teini-iässä kaverit ihmettelivät mistä ihmeestä tuommoinen murre oikein on lähtöisin. Ja ihan pääkaupunkiseudulla olen koko ikäni kasvanut. Pahoittelut jos kieli on välillä epäselvää tai omituista, luonnevika.
Hei Windflow, meillä oli hieman sama tilanne ja kyse oli siis Turkin kurdi-perheestä..
Meillä miehen ydinperhettä asuu kyllä ihan täällä Suomessa ja naapurikunnassa, mutta isovanhemmat yms. asustelevat Turkissa.
Tapailtuamme joitain kuukausia tapasin ydinperheen Suomessa ja muutimme myös yhteen asumaan jo vain joidenkin kuukausien seurustelun jälkeen. Tuo yhteenmuutto oli hieman kova pala joillekkin sukulaisille. Isoisä soitteli linjat kuumina pojanpojalleen että mitäs oikein touhuat siellä?
Noin vuoden seurustelun jälkeen matkasimme Turkkiin. Asuin siellä ollessani mieheni vanhempien ja isovanhempien kanssa. Alkumatkasta minua esiteltiin kaukaisemmille ystäville ja sukulaisille mieheni "ystävänä", mutta lähipiiri tietenkin tiesi että elämme jo yhdessä.
Ensimmäinen yö nukuttiin eri huoneissa kun talossa oli vieraita, mutta muuten nukuimme yhdessä. Odotin että sentään maalle isovanhempien luokse mentäessä olisi sopivampaa nukkua ehkä erillään, mutta mummu könkkäsi petivaatteet meille heti yhteiseen sänkyyn.
Ensimmäisen parin päivän jäykistelyn ja ujostelun jälkeen kuljimme ihan avoimesti yhdessä kaikkialla. Esittelykin muuttui ystävästä morsiammeksi..
Minut on myös ikuistettu kaikkiin sukupotretteihin, joita otettiin miehen pikkuveljen hääjuhlassa.
Olemme molemmat seurustelleet tahoillamme ennen tapaamistamme ja siksi tiesimme olevamme ihan tosissamme aika alusta lähtien. Joutui itse asiassa punnitsemaan aika tarkkaan ja ihan alkumetreillä että mikä on oma sitoutumisen aste.
Toki miehen sukulaiset olivat sitä mieltä että olisi ollut hyvä jo silloin heti alusta käydä vähän moikkailemassa imaamia, jotta olisi sitten "kunnollista" tämä meidän yhdessäolo. Tässä nyt parin vuoden jälkeen kuitenkin yhä vasta mietitään häitä, tosin ennenmminkin rahallisista kuin muista syistä.. Käytännössä olen ollut jo vähintäänkin viimeisen vuoden ajan puheissa aina vaimo, en mikään tyttöystävä. Sukulaisten silmissä olemme siis jo jokatapauksessa "naimisissa", vaikka virallisia toimituksia ei ole suoritettukkaan.
Hieman harmaita hiuksia kyllä aiheuttanee se, että tuleva hääjuhlamme Turkissa tullaan juhlimaan niin että meillä vipeltää jo ensimmäinen lapsukainen jaloissamme.. Että se siitä "neitsyen verestä".. ;)- windflow
Oikeastaan vähän toivoinkin sinun vastailevan, koska muistelin tilanteenne olleen saman suuntainen. Joten kiitos. :)
On rohkaisevaa lukea näitä hyviä kokemuksia usemmaltakin. Meilläkin on kyllä yhdessä olo hyvinkin vakavalla pohjalla ja yhteistä tulevaisuutta suunnitellaan, mutta varsinkin miestä jarruttelee ajatukset kulttuurieroista ja erityisesti perheiden ja sukujen ongelmista mahdollisen avioliittopäätöksen seuraamuksena. Yrittää siis punnita, onko hänestä oikeasti tähän vaiko ei. Ihmisenä olen passeli, mutta kaikki tämä mitä suomalaisuudesta seuraa mukana... Ollaan me niin erikoinen kansa. :)
Olen hänelle kuitenkin rakas ihminen, jolle mielellään kotinsa, perheensä ja ympäristönsä esittelisi. Ei vain mitenkään päin voi esitellä minua muuna kuin ystävänä, ennen kuin on varma haluavansa elää elämänsä juuri minun kanssani, kulttuurieroista huolimatta. Perheelle olisi aivan järkyttävä tilanne, jos tässä kohtaa heille esiteltäisiin "elämänkumppani", joka ei sitten 6kk jälkeen enää olisikaan kuvioissa. Taitaisi katseet poikaa ja tämän "naisystäviä" kohtaan olla hieman erilaisia kuin nyt.
Kuitenkin kuten jo toiseen vastaukseen kirjoitin, tämä matka olisi tiedossa vasta ensi talvena. Syksyn mittaan ehtii tapahtua yhtä ja toista, koska tulemme silloin viettämään vielä nykyistä enemmän yhtenäisiä ajanjaksoja saman katon alla. Luulenpa, että perheenkin tietämys asioista voi siinä vaiheessa jo parantua, koska perheelleen mies ei käy peittelemään tai valehtelemaan asioita, joista tulee puhetta. Mainitsematta saattaa jättää jos ei kysytä, kuten tähän asti. ;)
Ja jos oikein hyvin käy, niin käy kuin teillä. Perhe yllättääkin positiivisesti. windflow kirjoitti:
Oikeastaan vähän toivoinkin sinun vastailevan, koska muistelin tilanteenne olleen saman suuntainen. Joten kiitos. :)
On rohkaisevaa lukea näitä hyviä kokemuksia usemmaltakin. Meilläkin on kyllä yhdessä olo hyvinkin vakavalla pohjalla ja yhteistä tulevaisuutta suunnitellaan, mutta varsinkin miestä jarruttelee ajatukset kulttuurieroista ja erityisesti perheiden ja sukujen ongelmista mahdollisen avioliittopäätöksen seuraamuksena. Yrittää siis punnita, onko hänestä oikeasti tähän vaiko ei. Ihmisenä olen passeli, mutta kaikki tämä mitä suomalaisuudesta seuraa mukana... Ollaan me niin erikoinen kansa. :)
Olen hänelle kuitenkin rakas ihminen, jolle mielellään kotinsa, perheensä ja ympäristönsä esittelisi. Ei vain mitenkään päin voi esitellä minua muuna kuin ystävänä, ennen kuin on varma haluavansa elää elämänsä juuri minun kanssani, kulttuurieroista huolimatta. Perheelle olisi aivan järkyttävä tilanne, jos tässä kohtaa heille esiteltäisiin "elämänkumppani", joka ei sitten 6kk jälkeen enää olisikaan kuvioissa. Taitaisi katseet poikaa ja tämän "naisystäviä" kohtaan olla hieman erilaisia kuin nyt.
Kuitenkin kuten jo toiseen vastaukseen kirjoitin, tämä matka olisi tiedossa vasta ensi talvena. Syksyn mittaan ehtii tapahtua yhtä ja toista, koska tulemme silloin viettämään vielä nykyistä enemmän yhtenäisiä ajanjaksoja saman katon alla. Luulenpa, että perheenkin tietämys asioista voi siinä vaiheessa jo parantua, koska perheelleen mies ei käy peittelemään tai valehtelemaan asioita, joista tulee puhetta. Mainitsematta saattaa jättää jos ei kysytä, kuten tähän asti. ;)
Ja jos oikein hyvin käy, niin käy kuin teillä. Perhe yllättääkin positiivisesti.Ajattelin vielä kommentoida jotain..
"Yrittää siis punnita, onko hänestä oikeasti tähän vaiko ei. Ihmisenä olen passeli, mutta kaikki tämä mitä suomalaisuudesta seuraa mukana..."
Juu, muistan kyllä miten mieheni mietti välillä ihan ääneen kaikenlaisia asioita, joista hänen pitäisi sitten "joustaa". Mm. en asetu mihinkään kotirouvan rooliin automaattisesti, ts. elämä minun kanssa meinaa sitä että kotityöt ruoat lasten hoito tullaan tekemään aina yhdessä.
Meidän kodissa on "yksityisyyden rauha", eli ts. meille ei voi pamahtaa ystäviä/sukulaisia milloin vain ja miten pitkäksi aikaa tahansa, en todellakaan olisi hymy huulilla keittelemässä teetä ja petailemassa sänkyjä vieraille.
Minä riitelen, sanon mielipiteeni ja loukkaannun verisesti ellei minua huomioida kaikissa päätöksissä..En kuuntele vain passiivisesti mieheni "suunnitelmia" ja myötäile niiden mukaisesti.
Toki mieheni on lähtökohtaisesti ajatellut, ettei halua mitään perinteistä järjestettyä avioliittoa vaan tasa-arvoisemman rakastamansa vaimon..
Mutta..Mikäköhän ilta se nyt oli kun hän tuossa keittiön pöydän ääressä pyöritteli viininlehtirullia ja tuskaili että jos hänelle olisi kymmenen vuotta sitten kerrottu että hänen tuleva vaimonsa istuu sohvalla katselemassa telkkarista hömppää kun hän samaan aikaan vääntää rullia keittiössä..olisi varmaan vetäissyt kyseistä kertojaa päin näköä ;)
No joo..kyllä minäkin sitten välillä miestäni hemmottelen.. Teen ruoat, keittelen teet ja pyöräyttelen omenapiirakat, kannan pöytään ja mojautan vielä pusun suulle kaupan päälle..
"matka olisi tiedossa vasta ensi talvena"
Eli teillä on vielä puolisen vuotta aikaa mietiskellä tilannettanne, very good. Hyvin se menee, uso pois.
- windflow
Kiitos vastanneille. Tuli paljon rohkaisua asiaan, vaikka edelleenkin jään pohtimaan mitä tuleman pitää. Ja oli kiva lukea muidenkin kokemuksista.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Diesel-ammattilainen kehuu Sanna Marinia
"Sanna Marinin (sd) hallitus loi neljä vuotta sitten väliaikaisen polttoainetukijärjestelmän, kun energianhinnat nousi413030Pitkänperjantain kunniaksi tekoälyn analyysi Riikka Purran kirjoituksesta
🧠 Mitä se kertoo "riikka"-nimimerkin lähijunassa tapahtuneesta? 1. Asenteellinen ja epäasiallinen sävy: Kirjoitus purs442865100 prosentin perintövero korjaisi myös Hitas-ongelman
Moni ei uskalla kieltäytyä perinnöstä maineen menettämisen uhalla, joten sitten tulee näitä tilanteita, joissa joutuu es482483Iso poliisioperaatio Lapualla
Paikalla oli silminnäkijän mukaan myös kolme ambulanssia. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011924650.html Onko virpo462235Riikan antisakset leikkaavat bensan hintaa ylöspäin
Sannan aikoina bensaa sai 1,3 euron litrahinnalla ja Riikka leikkasi sen euron ylemmäksi reiluun 2 euroon. Joko on saks242068Olen aika varma
että meidän tiemme risteäminen oli ainutkertainen tapahtuma elämässäni. En tule koskaan kohtaamaan ketään muuta, joka sa581830- 451739
Sukupuolineutraalit liikennemerkit yksi persujen älynväläys
Samassa rytäkässä kaikki syrjäseutujen bussipysäkkien liikennemerkitkin vaihdettiin, vaikkei bussia ole liikennöinyt enä371590- 451513
- 261361