En ollut ihan varma mihin tämän sijoittaa, koska kyse on useammasta asiasta, kuitenkin pääasiassa seurustelusuhteesta. No niin, eli tilanne on tällainen: Olen 19-vuotias naisenalku ja seurustellut nykyisen mieheni kanssa kohta kolme vuotta. Alkutaival oli raskas mieheni vainoavan exän takia, tämä nainen vainosi molempia ja teki kaikkensa erottaakseen meidät, ja niin siinä kävikin, että mieheni petti minua kerran tämän kanssa. Ei mennyt sänkyyn asti mutta jotain suutelemista baarissa. Lopulta tästä maanvaivasta päästiin eroon ja luulin asioiden vihdoin olevan kunnossa. Mies pyysi anteeksi ja oli pahoillaan.
Sen jälkeen seurasi hänen inttiaika jota kesti 9kk . Kaikki meni tietääkseni tämän ajan hyvin, ja intin jälkeenkin, ainoa ongelma joka rassasi, oli intin lisäksi pitkä välimatka, hän siis asuu n.300km päässä minun luotani. Luulin että kaikki on taas hyvin, kunnes seuraavana talvena hän petti minua, tällä kertaa ihan kunnolla, hän siis meni panemaan jotain vanhaa hoitoaan. itse kuulin asiasta puoli vuotta myöhemmin(en edes häneltä itseltään) ja olin tietenkin aivan murtunut. Tästä seurasi viikkojen syvä masennus, ties mitä hulluuskohtauksia, pelkkää itkemistä päivin ja öin, raivokohtauksia. Olin täysin maassa, ja loppuviikot menivät unilääkepöhnässä ja aivan sekaisin, tuskin muistan kaikkea. Nyt voin jo vähän paremmin.Tämän ajan vietin siis vielä poikaystäväni luona, ja hän piti minusta huolen vaikka perin surkeassa kunnossa olinkin. Ja tiedän, vaikka hän melkoinen kusipää tekojensa ansiosta onkin -kukaan ei olisi voinut pitää minusta parempaa huolta. Tämän hetkinen tilanne onkin, että yhteenmuuttosuunnitelmamme kariutuivat, yllätysyllätys, pettämisen takia. Mies haluaa tietenkin jatkaa mutta minun ylpeyteni ei sallisi sitä. Tilanne on todella hankala koska asun vielä kotona ja sieltä pitäisi päästä äkkiä pois. Pidän yksin huolta pikkuveljestäni, äitini on pahasti alkoholisoitunut ja elää siivelläni, hän ei tee mitään, eikä hänellä ole aikomustakaan. tälle asialle en voi enää yhtään mitään, se on vuosien aikana huomattu. ainoa asia mitä hän minusta haluaa on rahaa viinaan. Tämä onkin pakottanut minut asumaan pitkiä aikoja poikaystäväni luona toisessa kaupungissa. Eli olot kotona käyvät todella ahtaaksi. Tuntuu että sieltä on pakko päästä mahd. nopeasti pois tai päädyn vielä itse samaan tilanteeseen. muista sukulaisistani ei ole apua, ja uskokaa, kaikki vaihtoehdot on jo käyty läpi. Kaiken kukkuraksi minulla diagnosoitiin vaikea masennus vuosi sitten, kotiolot eivät koskaan ole olleet hyvät ja kolme hyvää ystävääni kuolivat viime talvena lähes peräkkäin. Että helppoa ei siis ole ollut. Poikaystäväni on ainoa joka minua voi auttaa ja tukea, tietenkin hän myös tuntee minut parhaiten. Hän on sanonut tekevänsä kaikkensa että minulla olisi parempi olo ja asiani selviäisivät, tietenkin hän haluaisi muuttaa vielä yhteen, mutta koen etten voi antaa sen tapahtua hänen pettämisiensä takia. Toisaalta haluan muuttaa, aivan hirveästi, kun kotiolot ovat mitä ovat, synnyttävät vain lisää masennusta enkä kestä enää olla siellä. Oikeasti haluaisin todella muuttaa vielä yhteen, se tuntuu ratkaisulta kaikkiin ongelmiin, kaiken surun ja vastoinkäymisten jälkeen tuntuu että elämäni voisi vihdoinkin alkaa asettua rauhassa kohdilleen. Ainoa este onkin vain se että hän petti minua, ja minun ylpeyteni, periaatteesta en voi antaa anteeksi. Lääkärinikin suositteli että pitäisin miehestä kiinni koska hän tuntuu olevan ainoa joka minua voi auttaa, ja yhteenmuuttoakin. Kaikki muut ovat luonnollisesti tätä vastaan mieheni pettämisten takia. Uskon silti että hän on aidosti pahoillaan eikä tekisi niin enää koskaan. Myös asiat tuntuvat nykyisessä kaupungissani olevan niin lopullisesti rempallaan että yhteenmuutto olisi todellinen pelastus, varmaan myös omalle mielenterveydelle.
Siis mielipiteitä kiitos:) Mitä minun kannattaisi tehdä? tunnen itse olevani täysin hukassa enkä löydä tulevaisuudelle mitään suuntaa. Olisiko anteeksi antaminen ja yhteenmuutto hyvä ratkaisu?
Sen jälkeen seurasi hänen inttiaika jota kesti 9kk . Kaikki meni tietääkseni tämän ajan hyvin, ja intin jälkeenkin, ainoa ongelma joka rassasi, oli intin lisäksi pitkä välimatka, hän siis asuu n.300km päässä minun luotani. Luulin että kaikki on taas hyvin, kunnes seuraavana talvena hän petti minua, tällä kertaa ihan kunnolla, hän siis meni panemaan jotain vanhaa hoitoaan. itse kuulin asiasta puoli vuotta myöhemmin(en edes häneltä itseltään) ja olin tietenkin aivan murtunut. Tästä seurasi viikkojen syvä masennus, ties mitä hulluuskohtauksia, pelkkää itkemistä päivin ja öin, raivokohtauksia. Olin täysin maassa, ja loppuviikot menivät unilääkepöhnässä ja aivan sekaisin, tuskin muistan kaikkea. Nyt voin jo vähän paremmin.Tämän ajan vietin siis vielä poikaystäväni luona, ja hän piti minusta huolen vaikka perin surkeassa kunnossa olinkin. Ja tiedän, vaikka hän melkoinen kusipää tekojensa ansiosta onkin -kukaan ei olisi voinut pitää minusta parempaa huolta. Tämän hetkinen tilanne onkin, että yhteenmuuttosuunnitelmamme kariutuivat, yllätysyllätys, pettämisen takia. Mies haluaa tietenkin jatkaa mutta minun ylpeyteni ei sallisi sitä. Tilanne on todella hankala koska asun vielä kotona ja sieltä pitäisi päästä äkkiä pois. Pidän yksin huolta pikkuveljestäni, äitini on pahasti alkoholisoitunut ja elää siivelläni, hän ei tee mitään, eikä hänellä ole aikomustakaan. tälle asialle en voi enää yhtään mitään, se on vuosien aikana huomattu. ainoa asia mitä hän minusta haluaa on rahaa viinaan. Tämä onkin pakottanut minut asumaan pitkiä aikoja poikaystäväni luona toisessa kaupungissa. Eli olot kotona käyvät todella ahtaaksi. Tuntuu että sieltä on pakko päästä mahd. nopeasti pois tai päädyn vielä itse samaan tilanteeseen. muista sukulaisistani ei ole apua, ja uskokaa, kaikki vaihtoehdot on jo käyty läpi. Kaiken kukkuraksi minulla diagnosoitiin vaikea masennus vuosi sitten, kotiolot eivät koskaan ole olleet hyvät ja kolme hyvää ystävääni kuolivat viime talvena lähes peräkkäin. Että helppoa ei siis ole ollut. Poikaystäväni on ainoa joka minua voi auttaa ja tukea, tietenkin hän myös tuntee minut parhaiten. Hän on sanonut tekevänsä kaikkensa että minulla olisi parempi olo ja asiani selviäisivät, tietenkin hän haluaisi muuttaa vielä yhteen, mutta koen etten voi antaa sen tapahtua hänen pettämisiensä takia. Toisaalta haluan muuttaa, aivan hirveästi, kun kotiolot ovat mitä ovat, synnyttävät vain lisää masennusta enkä kestä enää olla siellä. Oikeasti haluaisin todella muuttaa vielä yhteen, se tuntuu ratkaisulta kaikkiin ongelmiin, kaiken surun ja vastoinkäymisten jälkeen tuntuu että elämäni voisi vihdoinkin alkaa asettua rauhassa kohdilleen. Ainoa este onkin vain se että hän petti minua, ja minun ylpeyteni, periaatteesta en voi antaa anteeksi. Lääkärinikin suositteli että pitäisin miehestä kiinni koska hän tuntuu olevan ainoa joka minua voi auttaa, ja yhteenmuuttoakin. Kaikki muut ovat luonnollisesti tätä vastaan mieheni pettämisten takia. Uskon silti että hän on aidosti pahoillaan eikä tekisi niin enää koskaan. Myös asiat tuntuvat nykyisessä kaupungissani olevan niin lopullisesti rempallaan että yhteenmuutto olisi todellinen pelastus, varmaan myös omalle mielenterveydelle.
Siis mielipiteitä kiitos:) Mitä minun kannattaisi tehdä? tunnen itse olevani täysin hukassa enkä löydä tulevaisuudelle mitään suuntaa. Olisiko anteeksi antaminen ja yhteenmuutto hyvä ratkaisu?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hankalaltahan tuo tilanne kuullostaa...
Poikaystäväsi on kaikesta kusipäisyydestään huolimatta ollut sinulle tukena vaikeina aikoina ja ilmeisesti aidosti halunnut auttaa ja siitähän tulee plussapisteitä.
Itse en myöskään pettämistä suvaitse, ainkaan jos sen joutuu jostain kolmannelta taholta kuulemaan...loppuu suhde siihen paikkaan eikä ole enää mitään sanottavaa sen jälkeen.
Yhteenmuutto poistaa yhden tai kaksi ongelmaa, mutta synnyttää uusia. Miten käy veljellesi ja äidillesi jos ja kun et ole paikalla vahtimassa??
Teillä on siis ns. kaukosuhde ja on ilmeisesti toiminut ihan hyvin, lukuunottamatta noita miehesi yöjuoksuja ja nekin kai loppuisi kun olisit ns. vahdissa. Miten sitten se yhteinen arki...käykö yhteinen arki äkkiä rasitteeksi kun olette tottuneet olemaan hieman erillään!?
Jos oikeasti et kestä olla kotona ja siinä kylässä/kaupungissa niin lähde ihmeessä!! Olet vielä nuori ja jos homma kariutuu niin ehdit vielä muuttamaan monesti. Uudet tuulet ja ympäristöt piristävät ja toisaalta avartavat. Joskus tarvitsee matkata kauas jotta näkisi lähelle...
Hyvää kesää ja voimia hetkeen!
Tee OMA päätöksesi!!!
19-vuotiaalta kirjoittajalta voisi varsinkin näin pitkässä tekstissä odottaa jo kappalejakoa. Helpottaisi huomattavasti lukemista.
Älä muuta yhteen, jos et voi antaa anteeksi. Tilanne kärjistyy kuitenkin ennen pitkää. Eikä sitä paitsi huonoa suhdetta yhteenmuutto pelasta koskaan. Olet vaikeassa tilanteessa, missä paineet muuttoon ovat kovat, mutta jos tuolla asenteella muutat, suhteenne kariutuu hyvin nopeasti. Muuta mieluummin vaikka yksin asumaan.
Jos taas pystytkin antamaan anteeksi, niin muuta ihmeessä! Joskus on ehkä hyvä niellä vähän ylpeyttään. Hän on epäilemättä ollut hyvä sinulle. Jos ihan oikeasti uskot, ettei hän enää tekisi sitä, niin mitä oikein odotat?
Toisaalta sanotaan, että jos kerran pettää, pettää toisenkin kerran...
etkö tajua että toisella on pikkasen vaikeeta elämässä ja ei ehkäpä jaksa miettiä jotain kappalejakoja kun purkaa itseään.. ite sain ainakin hyvin luettua.. ja niin.. sun tilanteessa olis ehkä viisasta muuttaa yhteen, poikaystävän pettämisestä huolimatta, mutta vaikea ulkopuolisen on oikein neuvoa kun ei sen paremmin tiedä sun asioista..
yritä jaksaa. -Poika, 93-
En tajua.
Ei aloittajaan nyt sentään mitää aikapommia oltu kiinnitetty, mikä voisi tehdä tilanteesta vähän hätäisen. Miksi ylipäätään kirjoittaa tänne noin saatanan pitkä teksti, jos ei jaksa esittää asioitaan edes kohtuullisen ymmärrettävästi? Pari entteriä ei vie kovin kauaa sen hyötyyn nähden.
Ehkä ne pettämiset loppuu yhteenmuuttamisen jälkeen, kun välimatkaa ei ole.
Tässä tapauksessa on kaikkein parasta, että teet juuri niikuin sydämmesi sanoo, mutta ja kysy lähimpiesi sekä ystäviesi neuvoja, keskustele, kuuntele itseäsi ja sisintäsi. Jaksamista sinulle.