minulle niin tärkeä, etten esim. hanki kasvihuonetta tai lemmikkieläintä. Niille on aina hankittava hoitaja, jos lähtee kotoa pois. Työpaikalla minut haukuttiin lyttyyn moisien mielipiteiden vuoksi. Kasvihuone oli silloin in, mutta osaavat muutkin tuottaa vihanneksia. Lapsemme hoidimme itse, sukulaisia ei asunut lähellä. Jos oli pakko, hankimme palkallisen hoitajan satunnaisesti. Päivällä olivat hoitopaikassa.
Vapaus on
1943
20793
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
huone aikoinaan, sen söi aurinko, muoviset kun oli seinät.
Ikävä on jäänyt omia, makoisia tomaatteja.
Koira meillä, lapsettomalla pariskunnalla, on ollut vuosikymmenet.
Se on sopivan pientä mallia. Eipä ole tullut matkaa, tai kohdetta, mihin sitä ei olisi voinut ottaa mukaan.
Paljon rakkautta olisi ilman hauveleita elämästämme jäänyt uupumaan
hoitanut naapurin koiria, mutta päävastuuta en halua ottaa. Me ihmiset arvostamme eri asioita.
kyse?
Ainakin meille koirat ovat olleet haluttujen, mutta saamattomien lasten korvike, rakkauden kohde.
Minulle riittää nuo pihamaan kukkaset ja niitä on nytkin runsaasti. Väriloisto on mahtava. Ihana seurata niiden kukkaan puhkeamista. Tänä kesänä tuota sadettakin on tullut tarpeeksi, joten kukkaset voivat hyvin.
Viherkasveja on minulla turhan paljon asunnossani ja tahtoisin jo luopua osasta niistä. Aivan liian suuri työ hoidella niitä ja kastella.
Yksi kasvi minulla on, joka vaatii säännöllistä kastelua ja se on Bouganville. Tällä hetkellä se voi oikein hyvin, kukkii komeasti. Yhden sellaisen onnistuin tappamaan viime ulkomaanmatkan aikana. Laitoin lapposysteemin ja se sai liikaa vettä.
Koiraa kaipaan aina, mutta en uskalla enää hankkia. Liian paljon huolta ja sen menetettyä, liian paljon surua.
Tulipahan taas joristua ihan liian kanssa, mutta kun alkuun pääsee niin ei tahdo loppua tulla.
kasvi. Tuttavallanikin se kukkii aivan mahtavasti.
Minulla on kaksi kertaa epäonnistunut sen kasvatus, taitaa olla vääränlainen viherpeukalo.
minullekaan itsestään selvää lasten saaminen. Sain lapset biologisesti ajatellen viime tipassa. Eläimistä olen aina eniten pitänyt lehmästä. Oma nimikkolehmäni oli jonkinlainen äidin korvike lapsuudessa. Sen kaulaa vasten itkin suruni äidin ollessa kauan sairaalassa. Naapurustoni lapsille olin leikkitoveri, kun äidit eivät jaksaneet.
miullakin on asuntoni ulkopuolella. Olen tuonut uusia taimia ja istuttanut ne jonnekin. Pitäisi kai alkaa järjestää jotenkin. Pidän puolivillistä puutarhasta, lienen puolivilli itsekin. Huonekasveja ei ole paljon. Puutarhassa vähän kauempana kasvaa papuja, kurkkua, kesäkurpitsaa, mustajuurta ja maa-artisokkaa. Hämmästykseni oli suuri, kun kävin katsomassa- maa oli kuivaa. Nyt on vähän satanut ja lähden kitkemään. Aurinkokin paistaa.
ulko- vai sisäkasvi? Jos en väärin muista, niin kauan sitten kasvi kukki Etelä-Amerikassa korkeana pensaana.
maissa kasvaa kauniina ulkopensaana, kuten moni muukin meillä sisäkasvina kasvatettava kukkanen.
että ulkona parvekkeella,mutta mitään eläintä en ottaisi.En menojeni vuoksi,vaan siksi että lapsuudenkodissa oli koiraa joka lähtöön (isä metsästi)kanoja,kissoja,lammas,lehmä ja sika,joista saimme ravinnonlisää.
Inhosin sydämeni pohjasta lakaista ja pestä lattioita,kun joka paikassa oli karvoja ja nehän vaan nousivat ilmaan lakaistessa ja sitten märkään lattiarättiin pestessä.
Olen koko aikuisen elämäni kiertänyt eläimet kaukaa ja vaikkakin lapsilla oli mm. undulaatteja ja kissoja,niin heti kun He eivät itse hoitaneet eläimiään etsin niille hyvät kodit,eihän eläintä saa kohdella välinpitämättömästi saati huonosti.
Karvat tukkivat pölynimurin ja kakkaa tulee joka paikkaan. Enkä rupea keräilemään.
Täytyy kumminkin sanoa, että koiranpennut on vähän kuin pikkuvauvatkin - täysin vastustamattomia. Niihin helposti lankeaa muistamatta pitkää vastuun aikaa. ;-)
Dopamiinia varmaan kuitenkin tulee. Ja ovathan ihmiset kovin kiintyneitä koiriinsa, eivät muusta osaa puhuakaan, vaikka olisi tyhmempikin elukka.
siivosin naapurini luona ja koiran karvoja oli tukuttain sängyn alla, vaikka koira ei ollut erityisen karvainen. Lintuja en missään nimessä kotiini ottaisi. Edes lintulautaa en pystytä lähelle taloa. Asunnossani lähimmät pensaat ja puut ovat noin 10 m:n päässä. Niissä saavat istuskella ja aterioida.
kasvattivat koiranpentuja. Sivusta seurasin touhuja. En moiseen ryhtyisi enkä myöskään koiran kouluttamiseen. Siinä täytyy olla jämpti.
Jo toinen kesä, kun pääskyset tekivät pesän makuuhuoneeni yläpuolelle. Asun ylimmässä kerroksessa, ja se auringon nuosu ruokkiminen on taatusti pitänyt aamuyöstä hereillä.
No, sitten kun kasvoivat, sitä ulosteen määrää ikkunoissa ja lasitetun parvekkeen laseissa, jääk!
Eipä siinä kaikki, parina päivänä on raatoja saanut parvekkeelta noukkia, osa laseista auki, ja pakkohan niiden sitten oli niistä sisälle lennellä. Pari pystyin saamaan laatikkoon, ja nostamaan ylö kaiteelle, ja lähtivät lentoon. Vaan nämä kaksi kuollutta, en saanut kiinni, ja toinen räpiköi sitten päin kaktuksen piikkejä, toinen sisällä paskottuaan sitten voimalla taas lasia päin, pökertyi, nostin varovasti parvekkeen reunalle rikkalapiossa, siihen sitten kuoli, kääntyi kintut ylöspäin, ja selälleen.
Västäräkillä on parvekkeen katolla pesä, ja lokilla oli piipun vierellä katolla.
alkaa luontoystävällisyys olla koetuksella.
en halua syödä ulkona, paitsi jotain grillimakkaraa jne. Entisessä kotikaupungissani erehdyin syömään terassilla ja lokit tulivat melkein lautaselta syömään. Entinen naapurini tuuletti kerran huoneistoaan loman jälkeen ja ihmettelin hänen siivousintoaan. Jostain kanavasta lintu oli loman aikana päässyt sisälle ja huoneisto haisi, oli jokin suurempi otus.
Hirveää eläinrääkkäystä, kun eivät saa lentää koko elämänsä aikana.
melestäni pitäisi kieltää esim. papukaijojen tuonti Suomeen. Samoin muiden eksoottisten eläinten. Kyllä lemmikiksi riittää koira tai kissa Suomessa.
Purkutalon ikkunoista tehdystä kasvarista, 3,5 x 6 x 2,5m (harjakorkeus), otettiin vuosikaudet juhannuksesta alkaen kypsät tomaatit, ylös kasvavat avomaan kurkut (paljon) ja punaisia paprikoita.
Päivisin kävin täryttämässä ja sumuttamassa tomaatit ja aamuin, päivin, illoin säädin ilmanvaihdon.
Matkojen ajaksi sain värvättyä vaimoni pikkusiskon leikkimään kotia jonkin karvanaaman kanssa.
Koiraakin kokeiltiin.
Ja mökkeilyä.
Ja veneilyä.
Kaikesta sitovasta luovuttiin.
Viimeeksi 5-v sitten omakotitalosta.
Ei tarvitse enää hankkia lämmityskaudelle talkkaria eikä talvella tulla kylmään kämppään.
Köyhyydessä kasvaneena pudotin talon lämmöt poissaollessamme 14:asteeseen.
Nyt, kunhan muistaa lähtiessä jättää sisäoven auki niin hyvin menee!
jollekin tutulle olla tämän vaimo pikkusiskon tapainen. Oma mökkimme on vuokrattuna, kun emme ehtisi olla siellä. Veneessä en ole ollut aikoihin. Elokuun puolivälissä lähden Lappiin ja olen tilannut moottorivenekuljetuksen tuttuun saareen tutulta entiseltä naapurilta. Olin 40 v sitten siellä kesätöissä ja tein kauppamatkat moottoriveneellä. Teimme myös työtoverin kanssa 40 km:n souturetken yhtenä päivänä. Tämä on ainoa kesä, jolloin olen asunut veden äärellä.
Onneksi on vapaus valita... Minulla ei ole kasvihuonetta,,,puutarha kuitenkin... Kasvatan luomuna perunoita, porkkanoita, salaattia, tilliä, persiljaa, sipuleita,,,jne... Mikä parasta kun kasvimaaltani saan tuoreet "maan tuotteet" päivittäin... Marketin asiakas ei tästä tiedäkään mitään tottuneena tehoviljelyn tuotteisiin...
On minulla "tyttöystäväkin" tuo puolitoistavuotias koirani... Uskollisin kaikista ja paras ystäväni Lapin vaelluksillani... Kun heitän rinkan selkääni ja lähden vaeltamaan odottaa tuo ystäväni malttamattomana pääsyä lapin erämaihin... Pitkän vaelluksenkaan jälkeen "hän" ei purnaa vaan on aina valmis jatkamaan...
Niimpä niin... Joku tykkää äidistä, joku äidin tytöstä... Onneksi on vapaus valita... :)