Kiitos jos jaksatte lukea ja vastata :). Aloitan nyt ihan alusta. Reilu vuosi sitten aloitin yläasteen. Olin mennyt samaan kouluun parhaiden ystävieni kanssa siinä uskossa, että pääsisimme samalle luokalle. Jouduin kuitenkin A2-kielen takia eri luokalle kuin he, josta en tuntenut ketään. Uudelta luokalta sainkin aika pian kavereita. En läheisiä ystäviä, mutta kuitenkin nämä hyväksyivät minut koulussa osaksi heidän tyttöporukkaansa. En minä koulun jälkeen heidän kanssaan ollut tai mitään. Vietin (ja vietän edelleen) mahdollisimman monet välitunnit niiden parhaiden ystävieni kanssa. Joulun jälkeen ne luokkakaverit alkoivat kai pitää minua jotenkin omituisena ja ehkäpä tylsänä ihmisenä. Ehkä se näkyi läpi, etten koskaan ollut pitänyt heistä kovin paljon. He tuntuivat olevan jotenkin aivan eri aaltopituudella kuin minä. En sano, että he ovat lapsellisia, koska mikä minä 14-vuotiaana olen siitä puhumaan. Lapsiahan tässä vielä ollaan. Kuitenkin jotain tämän suuntaista tarkoitan. Nyt kahdeksannen luokan alusta on alkanut yhä selvemmin näkyä, etteivät luokkakaverit enää halua minua porukkaansa. Siinä ei olisi muuten mitään ongelmaa, koska onhan minulla ne rinnakkaisluokan kaverit, mutta koulussamme lähes tunnin pituiset ruokavälitunnit ovat usein eri luokilla eri aikoihin ja joudun olemaan päivittäin sen tunnin joko yksin tai puoliväkisin seurassa, joka ilmiselvästi ei pidä minusta enkä minä heistä. Oppitunnit menevät ihan kohtalaisesti niin kauan kuin ei tarvitse valita paria tai ryhmää, jonka kanssa työskentelee. Silloin jään aina yksin. Liikunnantunnitkin ovat aika tuskaa, kun kaikki jatkuvasti huutavat tee_sitä_tee_tätä_älä_tee_sitä_elä_tee_tätää. Haluaisin omalta luokalta kaverin/kavereita, joiden kanssa voisin tehdä ne pakolliset parihommat ja olla jotkut välitunnit. En siis välttämättä mitään parasta ystävää. Neljää lukuun ottamatta kaikki luokan tytöt ovat siinä yhdessä porukassa ja ne neljä ovat jakautuneet kahdeksi bestispariksi, jotka ovat tunteneet toisensa jo iät ja ajat. Niiden väliin en voi siis tunkea. Luokan poikien kanssa juttelen vain harvoin. Ei heitä taida tyttöjen kanssa jutteleminen pahemmin kiinnostaa, ties vaikka saisi tyttöbakteereja. Yksin oleminen ei sinänsä olisi ongelma, mutta pelkään että sitten se porukka alkaisi kohdella minua kuin jotakin täysin omituista erakkoa, joka viihtyy vain yksin, siis alkaisivat suoranaisesti kiusata. Siihen pojatkin varmasti lähtisivät mukaan. Kuitenkaan en ole mikään erakko, olen puhelias ja viihdyn hyvässä seurassa. Koulun ulkopuolella minulla on aika paljon kavereita, joiden kanssa on hauskaa. Muuten vaihtaisin niiden parhaiden kaverieni luokalle, mutta kaikki saman luokka-asteen erään kielen lukijat ovat meidän luokallamme ja haluan kuitenkin jatkaa sitä kieltä. Vaadinko siis liikaa, jos haluan jonkun vaikka vain hyvänpäiväntutun luokaltani seurakseni? Mitä itse tekisit tässä tilanteessa? Onko teillä jollain samanlaisia tuntemuksia? Mitä luulet, että luokkakaverini minusta tuon perusteella ajattelevat? Ei sillä pitäisi olla väliä mitä muut ajattelevat, mutta minulle on. Kertokaa joku vanhempi ja viisaampi (tai nuorempi ja tyhmempi) minulle jotain "selviytymisvinkkejä" tai auttakaa jotenkin edes. Voisiko muuten tämä oman luokan kavereiden puute johtua siitä, että menestyn hyvin koulussa ja he ajattelevat että vietän kaikki aikani kokeisiin päntäten? Tuskinpa vain. En vietä. Läksyihinkään ei meinaa riittää aikaa, kun on niin paljon muuta elämää. En voisi kuvitella itseäni puhumassa opettajien kanssa välituntisin matematiikan kaavoista tai jotain muuta vastaavaa, jonka hikareihin voisi yhdistää. Oho, tulipa pitkä. Helpotti kun sai puhua. Kiitos :).
Ei kavereita omalla luokalla
Eih.
133157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Joo, toi saattaa olla aika kurjaa.
Mää en sori tiiä mitä tohon vastata ku ei oo aivoja :D
Mää oon vielä ala-asteella 5 luokalla, mulla on omalla luokalla kaikki parhaat kaverit paitsi tietysti 6 luokkalasiet kaverit joita mulla on 3 ainakin..
No en sitten tiedä kun meen ylä-asteelle että miten ne luokat jaetaa..hitto se on varmaa tyhmää ku ei pääse kavereitten kaa samalle luokalle!
Munkin isoveli on sellasella luokalla että sillä ei paljon kavereita oo, tytötkin sanoo sitä Samu-Muumiks :D
no ei se nii paljon naurata ku sanoo niitten luokkalaisille pojille että munpa isoveli on sun luokalla, sitte ne vaa nauraa ja kysyy että onko se oikeesti ton isoveli?
Isovelikin aiko vaihtaa luokkaa mut ku sen päästötotari oli hukkunu nii ei voinu vaihtaa luokkaa kai..sen takii mun mielestä..ei varmaa ota päähän ku on hukannu päästötotarinsa.
Meijä luokalla on sellanen pelle tyyppi että kaikki vihaa sitä vaan siks että se on ilkee ja se likkuu aina tyttöjen kanssa.
Silä ei ole ollenkaa kavereita ja se on kaiket päivät pelkkien tyttöjen kanssa.
Kaikki on siihen kai pihkassa ja me nauretaan sille aina aikas paljon, en mää sillä että sää oisit tyhmä ja liikkuisit pelkkien poikien kanssa.
Mää en paljoo auttanu mut hakusin vaa kertoo et on niitä muitakin ihmisiä jolla ei oo luokkakavereita omalla luokallaan..
:)
Mäkin oon 8 luokalla. Älä vaan jättäydy yksin, silloin se tapahtuu, et ne pitää sua erakkona. Jos sä kerran oot puhelias, jatka siinä tyttöporukassa. Oot seuraavat pari viikkoo tosi hauska ja heität läppää niitten kaa ni sä oot taas tosi kiva niitten mielestä. se voi tuntuu raskaalta olla ehkä vähän jopa tekopirtee, mut oo niille kaikille tosi mukava, ni se auttaa.
Olen yksin koulussa. Tai olen yhden ainoan ihmisen kanssa harvoin. Koska vaihdoin koulua, kaveri jäi entiseen kouluun, ja häntäkin näen harvoin. Ei yksinäisyys minua haittaa. mutta kiusaaminen pelottaa. vaihdoin koulua juuri koulukiusaamisen takia, joten uudestaan en samaa rumbaa jaksaisi. olen yhdeksännellä luokalla. joten tämä vuosi juuri päättötodistuksen kannalta on erityisen tärkeä. Silti olen huomannut, että esim. matematiikassa olen huono. Ennen matematiikka oli aina 10, nyt varmaan 4...
Mä oon kutosella oleva tyttö...
Mua on kiusattu iha Ykös luokalta asti sillee "LIEVÄSTI" Mulla on yks hyvä kamu mut se muutti aika kauas missä mä asun...
Mut nyt ku mulla on yks kamu luokassa,Johanna niin ei mulla mitää häthää oo.
Aina ku mä ja Johanna päästään aikasemmin koulust, Ku me ollaan oltu kunnolla niin muut jää harjoitteleen hiljaisuutta.
Niin mä sain Ysi puolen Ypinkokeest nii joku vaa heti möläyttää et Hitsi mikä NIPO...
No,Ei se kyllä mua haittaa,Mutta ne on aika lapsellisia...
Mm.POJAT!Meidän luokkalaiset...
Oon monestikki kuullu ku joku kertonu mulle mitä jotku on tehny mun selän takana,Mm.Illistelly ja sillee...
Mua inhottaa ne ku mua sanotaan oudoks...
Aina sama juttu,Et mut pitäs viedä psykiatrille ja sitä rataa...
Mut onhan mulla niitä ns. "ihailijoita" Noh, ne ekaluokkalaiset.
Heh...Aina ne jaksaa tervehtiä pirtsakkoina ja reppuselkään reppuselkään...
Hooahh,Mä oon muuten aina yksin.
ku mejän "KAVERIPIIRIS" on joku sellanen tapa tullu et kaikilla on tietyt kaverinsa!Just...
Ja sit kaikis tapahtumis jos mä vaikka puhun jollekki joka ei oo luvannu olla mua siel nii heti lähetään pois eikä yhtään kuunnella...
Ja sit vielä välkillä pelataan aina jalkapalloo kutoset vastaan loppuja...
Ja tietenki me aina melkee voitetaa ne...
Jos jonku muun tytön kans tulee riitaa nii se on kyl paha juttu ku tytöthän on sellasii juorukelloi nii kaikki salaisuudet julki...
Ja vessoihin lukitaan ja korviin huudetaan ja pilkataan ja niin edespäin...
Mut nyt oon välttäny niitä riita tilanteita enimmäkseen...
Oon yrittäny olla mukava ja en ole kovin outo vaikka olenkin ja sen huomaa,Sillä he aina sanovat että he ovat niin samanlaisia ja tuo on tommonen outo.
Olen monestikkin kysynyt mitä toiset puhuvat musta ja tälläisiä ne puhuu:
-Vähä se Laura on outo.
-Aina hirvee yksin siellä ja rukoilee.
-Kauhee semmonen Jeesus yrittää olla.
-Laura syö kauheena ruokaa koulus.
Joopa juu...Siis minäkö syön paljon?Voi herranpieksut!!!!
Ja ton Jeesus jutunki ne keksiny ku pietin ristiä kaulassa ja oon aina muka hirvee semmonen et jos joku keksii jonku pöljän jutun niin mä en mee siihen mukaan...Kaikki muut menee...
Ja discoissaki joku varasteli...
Mä en ainakkaaan...
Enkä mä niissä paljon ees käy...
Siitäki ne "KAMUT" puhuu ku en oo tanssinu ku yhen hitaan ja pari nopeeta tanssii discois...
Mitä sil on välii?
Ja sit ku aina oon tykänny jostaki aina sen muka pitäs olla joku hirveen hyvännäkönen!!!
Ei läheskään ollu ne joista oon tykänny...Mulle ei ulkonäkö merkkaa mitään tykkäilyasioissa,,,
Ja sit ku mä oon niitä paljon "AIKUISMAISEMPI"
oon pitkä ja hyvin kehittyny ja moni luullu mua luokkakuvas apuopettajaksi!!!
Jos mun pitäis kuvailla ittee niin oon:
-Ujo,
-Pitkä,
-Hiljanen,
-Outo,
-Noúdatan kaikkia sääntöjä JNE...
Anteeksi kauheasti kun kirjoitin tässä vaan jotakin otteita elämästäni ja unohtu ihan se pääkohtakin...
Nyt äiti huutaa syömään,
Pitää mennä...
-LAURA-
valkkaat niistä pareista mukavamman ja ET MEE VÄLIIN vaa yhdyt niitten kaveriks.. meilki on niinq neljän ihmisen porukka joho yks tyyppi jonka frendit on muualla on liittäytynyja kaikki on ok. se ei oo mein kaa ku koulus mut who cares..
Oon kohta 13 vuotias tyttä,meen seiskalle. Nyt on kesäloma,lepoloma, mutta ootan jo että pääsisin kouluun.Tai ootin.Kaverit sano suaraan ettei halua mua luokalleen,et oon ärsyttävä ja tyhmä. Yritän aina olla heille kiva,puhun heille,kehun heitä. mutta aina ne kiusaa mua :(. Mul on yks kaveri siel. Sitäki haukutaan ja kiusataan.mua ei kiusata,mutta haukutaan. Musta tä on kamalaa.
no täytyy myöntää et mul ei oo oikein kamui, oon 12v tyttö ja ylipainone...kaippa se on syy??? : /
mite te kaikki saatte tommosen seinä tekstin kirjoitettua? x__x en usko et kukkaa jaksais lukee
Oon lukios ja aika sama tilanne. Ei ne varsinaisesti syrji, mutta kohtelee aika lailla kuin ilmaa oisin. Jouduin kaverin kaa eri luokalle. Muilta luokilta o kyll löytynyt ystäviä mutta ei omalta luokalta. Onneksi tunnit voi valita itse niin olen aina kaverin kaa paitsi ne aineet jota toinen ei opiskele.
Mulla oli vähän sama juttu, menin seiskalla samalle luokalle mun sillosen bestiksen kaa. Me oltiin aina yhessä. Oltiin tunnettu pienestä asti. Hljalleen etäännyin muista ystävistäni. Mä oon aika hiljanen ja välillä ehkä vähän tylsä. Kuitenkin hyvässä seurassa rentoudun ja muutun puheliaammaks. Sitten kahdeksannen luokan lopulla kuulin että bestikseni oli haukkunut minua. mua ruvettiin syrjii ja jättää yksin. Masennuin.
En halunnut mennä kouluun enää. Tuntu että yhtäkkiä kaikki musertu mun elämästä.
Mulla oli just toi sama juttu likunnassa: kauheet paineet,tee sitä,tee tätä ja sitten katotaan semmosella halveksivalla ilmeellä.
Olin välkillä aina yksin. Yhtenä päivänä itkin. Sitten vanha hyvän päivän tuttuni tuli luokse ja lohdutti minua. Sen jälkeen kaikki on ollut paremmin. Vaikka minulla ei olekkaan ystäviä omalla luokallani. Nyt tiedän mitä on ystävyys ja yritän aina viedä hyvää eteenpäin(tiedän kuullostaa tekopyhältä..) ja mennä nitten muitten yksinäisten luo.
Kehottaisin teitä kaikkia yksinäisiä pysymään vahvoina ja hymyilemään vakka ei aina niin hymyilyttäisikään ja mulla ainakin kuraattorista oli myös apua.
tiiän ton tunteen, itte koen tota samaa just nyt.
mullaki on tollei. mun luokalla ei oo oikee kavereit. mut yhellä toisella luokalla on ainaki yks joka on mun tosi hyvä ystävä. vihaan ryhmä ja pari-töitä kun ei satu olee parii ja sit ope käskee jonkun randomin pariksi. sit on kiva jos joutuu johonkin pissis ryhmään tekee tehtävii mahtavaa....
olen yrittänyt olla luokkalaisteni kanssa mutta he lähtevät muualle. no ei voi mitää jos ei voi. ja seurani kiinnostaa vain jos heidän joku kaverinsa on kipeänä tai jotain. kyllä pärjäät ihan hyvin. jos ei tytöt hyväksy sun seuraa yritä olla poikien kanssa. pojat on jossain asioissa ihan ok. ja ne osaa heittää hyvää läppää. muuten en osaa neuvoo mut noin oon mä pärjänny. :)
2k17 :D