Kiitos kaikille, jotka otitte kantaa viimex kirjottamaani aiheeseen tuossa taannoin.
Oli todella mukava huomata, että uskollisiakin ihmisiä vielä on, vaikka heitä ei juurikaan näy.
Minulla olisi kuitenkin vielä yksi asia pohdittavana, joka on osoittautunut huomattavasti vaikeammaksi ja suuremmaksi ongelmaksi kuin itse pettäminen. Nimittäin luottamuksen palauttaminen/palautuminen suhteeseen ja suhteen uudet pelisäännöt!
Meille kävi näin (varmasti jollain on kokemusta saman kaltaisesta tilanteesta):
Koska kulta kävi vieraissa sovittiin, että minäkin saan käydä vieraissa.
No, olen noin vuoden päivät piiskannut moraaliani alas ja valmistellut itseäni syrjähyppyyn.
Nyt olisin lähes valmis, mutta...(toinen nainen puuttuu ;) ,ei vaan)
Entä jos...
*ihastunkin tähän toiseen naiseen?
-sehän olisi helppoa, eroaisin vain nykyisestä ja jatkaisin toisen kanssa.
*tämä toinen nainen ei osoittaudukkaan yhtään sen uskollisemmaksi kuin edellinenkään?
-olisin samassa tilanteessa kun aijemmin, rikkinäinen sydän sisälläni.
*päätän jatkaa nykyisen kultani kanssa.
-mistä voin tietää onko hän jatkossa luotettava, vaikka lupaakin niin?
*sovimme, että molemmat saa käydä vieraissa.
-mitä sanalla seurustelu tehdään enää tässä suhteessa?
Voisihan sitä lopettaa koko syrjähyppy touhun, mutta olen niin vihainen, katkera, surullinen ja jopa kateellinen tapahtuneesta (vieläkin), että en voi antaa toisen hurvitella ja itse katsoa vierestä. Enkä saa sitä asiaa päästäni irti, en pysty unohtaa vaikka kuinka yritän.
Moni jo varmaan ajattelee, että erotkaa nyt hyvät ihmiset eihän tuosta mitään tule.
Tässä osa syistä miksi en halua erota.
Töistä kotiin tullessani joskus on kotityöt tehty.
Mikäs sen mukavampaa, kun astella väsyneenä kotiin, missä on siivottu ja laitettu ruoka valmiiksi. Ei aina tarvitse tehdä itse.
Illalla katsella telkkaria oma suloisen pehmeä kulta kainalossa tai kaivautua itse lämpimään kainaloon.
Viikonloppu aamuna herätä ilman kiirettä ottaa oma kulta kainaloon ja nukkua vielä pari tuntia.
Ja seksikin luistaa, kun ei tarvi jännittää ja ujostella, voi vaan nauttia ja rentoutua. Ja tietää mistä toinen pitää (tosin mielikuvitus voisi joskus olla poikaa ;) )
Vaikka minä en ole mitenkään seurallinen ihminen, niin yksi kamalimmista tunteista on yksinäisyys.
Enkä halua sitä enää.
Löytyisikö keltään hyviä neuvoja tähän tilanteeseen?
Help me again!
Oli todella mukava huomata, että uskollisiakin ihmisiä vielä on, vaikka heitä ei juurikaan näy.
Minulla olisi kuitenkin vielä yksi asia pohdittavana, joka on osoittautunut huomattavasti vaikeammaksi ja suuremmaksi ongelmaksi kuin itse pettäminen. Nimittäin luottamuksen palauttaminen/palautuminen suhteeseen ja suhteen uudet pelisäännöt!
Meille kävi näin (varmasti jollain on kokemusta saman kaltaisesta tilanteesta):
Koska kulta kävi vieraissa sovittiin, että minäkin saan käydä vieraissa.
No, olen noin vuoden päivät piiskannut moraaliani alas ja valmistellut itseäni syrjähyppyyn.
Nyt olisin lähes valmis, mutta...(toinen nainen puuttuu ;) ,ei vaan)
Entä jos...
*ihastunkin tähän toiseen naiseen?
-sehän olisi helppoa, eroaisin vain nykyisestä ja jatkaisin toisen kanssa.
*tämä toinen nainen ei osoittaudukkaan yhtään sen uskollisemmaksi kuin edellinenkään?
-olisin samassa tilanteessa kun aijemmin, rikkinäinen sydän sisälläni.
*päätän jatkaa nykyisen kultani kanssa.
-mistä voin tietää onko hän jatkossa luotettava, vaikka lupaakin niin?
*sovimme, että molemmat saa käydä vieraissa.
-mitä sanalla seurustelu tehdään enää tässä suhteessa?
Voisihan sitä lopettaa koko syrjähyppy touhun, mutta olen niin vihainen, katkera, surullinen ja jopa kateellinen tapahtuneesta (vieläkin), että en voi antaa toisen hurvitella ja itse katsoa vierestä. Enkä saa sitä asiaa päästäni irti, en pysty unohtaa vaikka kuinka yritän.
Moni jo varmaan ajattelee, että erotkaa nyt hyvät ihmiset eihän tuosta mitään tule.
Tässä osa syistä miksi en halua erota.
Töistä kotiin tullessani joskus on kotityöt tehty.
Mikäs sen mukavampaa, kun astella väsyneenä kotiin, missä on siivottu ja laitettu ruoka valmiiksi. Ei aina tarvitse tehdä itse.
Illalla katsella telkkaria oma suloisen pehmeä kulta kainalossa tai kaivautua itse lämpimään kainaloon.
Viikonloppu aamuna herätä ilman kiirettä ottaa oma kulta kainaloon ja nukkua vielä pari tuntia.
Ja seksikin luistaa, kun ei tarvi jännittää ja ujostella, voi vaan nauttia ja rentoutua. Ja tietää mistä toinen pitää (tosin mielikuvitus voisi joskus olla poikaa ;) )
Vaikka minä en ole mitenkään seurallinen ihminen, niin yksi kamalimmista tunteista on yksinäisyys.
Enkä halua sitä enää.
Löytyisikö keltään hyviä neuvoja tähän tilanteeseen?
Help me again!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Edellinen kultani jäi kiinni pettämisestä, vaikka ei koskaan myöntänytkään pettäneensä vaikka oli ilmiselvästi jäänyt kiinni.
Seurustelimme yhteensä seitsemän vuotta.
Ensimmäinen Pettäminen tapahtui vuonna 2.
En oikein koskaan saanut luottamusta takaisin, ja hyvä niin, koska hän petti taas ja jäi lopulta niin pahasti kiinni, että ei saanut selitettyä itseään suosta ulos.
Myöhemmin sain tietää, että minua oli petetty oikein urakalla...Koska se oli ensimmäinen suhteeni en osannut lähteä ajoissa pois...
MUTTA pettäminen eli KOSTO ei ole oikea ratkaisu, vaikka se voisikin tuntua hyvältä ratkaisulta.
Olosi ei tule tuntumaan yhtään sen paremmalta.
Yksi ystäväni petti kun häntä petettiin, eikä kyennyt jatkamaan suhdetta enää sen jälkeen kun tuli todella paha morkkis.
Onneksi minun kävi hyvä tuuri uudessa suhteessa. Olemme molemmat sitoutujia fyysisellä tasolla.
Henkisellä tasolla olemme toisiimme todella sitoutuneita, mutta pahoja flirttejä molemmat.
Meillä on kummallakin oma elämä ja ystäväpiiri, emmekä ole aikeissa muuttaa yhteen asumaan ainakaan vielä. Ehkä joskus. Hänkin on saanut siipeensä...
Aika moni kohta jutussasi mietityttää minua juuri tällä hetkellä- Luepa ketju(tulipa sitten polkaistua pystyyn aika virkeä ketju..) yuolta alempaa..Kuinka kauan odottaa ja mitä.
Meillä on sillä tavalla eri tilanne, että fyysisesti olemma olleet uskollisia mutta nyt on väläytelty uusia kuvioita. Itsestäni tuntuu edelleen pahalta lähteä haahuilemaan muualle edes luvan kanssa. Viimeinen kohta listassasi(alussa)sopi erityisen hyvin omiin ajatuksiini: mitä sanalla seurustelusuhde sitten enää tekisi..
Toisaalta tiedän,että nämä uudet rajanvedot ovat meille mahdollisuuksia kasvaa suhteessa,jos asioista pystyttäisiin puhumaan. En halua alkaa hästäämään omaan piikkiini toisen tietämättä ja edes jollain tavalla näin ison alueen elämästäni jakamatta.Muuten on ihan yks ja hailee erota ja alkaa yksinään vaikka mitä. Mutta silloinhan ei enää seurustelusta ja yhteisestä elämästä kai puhutakaan.
Toisaalta ymmärrän oman naiseni kommentin,että jos ei asia minua(omat syrjähyppelyni) ahdistaisi, ei hän välttämättä haluaisi tietää tai puhua niistä. Tajuan toki, että jos olisin erityisen syyllisyydentunnoissani ja ahdistunut, olisi se ikään kuin hyvitystä teoistani ja se olisi helpompikuulla kuin se,että olipa mahtava pano.
Itse kuitenkin uskon,eyyä kaipaan juuri tätä yhteisyyttä, jakamista(tiettyyn rajaan) ,toisen elämästä kiinnostumista ja vastavuoroisuutta. En näe pelkästään hyvänä vaan hypellä puolin ja toisin ,jos omaan suhteeseen ollaan tyytymättömiä.Ei se mitään omassa suhteessa ratkaise.Ainakaan ilman kunnon keskustelua. Meillä voisi vieraannuttaa entisestään ja tulisi tilanne,jossa toinen ei todella enää ole tärkeä parisuhdemielessä.
Ja uskon,että koska olen niin vailla noita em. juttuja, en voisi olla sotkematta tunteita tähän uuteen suhteeseen,joten lopputulos olisi joka tapauksessa sama, mutta kaikkine tarpeettomine lisäsotkuineen.