Tämä palsta on minulle tuttu useiden vuosien ajalta. Olin jossain vaiheessa jopa innokas kirjoittaja.
Haluaisin tulla uudestaan mukaan. Mitä lienee tapahtunut, kun kirjoituksissa ei oikein näytä olevan enää spontaania huumoria, ilonlähteitä lukijoille?
En tarkoita sitä, että vakavista ja koskettavista asioista ei voisi keskustella.Tietenkin pitää saada ja voida. Mutta kovin paljon näyttää olevan valittamista, moittimista ja mielestäni jonninjoutavien jauhamista.
Nyt vasta pääsen asiaani, anteeksi!
Olen odotellut kesää, joko se on tullut teille? Meillä eilinen oli oikea hellepäivä mutta minulle toden totta. Perhana, on niin kova hammassärky vieläkin, yön yli, että pitää hakeutua päivystykseen. Mitä siellä tapahtuu, kamalaa!
Oletteko huomanneet, että ihan nuoretkin miehet, naisetkin, ovat täysin kaljuja? Lienee helppoa ajella kallonsa sileäksi. Mikähän idea tässä lienee? Ei parturilaskuja, sekö lienee syy? Pukineina näyttää usein olevan mustia nahkakamppeita niitteineen yms, johan heitä ihan kauhistuu tällainen 6-kymppinen varovainen tavallinen tallaaja, etkö Sinäkin? Hihhih.
Miltä kuulostaisi ajatus "kallonmaalauksesta"? Vesiväreillä voisi maalata vaikkapa ruusuja, ruiskukkia, nelilehtiapiloita, päivänkakkaroita, sinikelloja ym henkilön toiveiden mukaisesti. Saunan jälkeen vaimo voisi pyytää siippansa kainaloonsa ja maalata vaikkapa laskevan auringon tämän päähän, ainutlaatuinen kokemus! Vesivärit - voi ideoida jatkuvasti! Nyt en tarkoita tatskoja, vaan ihan vesivärejä. Kuvitelkaa mielessänne nuoriakin miehiä ja naisia - kauniita kuvia kaljuissaan.Olen ihan varma, että herättäisi positiivisia ajatuksia näkijöissä!
Aion esittää ideani seuraavaan tapahtumaan kaupungissamme. Siellä on yleensä aina "Kasvomaalausta lapsille", siihen voi hyvin lisätä "Kallomaalausta kaikille". Kakkupaperia voisi hyvin käyttää apuna, siinä on valmis sapluuna. Myyntilause voisi olla vaikka tällainen: Kevyt kesäpipo, ei kiristä eikä kuumota.
Kertoisitko mielipiteesi ideastani ja miten sitä voisi vielä parantaa.
Haluaisin tulla uudestaan mukaan. Mitä lienee tapahtunut, kun kirjoituksissa ei oikein näytä olevan enää spontaania huumoria, ilonlähteitä lukijoille?
En tarkoita sitä, että vakavista ja koskettavista asioista ei voisi keskustella.Tietenkin pitää saada ja voida. Mutta kovin paljon näyttää olevan valittamista, moittimista ja mielestäni jonninjoutavien jauhamista.
Nyt vasta pääsen asiaani, anteeksi!
Olen odotellut kesää, joko se on tullut teille? Meillä eilinen oli oikea hellepäivä mutta minulle toden totta. Perhana, on niin kova hammassärky vieläkin, yön yli, että pitää hakeutua päivystykseen. Mitä siellä tapahtuu, kamalaa!
Oletteko huomanneet, että ihan nuoretkin miehet, naisetkin, ovat täysin kaljuja? Lienee helppoa ajella kallonsa sileäksi. Mikähän idea tässä lienee? Ei parturilaskuja, sekö lienee syy? Pukineina näyttää usein olevan mustia nahkakamppeita niitteineen yms, johan heitä ihan kauhistuu tällainen 6-kymppinen varovainen tavallinen tallaaja, etkö Sinäkin? Hihhih.
Miltä kuulostaisi ajatus "kallonmaalauksesta"? Vesiväreillä voisi maalata vaikkapa ruusuja, ruiskukkia, nelilehtiapiloita, päivänkakkaroita, sinikelloja ym henkilön toiveiden mukaisesti. Saunan jälkeen vaimo voisi pyytää siippansa kainaloonsa ja maalata vaikkapa laskevan auringon tämän päähän, ainutlaatuinen kokemus! Vesivärit - voi ideoida jatkuvasti! Nyt en tarkoita tatskoja, vaan ihan vesivärejä. Kuvitelkaa mielessänne nuoriakin miehiä ja naisia - kauniita kuvia kaljuissaan.Olen ihan varma, että herättäisi positiivisia ajatuksia näkijöissä!
Aion esittää ideani seuraavaan tapahtumaan kaupungissamme. Siellä on yleensä aina "Kasvomaalausta lapsille", siihen voi hyvin lisätä "Kallomaalausta kaikille". Kakkupaperia voisi hyvin käyttää apuna, siinä on valmis sapluuna. Myyntilause voisi olla vaikka tällainen: Kevyt kesäpipo, ei kiristä eikä kuumota.
Kertoisitko mielipiteesi ideastani ja miten sitä voisi vielä parantaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
-Kiva kun tuossa EI ollut valittamista, eihän?
-ja jonninjoutavaa, ei sitäkään, niinkö?
Vastasit juuri niin lyhyesti ja näppärästi kuin odotinkin jonkun tekevän.
Oikeassa olit - valitin ja kerroin jonninjoutavia. Minulle tämä "jonninjoutava" on totta, eli aion toteuttaa sen!
Mukava huomata, että luovuus kukoistaa vielä meidän iässämmekin! Jos et kovin kaukana asu, ilimottaudun maalaamaan niitä kaljuja. Heti luettuani avauksesi, alkoi mielikuvitukseni lentää: perhosia, lohikäärmeitä, karrrmeita arpia, sisiliskoja ja muita matelijoita...
Yrittänyttä ei laiteta, sanotaan. Ystäväni ehdotti nahkakuulaa kallon tilalle, minun mielestäni kallo on kuitenkin kallo. Kalliomaalauksesta idea syntyi alunperin. Nyt tarkkailen sileitä kalloja ja niitä näyttää riittävän, kaikenkokoisia ja -ikäisiä. Seuraavaksi aion siirtyä haastatteluasteelle, vesivärit ja pensseli repussa mukana.
Ilmoitan milloin on sellainen puistotapahtuma, että voisi ryhtyä ihan tositoimiin.
Hammaslääkäri, varsinainen huumoriherra, innostui asiasta mutta valitteli, että itsellään on vielä paksu tukka ja että vaimo ei varmaan sallisi sitä vielä ajeltavan.
Mee lääkäriin... Eikä tuo kakkupaperisabluuna kaljuun päähän tainnut huvittaa kuin itseäsi, - kokeile omaan kalloosi vaan!
Ole huoleti, en kajoa kalloosi. Ja tiedoksesi, kävin lääkärissä. Määräsi lisää myrkkyä, joten nyt olen oikeasti myrkyn niellyt, en "ihan kuin", en kuitenkaan myrkynvihreä.
Kakkupaperisapluunaan pitää leikata keskelle omia kuvioita, muuten tulee pelkkä pitsipipo.
tippua hikipisaroina päästä näin hikisenä aikana? :)) Jokin kiinnipitävämpi värivaihtoehto pitää meidän keksiä.
Tavalliset kasvovärit ovat varmaan sopivimmat tähän tarkoitukseen. Niistä on tosin yksi surkea kokemus viime kesältä. Oli hellepäivä ja klovniryhmällämme oli esitys torin kupeessa. Olin olevinani nokkela ja tein maskin valmiiksi kotona. Ajelin paikalle pyörällä, pari kilometriä. Niinhän siinä kävi, että klovnin kyyneleet valuivat hikipisaroiden mukana. Olikin iso homma tehdä koko homma uudestaan, kun ei ollut muuta kuin kannettava vesi käytössä.
Uskon, että tänä kesänä tulee vielä hyviä maalauspäiviä. Suunnittelen sellaista pitsipipoa, jonka keskellä on punainen ruusu lehtineen, pitsikuvio ruohonvihreä. Takakallossa tuikkii pitsin alla iloiset silmät ja hymyilevät huulet. Nyt ei puuttuisi enää kuin sopiva ja suostuva kallo.
ammattilainen, ja minä kun muka sinua neuvomaan. Nyt kyllä hävettää.
Kun fillaroit meikki kasvoillasi, mitkä olivat vastaantulijoiden ilmeet. Vai painatitko niin "tuhatta ja sataa", etteivät ehtineet reagoida?
Tuo maalausideahan kuulostaa ihan patentin ansaitsevalta. Lieneekö suuressa maailmassa jo käytännössä, kun nuo kaljut tuntuvat kovin yleistyneen?
Olisipa oivan oloista nähdä maalauksesi valokuvassa vähintäänkin!
Kirjoitin eilen tähän vastauksen ja yhdellä näppäyksellä onnistuin kadottamaan sen jonnekin tuntemattomaan.
En ole ollenkaan ammattilainen, mutta innokas ja rohkea amatööri kylläkin. Intoa puhkuen pyyhälsin torille täydessä sotisovassa hikikarpalot ja klovninkyyneleet poskilla valuen. Olin varmaan aika huvittava näky, sen verran ehdin havaita matkan aikana.
Kerronpa vielä yhden tositarinan klovnihommista. Erään esityksen jälkeen toissa talvena päätin kävellä kotiin maski kasvoilla. Poikkeskin R-kioskiin ja siitäpä seurasikin mielenkiintoinen asia. Kioskissa oli paikallisen valokuvausliikkeen omistaja, en tuntenut häntä. Niin kävi, että pääsin kuvaukseen hänen studioonsa, sain cd-levyllisen kuvia ja iso klovnikuva oli liikkeen ikkunassa kuukauden ajan keväällä. Nyt se sama kuva on kotonani.
Nyt lähiaikoina keskityn kallonmetsästykseen ja mietin millä strategialla lähestyn kohdetta. Taidan aloittaa jo tänään.
sattumus, niin varmasti sinulle, kuin kuvaajallekin. Aika harvoin hänkään tuskin sinunlaistasi kohdetta ennaltasopimatta tapaa.
Melkomoista metsästystä on tuo kuvaaminenkin, koskaan ei voi olla varma, mitä saa saaliikseen.
Nyt vain metsästysonnea Sinullekin, jos saa toivottaa!
TÄMÄ IDEA TULLAAN VARMASTI TOTEUTTAMAAN!
sEURATKAA MAINONTAA!
TERV. HiNi.