Onko vain meillä näin? Lähisukulaiset, jotka asuvat samassa kaupungissa, siis täällä Helsingissä, eivät juuri pyytele kahville tai poikkemaan muuten vaan. Tulevat kyllä aina meille syömään ja juomaan jos pyydämme, mutta näitä vastavierailuta ei tapahdu muutoikuin kun on jotain tosi tärkeää esim. ylioppilasjuhlat ect.
Mieheni kanssa, olemme tätä keskenämme ihmetelleet. Tätä asiaa. Näillä sisaruksillamme ja heidän perheillään on varaa matkustaa vaikka maapallon toiselle puolelle? Mutta, miksi lähisukua ja sisarten tapaamista on niin vaikea järjestää, tiedämme että, tuo työelämä ei ole syy. Sisarukset ja aviopuolisot kun ovat eläkkeellä joten aikaa almanakasta luulisi löytyvän?
Olemme ainoa pariskunta tässä, suvussa joka järjestää näitä kahvi- ja ruokatilaisuuksia lähi-sukulaisille, olemme miettineet että, pitäisiköhän tämä käytäntö lopettaa kokonaan? Olisi mukava jos, nämä lähisukulaiset itse joskus järjestäivät vastavuoroisesti ja oma-aloitteisesti ja kutsuivat kyläilemään tai käymään. Pitääkö jonkun sairastua todella vakasti tai kuolla ennenkuin muutosta tapahtuu ja tapahtuuko sittenkään ?Tekstiviestit ja pelkkä puhelinkontaktit kun tuntuvat liian etäisiltä. Onko näin muilla?
Mieheni kanssa, olemme tätä keskenämme ihmetelleet. Tätä asiaa. Näillä sisaruksillamme ja heidän perheillään on varaa matkustaa vaikka maapallon toiselle puolelle? Mutta, miksi lähisukua ja sisarten tapaamista on niin vaikea järjestää, tiedämme että, tuo työelämä ei ole syy. Sisarukset ja aviopuolisot kun ovat eläkkeellä joten aikaa almanakasta luulisi löytyvän?
Olemme ainoa pariskunta tässä, suvussa joka järjestää näitä kahvi- ja ruokatilaisuuksia lähi-sukulaisille, olemme miettineet että, pitäisiköhän tämä käytäntö lopettaa kokonaan? Olisi mukava jos, nämä lähisukulaiset itse joskus järjestäivät vastavuoroisesti ja oma-aloitteisesti ja kutsuivat kyläilemään tai käymään. Pitääkö jonkun sairastua todella vakasti tai kuolla ennenkuin muutosta tapahtuu ja tapahtuuko sittenkään ?Tekstiviestit ja pelkkä puhelinkontaktit kun tuntuvat liian etäisiltä. Onko näin muilla?
Vastaukset 15
Vanhimmat
ole "kylille kutsuja" tyyppejä. Sinun sukusi taitaa olla juuri heitä.
Ikävää puolestasi, kun haluaisit pitää yhteyttä ja sukusi taas ei.
Mitäs jos soitat ja ilmoitat, että haluaisit vierailla heidän luonaan miehesi kanssa? Äänen sävystä kuulet oletko tervetullut vai et.
Me siskot pidämme yhteyttä useita kertoja viikossa puhelimitse ja käymme usein toistemme luona. Onneksi on ihanat siskot ;)
Muuten, luettuani avauksesi, tuli heti mieleen serkkuni. Emme ole olleet yhteyksissä noin vuoteen ja päätinpä soittaa hänelle. Oli kiva rupatella ja kertoa kuulumisia puolin ja toisin. Kiitos sinulle muistutuksesta ;)
Ihmiset nyt ovat erilaisia. Itse en ole pitänyt mitään yhteyttä sukulaisiini kymmeniin vuosiin. Jotenkin koin jonkin sukulaisuussuhteen kovin keinotekoiseksi syyksi kaveeraamiseksi sinällään samantekevien ihmisten kanssa.
Kesti aikansa että siskoni jne. tajusivat jättää minut rauhaan. Nykyään on ihan rauhallista.
On minullaa toki elämän varrella kertynyt tuttavia runsaasti. Mutta näemme erittäin harvoin. Yleensä minä käyn silloin tällöin heillä kylästelemässä. Viime vuonna meillä kävi naapuri pari kertaa, ei muita.
Ei, en ole erakko, enkä varsinaisesti assosiaalinenkaan. En vain jaksa ihmisiä kuin rajatun määrän. Ihmisten kanssa seurustelu on jotenkin voimille käyvää. Viihdyn kyllä hyvässä seurassa, usein se tarkoittaa itseni seuraa.
Olemme nyt olleet kaksi viikkoa kotipuolessani mökillä. Meillä ei ole käynyt ketään. Itse olen kerran käynyt appivanhemmilla. Puhelimessa on tullut puhuttua kavereiden ja naapurien kanssa. Yhdet treffit olen sopinut vanhan opiskeluaverini kanssa, en muuta.
Olen huomannut, että tätä asiaa on erittäin vaikea selittää tietyille ihmisille. Siis juuri sellaisille joilla on aktiivit välit sukuunsa, sosiaalinen työ, iso perhe, jotain joukkuepelejä harrastuksena jne. Luulevat että olen onneton tai jotenkin mielenvikainen. Itse koen olevani suhteellisen onnellinen, eikä minulla ole käsittääkseni mielenterveys ongelmia satunnaisia masennuksia lukuunottamatta.
Niin, tässä oli eräs näkökulma kysymykseesi. En juuri koskaan kutsu vieraita kotiini, niistä kun ei pääse eroon kun mitta alkaa täyttymään. Ketään kun ei oikein viitsi poiskaan ajaa. Itse käyn satunnaisesti kylästelemässä. Kylästähän voi lähteä pois jos alkaa tuntumaan ahdistavalta.
Ai niin. Asun minäkin Helsingissä. Tuttavien kanssa tapaamme yleensä jossain kaviloissa tai terasseilla. Demilitarisoidulla alueella tavallaan, siis ei kenenkään kotona kuin poikkeus tapauksissa. Koti on kaikille intiimiä aluetta.
Oli kuin mun kirjoittamani, paitsi että en ole mökillä. Meillä ei ole käynyt ketään...aikoihin..käyn itse... jos käyn...ehkä
Meillä oli jatkuva sukulaisvirta, ei heitä tarvinnut käskeä kylään, itse ilmoittivat tulostaan, sopi meille tai sitten ei, niin tulivat. Muutamat tulivat 1000 km keikalle melkeimpä kerran kuussa, makasivat passattavina 2-3 päivää.
Sitten kerran yritin sinne päin kylään, niin kylläpä oli "tikkunen"-puhelu, ei menty eikä mennä vastakaan. Kenellekään näistä sukulaisista emme ole koskaan aiheuttaneet ennempää vaivaa kuin parin tunnin pistäytyminen heillä. On jopa lähdetty pois, niin ettei kahvikuppia ole tarjottu. Pariin paikkaan olimme sopineet tapaamisesta, mutta kun mentiin ei kukaan avannut ovea.
Minulle on aivan sama, vaikka en näkisi koskaan näitä kateellisia ja uteleiaita sukulaisia. Ei tunnu oikein sivistyneeltä, että kolutaan jopa kaapit ja arvostellaan joka asiaa.
Se on jo taloudellisestikin melkoinen menoerä, kun huusholliin tuppaantuu 7-henkinen perhe, joka ei syö tavallista kotiruokaa ainakaan kylässä, vaan vaatii kokolihaa. Ja ajatelkaa sitä lakana- ja pyyhepyykkiä sen jälkeen kun perävalot häipyy ja siivousta, kun koko huusholli on käännetty nurin.
Mielestäni sukulaisuus ei velvoita seurustelemaan ja jos vielä ajatuksetkaan ei oikein yhteen sovi.
Aivan varmasti voit sanoa suoraan että ei sovi. Raukkamaista hurskastelua jälkeen päin kuinka olet uhrautunut taloudellisesti ja aikasi on mennyt kiville.
Mitää pointsia ei heru tuollaisesta "vieraan varaisuudesta.
Jos sinä tarjoat jollekin jotain älä ruikuta. Toinen vaihtoehto on että tasaat ruokalaskun.
Olen selvitellyt satoja ja taas satoja ravintolalaskuja, Kaikille lasku erikseen tyyppejä.
Eroavat muutenkin porukasta. Mielestäni tuo on pahemman laatuista takanapäin puhumista.
Jos jaat leivän sinullakin on. Koskaan ei pöytäsi tule olemaan tyhjä.
Asenteesi panee epäilemään, että olet yksi niistä, jotka viettävät lomansa ja vapaa-aikansa toisen kodissa elätettävinä.
Jos minä olisin ollut tervetullut sukulaisiin tai tuttaviin, niin mikäpä siinä sitten, kivahan se on seurustella. Mutta kyllä se alkaa rassaamaan, jos esim. vakavan sairauden takia, sanoo, että nyt ei sovi, ollaan niin väsyneitä ettei jakseta ja siitä huolimatta tulla pölähdetään ja asutaan muutama päivä kuin kotonaan ja meidän pitää sopeutua heidän elämän rytmiinsä, niin kyllä se on vähän liikaa pyydetty.
Elämässä on tilanteita jolloin on paikallaan sanoa, että nyt ei todellakaan sovi, tavataaan sitten kun tilanne on ohi. Kun sanoo suoraan, miten asiat ovat, ei siitä kenekään pitäisi suuttua.
Sitä en ymmärrä, että kutsutaan ja sitten ei olla edes paikalla tai, kun viimeinkin olisi mahdollisuus tulla vastavierailulle, niin aloitetaa pelkkä vi-----lu puhelimessa, sanoisi suoraan, että nyt ei sovi, joku toinen kerta sitten.
Tuliaisiksi tuodut Tiimarari-rihkamat eivät ruoaksi muutu ja kyllä eläkeläisen tuloissa jo muutaman ylimääräisen ruokkiminen tuntuu.
koeta nyt vaan tulla toimeen ihan ittes kanssa. En kule ole kenenkään elätettävänä ollut.
Jo olen tuskin odotan sinun mielipidetta.
Omituinen ajattelumalli sinulla.
Et tule toimeen lähisukulaistesi kanssa.
Kehitä sosiaalisia taitojasi äläkä uhoo.
Pohjalaiset onkin ahdasmielisiä ja kateellisia ihmisiä. Jos minä en sitä tarvitse sinäkään et sitä saa.
Tässä teekupposta juodessa lueskelen näitä juttuja. Takerruin tuohon "pohjalaiset ovat kateellisia ja ahdasmielisiä". Oma käsitykseni on aivan toisenlainen, verrattuna tähän omaan ympäristööni. Pohjalainen on vieraanvarainen ja vierasystävällinen, tämä on oma kokemukseni.
Harvemmin itselläni on yövieraita tai itse käyn yökylässä sukulaisissani. Joten "harvoin vieraat" ovat tervetulleita yökylään ja samoin olen itsekin ollut vieraillessani :)
On sinu tekstisi.
Tiedän mistä puhu.
Vieraanvaraisuus jäänne. Tiedän mistä puhun.
Olen Pohjanmaan kasvatti.
Paljon on hirveetä uhoo ja näyttämistä. Aivankuin kaikki olisi jotenkin vammautuneita henkisesti. Jostain jäänyt paitsi jota toisella on.
Vieraanvaraisuus on pelkkää näyttämistä että meillä on millä mällätä.
Hirvee urputus sen jälkeen. Sisäänpäin kääntynyttä, tuinteensa sisällä pitävää porukkaa.
Pysähdy ja kuuntele ihmista.
Aika monet puhuu itsestään.
Mistähän ne pohjalaiset tähän tuli, vai oletko sinä pohjanmaalta.
...eikä vieläkään ole lähtenyt pois. Vaihtovaatteita - kalsareita, sukkia, paitoja - on pitänyt ostaa, samoin keksiä ajan kuluksi erilaisia harrastuksiakin - ei ilmaisia. Rahaa menee, mutta kaveri on niin mukava, että nautiskelen itsekin - on kuin omia kulujaan maksaisi. Ja tavallaan maksankin, onhan sentään omasiittämä, naamastakin sen näkee ja korvista.
Nilkkasukat ovat juuri sellaisia, jotka vaihtavat omistajaa sukulaisten tavatessa, ja kummallista kyllä äitilläni on aina mukavempia nilkkasukkia kuin minulla!
On se aina mielessä, keneltä ne on saatu, kun sukat näkee, että pitäisi nuokin palauttaa. Äitini alushousuja en lainaa.
että nilkkasukkienvaihtajia on muitakin! :)
Minun siskollani nilkkareissa on parempi malli, koko ja resorin napakkuus...kumma kyllä niitä aina tulee mukaani muutama lomilta lähtiessäni. :)
Minulta itseltäni tuppaa valkoiset teepaidat jäämään jäljelle kesäpaikkaan...
Joskus "entisessä" elämässä oli suht´koht samanlaista.
Tultiin , vaikkei kutsuttukaan. Kisaviikoksi.
Passaa, ja annettiin "ymmärtää" et he ovat velipojan huushollissa kuin omassaan.
Jo eripuraa tuli kun en suostunut makuuhuonetta luovuttamaan, vaan saivat sohvalla nukkua.
Kun se muutaman vuoden toistui, otimme kisojen aikaan loman ja lähdimme etelään viikoksi.
No toki, arvasitte oikein, sain suvun vihat päälleni, vaan koin sen pieneksi "haitaksi" elämässämme.
Vierailut sitten loppuivat, ja enpä pitänyt pahana:)).
toisin. Ei yhtään haittaa, kun poikamiehen talouteen tulee sukulaisia ja tuttavia vierailulle, ja käyhän niitä. Emännät laittavat välillä ruokaakin, jos eivät laita, niin silloin laitan minä, jos ei ruoka kelpaa, niin se on vieraan asia. On kyllä kelvannut, kun jotkut ovat viikonkin, enkä pidä ollenkaan rasittavana. Se rasittaa enemmän, kun minua pyydetään vastavierailulle, olis sauna-iltaa ja vaikka minkälaista ateriaa tarjolla. Ja pitäähän sitä joskus käydä, on ne ihan mukavia sukulaisia.