Uusiutuva Absessi

Leikattiin toissa päivänä paise tuolta p-aukon vierestä, toistamiseen... Tämä jälkihoito on yhtä tuskaa suihkutuksineen ja "haavantäyttöineen". Onkohan tässä maalimassa olemassa jotain kivuttomampaa hoitoa tuolle, vai onko aquacel-nauha burana niinku ainoa vaihtoehto... Jos jollekkin on määrätty toisenlainen jälkihoito niin voisitteko kertoa mullekkin...tai jos olette keksineet jonkin hyvän konstin kivunlievitykseen hoitohetkellä niin kertokaa ihmeessä...

En olis kyllä halunnu enää kokea tätä tuskaa uudestaan, mutta minkäs teet, sairas mikä sairas...
Kerronpa tässä nyt joutessani pikkuisen tarinaa tapahtuneesta.
Maanantaina työpaikalla alkoi kipu alapäässä, en vielä silloin aavistanut että olisi absessi tulollaan. Illalla nosti kuumeen 38:aan pahkura alkoi tuntui kankkujen välissä. Seuraavana aamuna olikin jo mentävä terkkarille. Lääkäri laittoi burana kuurin kipuun ja kuumeen lievitykseen ja sain lähetteen Keskussairaalaan. Keskiviikkona kävin K-S:ssa, siellä lääkäri kokeili pattia. Kontrolli viikon päähän ja antibiootit viikoksi,tuumasi että jospa se loppuisi siihen, mutta mitäpä ne auttaa, koska se mätähän on "sellasessa pussissa" johon ei ole verekierrosta yhteyttä jotta antibiootti pääsis bakteerikertymään käsiks, eikä se paise siitä olis siltikään hävinny, minnepä se mätä sieltä sisältä itsekseen valuis.
Sinnittelin maanantaihin, kivut oli jo aika kovat ja kuumeilu jatkui, mehut alko miehestä olla lopussa ja painoki pudonnu kun ei ruokahaluja oikein... Pakko oli taas suunnistaa lääkärille josta sain uuden lähetteen K-S:an, josta kutsuisivat sitten leikkauspöydälle... Eikun odottamaan... Tiistaina tuskat vaan kasvoi, iltasella joutui jo itkeä tirauttamaan kipujen vuoksi ja sen saattelemana olikin pakko lähteä apua etsimään K-S:n ensiavusta... No, sisään pääsin ja hyvät mömmöt sain, ei koskenu enää niin kovasti, pystyin jopa kävelemään jotenkuten normaalisti. Osastolle punkkaan ja seur. päivänä leikkaussaliin, koko yön sain jotain morfiinipohjaista lääkettä piikillä olkapäähän...Selvisin yön yli, mutta aamulla paise kerkisi puhjeta ennen leikkausta, kipu liveni huomattavasti, ah sitä oloa...
Puoliltapäivin pääsin leikkaussaliin, sain "selkäydinpuudutuksen" omasta pyynnöstä, kokemukset edellisestä leikkaukseta oli niin hyvät että en halunnut nukutusta... Se on vaan niin jännä tunne kun alkaa pikkuhiljaa lantiosta alaspäin lähtee tunto, ja ei kipuja lainkaan...siitä ajasta minä nautin...
Puol tuntii, operaatio ohi ja heräämöön siellä seurailtiin vointia ja sitten kun sain jalkoja koukkuun niin pääsin takaisin osastolle... Seuraavana aamuna jo luvattiinkin että pääsen kotiin, sitä ennen oli kuitenkin vielä koettava se ensimmäinen suihkutus ja rätin repiminen leikkaushaavasta...aaaaaaargh...vaan teki kipeää...teki mieli hakata kaakelit suihkun seinästä rikki, päälläni, koska kädet oli käytössä kun roikuin kahvoissa jotka oli siinä seinällä... Saatto nuorta hoitsua huvittaa kun kun aikainen mies sätkii seinällä, huvittaa ainaki minua näin jälkikäteen, mutta ei sillon naurattanu... Sitten vielä se aquacel-nauha "hanuriin", ai että teki eetua..ja vitut, sattu niin pirusti... ja nyt tämä sama jatkuu kotona...
Semmonen seikkailu mulla...