Pakko kirjoittaa tänne, kun en saa kellekään kerrottua tästä, ja tämä "ärsyttää" todella paljon. Kyse on siis isästäni.
Isä on to-del-la äkkipikainen, itsekäs ja pistää aina kaiken muiden syyksi.
Juuri eilenkin, me pohdimme yhdessä (isä, minä, veljeni ja siskoni), menemmekö syömään ennen huvipuistoa ravintolaan vaiko vasta huvipuistossa. Minä kerroin haluavani syödä vasta myöhemmin huvipuistossa. Isä suostui tähän. Menimme huvipuistoon, mutta siellä olikin aivan älyttömästi ihmisiä (ja isä siis hermostuu aina silloin). Isä syytti minua siitä, ettemme olleet menneet syömään ennen huvipuistoon menoa. Hän ei halunnut jonottaa ruokaa ja käski vihaisena meidän häipyä jonnekin laitteisiin, sillä häntä ärsytti pitkät jonot. Kello oli tuolloin jo neljä, ja olimme syöneet vain pienen aamiaisen yhdeksän aikaan aamulla. Pikkusiskoni (alle 10 v) oli nälissään ja janoissaan, niinkuin me muutkin. Isä ei aluksi suostunut ostamaan meille mitään, mutta lopulta hän meni jonottamaan meille leivät lounaaksi. Vielä pöydässäkin hän jaksoi syytellä minua siitä, etten ollut suostunut menemään syömään ennen huvipuistoa. Kukaan meistä ei tietenkään ollut tiennyt, että huvipuistossa olisi hirveät jonot, joten syytökset olivat aika inhottavia. Yritin sanoa siitä hänelle, mutta siltikin hän jatkoi syyttelyä.
Tuo nyt oli yksi esimerkki. Mielestäni isä on todella itsekäs, kun ei lainkaan ajattele meitä vaan vain itseään. Eilen siellä huvipuistossa hän jaksoi koko ajan kirota hirveitä jonoja ym. ja vaikka meitä muitakin ärsytti yhtälailla, emme valittaneet koko ajan (sillä jos valittaa isälle, hän tiuskii takaisin. Eli vain isä saa valittaa).
Minua ahdistaa aina isän ollessa paikalla. Hän on niin äärettömän äkkipikainen ja suuttuu heti kaikesta eikä osaa ajatella muita kuin itseään. Myös jos hän pyytää tai kysyy jotakin, täytyy heti olla vastaamassa, sillä muuten hän rupeaa huutamaan. Isä suuttuu jopa siitä, että emme aina seuraa tietä ja ajoreittiä, kun menemme jonnekin autolla. Hän ei myöskään tiedä minusta mitään, eikä häntä ehkä kiinnostakaan. Hän tuntuu inhoavan minua, koska joskus sanon hänelle, mitä mieltä olen vaikkapa hänen toiminnastaan tms.
En pidä lainkaan isästä, mutten en voi suoraan sanoa vihaavani. Inho olisi parempi kuin viha.. Hänen kanssaan on yhtä tuskaa lähteä mihinkään, koska aina tulee jotakin ongelmaa (ruuhkaa liikenteessä, jonoja, ihmistungosta, autoon jotakin vikaa) josta hän vihastuu ja jolle hän kiroilee vuolaasti. Kun isää auttaa jossakin hommassa, niin hän olettaa meidän osaavan sen täydellisesti, ja jos kysyy neuvoja (vaikkapa jotain autoon liittyvää juttua) hän suuttuu ja tiuskii, että etkös osaa ja tietäähän tämän kun sua pyytää apuun jne.
Isä vähättelee minua ja muita (äitiä varsinkin), ja jos emme osaa jotain tekniikka juttuja mitä hän, niin olemme tumpeloita jne. Hän vähättelee yleensäkin naisia, ja jos joku auto vaikka ajaa hitaasti edellä, hän tokaisee: "nainen ratissa, tottakai". Tuo tuntuu pahalta (olen siis tyttö), vaikka se ei suoraan kohdistukaan minuun vaan yleisesti naisiin.
Isän seurassa täytyy aina olla varautunut ja puhua vain jotakin valmiiksi mietittyjä asioita.
Tulipas vuodatettua.. Toivottavasti joku jaksaa lukea, ja ehkä vastatakin.
Isä on to-del-la äkkipikainen, itsekäs ja pistää aina kaiken muiden syyksi.
Juuri eilenkin, me pohdimme yhdessä (isä, minä, veljeni ja siskoni), menemmekö syömään ennen huvipuistoa ravintolaan vaiko vasta huvipuistossa. Minä kerroin haluavani syödä vasta myöhemmin huvipuistossa. Isä suostui tähän. Menimme huvipuistoon, mutta siellä olikin aivan älyttömästi ihmisiä (ja isä siis hermostuu aina silloin). Isä syytti minua siitä, ettemme olleet menneet syömään ennen huvipuistoon menoa. Hän ei halunnut jonottaa ruokaa ja käski vihaisena meidän häipyä jonnekin laitteisiin, sillä häntä ärsytti pitkät jonot. Kello oli tuolloin jo neljä, ja olimme syöneet vain pienen aamiaisen yhdeksän aikaan aamulla. Pikkusiskoni (alle 10 v) oli nälissään ja janoissaan, niinkuin me muutkin. Isä ei aluksi suostunut ostamaan meille mitään, mutta lopulta hän meni jonottamaan meille leivät lounaaksi. Vielä pöydässäkin hän jaksoi syytellä minua siitä, etten ollut suostunut menemään syömään ennen huvipuistoa. Kukaan meistä ei tietenkään ollut tiennyt, että huvipuistossa olisi hirveät jonot, joten syytökset olivat aika inhottavia. Yritin sanoa siitä hänelle, mutta siltikin hän jatkoi syyttelyä.
Tuo nyt oli yksi esimerkki. Mielestäni isä on todella itsekäs, kun ei lainkaan ajattele meitä vaan vain itseään. Eilen siellä huvipuistossa hän jaksoi koko ajan kirota hirveitä jonoja ym. ja vaikka meitä muitakin ärsytti yhtälailla, emme valittaneet koko ajan (sillä jos valittaa isälle, hän tiuskii takaisin. Eli vain isä saa valittaa).
Minua ahdistaa aina isän ollessa paikalla. Hän on niin äärettömän äkkipikainen ja suuttuu heti kaikesta eikä osaa ajatella muita kuin itseään. Myös jos hän pyytää tai kysyy jotakin, täytyy heti olla vastaamassa, sillä muuten hän rupeaa huutamaan. Isä suuttuu jopa siitä, että emme aina seuraa tietä ja ajoreittiä, kun menemme jonnekin autolla. Hän ei myöskään tiedä minusta mitään, eikä häntä ehkä kiinnostakaan. Hän tuntuu inhoavan minua, koska joskus sanon hänelle, mitä mieltä olen vaikkapa hänen toiminnastaan tms.
En pidä lainkaan isästä, mutten en voi suoraan sanoa vihaavani. Inho olisi parempi kuin viha.. Hänen kanssaan on yhtä tuskaa lähteä mihinkään, koska aina tulee jotakin ongelmaa (ruuhkaa liikenteessä, jonoja, ihmistungosta, autoon jotakin vikaa) josta hän vihastuu ja jolle hän kiroilee vuolaasti. Kun isää auttaa jossakin hommassa, niin hän olettaa meidän osaavan sen täydellisesti, ja jos kysyy neuvoja (vaikkapa jotain autoon liittyvää juttua) hän suuttuu ja tiuskii, että etkös osaa ja tietäähän tämän kun sua pyytää apuun jne.
Isä vähättelee minua ja muita (äitiä varsinkin), ja jos emme osaa jotain tekniikka juttuja mitä hän, niin olemme tumpeloita jne. Hän vähättelee yleensäkin naisia, ja jos joku auto vaikka ajaa hitaasti edellä, hän tokaisee: "nainen ratissa, tottakai". Tuo tuntuu pahalta (olen siis tyttö), vaikka se ei suoraan kohdistukaan minuun vaan yleisesti naisiin.
Isän seurassa täytyy aina olla varautunut ja puhua vain jotakin valmiiksi mietittyjä asioita.
Tulipas vuodatettua.. Toivottavasti joku jaksaa lukea, ja ehkä vastatakin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Täällä melkein sama asia ja olen sitä mieltä, että turha sinne huvipuistoon in isää viedä kun se ei ole sen paikka. Voisin vain kuvitella isäni jossain tuollaisessa paikassa , sehän olisi ihan kauheaa valitusta koko ajan. Eli siis vältä tuollaisia paikkoja hänen kanssa. Nuo automatkat ovat ihan tuttuja eikä ikinä ole sellaista matkaa mistä selvittäisiin ilman kiroilua tai vastaavaa. Se lähinnä kohdistuu toisiin autoilioihin ja äitiini jos hän on ratissa. Tuo nainen ratissa varmaan on ihan yleinen juttu kaikilla ja se kannattaa ottaa ihan huumorilla. Yleensä se kuitenkin on joku pappa. Viimeksi ihan nuori jätkä joka vasta nauratti. Tästä lähin sanonkin aina, ennen kuin isäni ehtii, että taitaa taas olla mies ratissa.
Toisen luonnetta on paha muuttaa joten kannattaa vaan olla eikä ajatella tuota asiaa, että hän on inhottava. Välttele isääsi jos et jaksa katsella häntä.
Meillä isäni ryyppää aina viikon yhtä soittoon ja silloin sitä ei paljon kotona näy. Tämä oli minusta kauheaa kun olin pienempi, mutta nyt pidän sitä lomana isästäni. Hän on myös usein mökillä.
En usko, että isäsi aina on tuollainen, kyllä sen kanssa on myös niitä hyviä muistoja ja mukavia hetkiä. Jos ei ole niin sille sitten ei voi mitään. Täytyy elää sen kanssa mitä on.
Nii olisihan se pitänyt tietää, että huvipuistoon ei kannata sen kanssa lähteä.
Isällä ei ole vaan pelkästään tätä "nainen ratissa" juttua, vaan muutenkin hän tuntuu jotenkin väheksyvän meitä: sitä, että syömme vähän, sitä, että meillä kestää kauemmin valmistautua lähtöön (meikkauksen tms takia) ja muutenkin. En yleensä jaksa välittää mutta kyllähän tämä tietysti ärsyttää.
Toisen luonnetta tosiaan ei voi oikein muuttaa, mutta itse voi omaan käytökseen vaikuttaa. Mietinkin vain, miten aikuinen ihminen käyttäytyy niin lapsellisesti, ettei jaksa jonottaa ja valittaa koko ajan. Kyllähän se tuohon ikään mennessä pitäisi jo oppia hyväksymään se, että jonoissa yms joutuu seisomaan ja odottelemaan.
Sinulla on tavallaan "tuuria" kun isäsi ryyppää jossain muualla kun kotona. Meillä taas joskus viikonloppuisin täytyy hermoilla että millon se isä lopulta järjestää kohtauksen ja käy äitiin kiinni ym. Se kun on kännissä vielä äkkipikaisempi kun selvänä, joka on hyvin pelottavaa ja ahdistavaa..
Mutta mitäpä minä olen asialle mitään tekemään. Ei tämä mukavaa ole, mutta sellasta se on. Täytyy tyytyä osaansa.
Mulla on melkein sama juttu oman iskän kanssa...Tänään se sano etten osaa ajaa ruohoa ja valittaa kuinka epäsiisti nuori nainen olen...Osaa se myös välillä todella häijjykin olla...Sen olen oppinut näistä 13 vuodesta: En voi itkeä isän aikana... En ole enään melkein itkenykkään muutenkaan...Se tuntui pienenä pahalta kun iskälle ei voinut itkeä eikä hän itkemistä ymmärtänyt. Välillä hän sanoo aika pahasti ja välillä hänen kanssaan ei viitsi lähteä minnekkään... Vaikka hän onkin antelias luonne (pyydän yleensä häneltä rahaa) niin kuitenkin niin karhea käytöksessään minua kohtaan... Jos tuo isäsin juttu tuntuu pahalta niin meilaile minulle. Voin yrittää auttaa sinua jos sinua kiinnostaa. Meiliossa löytyy profiilistani.