Meidän 1v5kk:n ikäinen tyttö siirrettiin omaan huoneeseen muuton yhteydessä noin kolme viikkoa sitten. Tätä ennen typy on nukkunut samassa huoneessa meidän venhempien välissä ja lähes joka yö tullut aamuyöstä meidän väliin jatkamaan unia. Alkuun omassa huoneessa nukkuminen näytti sujuvan hyvin, tyttö heräsi normaaliin tapaansa aamuyöllä, jolloin sitten hain hänet meidän väliin. Asia olisi näin ihan ok, mutta nyt on piru irti. Tyttö nukahtaa kyllä omaan sänkyyn ihan ok, mutta herää noin 1-2 päästä, jolloin aloittaa karmivan huutamisen. Huudattaminen ei auta, yritetty on. Tyttö rauhoittuu, kun ÄITI menee huoneeseen ja nukahtaa uudestaan, mutta havahtuu hereille heti, kun äiti on lähtenyt. Eli yrittää kahlita minua. Eilenkin illalla tätä showta kesti puolille öin, välillä tyttö tulee sängystään pois ja rääkyy oven takana. Nyt olen sitten aina loppujen lopuksi itsekin tuhertanut itkua, antanut periksi ja ottanut tytön meidän väliin. Tiedän, se on väärä tie...
Kertokaa hyvät ihmiset, mitä voimme tehdä?! Ei tätä pelleilyä jaksa enää selväjärkisenä.
Kertokaa hyvät ihmiset, mitä voimme tehdä?! Ei tätä pelleilyä jaksa enää selväjärkisenä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Miksi lapsenne ei voisi nukkua samassa huoneessa kanssanne? Hän on selvästi vielä liian pieni osatakseen nukkua rauhallisesti koko yön yksin. Hän saattaa pelätä yms. kun kerta rauhoittuu aikuisen läsnäolosta.
Mun mielestä kannattaa tehdä niin, mikä takaa unet kaikille. Voisiko lapsi nukkua omassa sängyssään teidän huoneessa ja kokeilette siirtoa omaan huoneeseen myöhemmin?
Erään lastenpsykiatrin mukaan "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin".
Eli kyse ei ole lapsen univaikeuksista vaan aikuisten tavoista yrittää koulia liian pientä biologian vastaisesti liian varhaiseen itsenäistymiseen.
"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.
Mitä enemmän annatte läheisyyttä MYÖS YÖLLÄ, sitä helpommin hän nukkuu sitten yksin yönsä siinä 3-4 vuotiaana.
Huudatusunikoulua ei Searsien mukaan kannata kokeilla, koska lapsi oppii siitä turvattomuuden lisäksi vain sen, ettei tämän tarpeisiin vastata. Heräilyn todellinen syy ei selviä, mikäli oletetaan lapsen olevan hemmoteltu tai oppineen heräilemään. Uimaopetus on oiva vertaus: eihän lasta heitetä veteenkään suinpäin, ja toivota tämän oppivan kerrasta uimaan. Eli ei myöskään laiteta pinnasänkyyn, ja toivota että osaa nukkua... Nukkumisjuttuja opetellaan vähitellen, aloittaen siitä ettei nukkumista tarvitse pelätä; nukkuminen on mukavaa eikä vauvaa hylätä olemaan yksin. Lopuksi opetetaan keinot pysyä unessa.
Kannattaa olla joustava. Jos valitset jonkun metodin, ei sitä ei tarvitse noudattaa 100 prosenttisesti. Tee sitä mikä toimii, unohda loput. Nukutuskeinoista muodostuu kokemuskansio, ja vaikkei joku keino jonain yönä toimisikaan ei se tarkoita, että yöheräilyt silti jatkuisivat vuosia. Aika on puolellasi, ja kaikista yrityksistä viisastut. Joku konsti, joka ei toiminut kuukausi sitten saattaakin nyt toimia. Kannattaa koittaa opettaa vauvalle monia eri keinoja nukahtaa (sekä iltanukahtamiseen että yöheräilyihin), tämä lisää omaakin jaksamista jos ei aina tarvitse tehdä saman kaavan mukaisesti.
Teollistuneiden länsimaiden erääksi ongelmaksi on noussut ilmiö, jota kutsutaan ”kateissa olevaksi vanhemmuudeksi”, tai ”varastetuksi vanhemmuudeksi”. Vanhemmat eivät osaa toimia lastensa kanssa ilman oppaita ja ohjeita, lasten hoitamisesta ja kasvattamisesta on tullut asiantuntijavetoista. On myös paljon normiksi muuttuneita lastenhoito- ja kasvatuskäytäntöjä, jotka eivät perustu vauvan tai lapsen parhaaseen, vaan aikuisten tehokkuutta korostavaan ajankäyttöön ja varhaisen itsenäisyyden vaatimuksiin.
Sikiön olosuhteet kohdussa ovat pysyneet samanlaisina kuin muinaisilla esi-isillämme, sen sijaan ulkopuolinen maailma on muuttunut paljon. Vauva ei syntyessään tiedä muutoksista mitään, hän ei erota syntyykö kivikaudelle vai 2000-luvulle. Vauva syntyy vaistojensa varaan, syliin otettavaksi. Se on paikka, jossa hän osaa olla. Vauvalle sylistä pois joutuminen on hylkäämistä ilman toivoa. Se on hänelle elämän ja kuoleman kysymys, olla turvassa, tai tulla pedoille jätetyksi.
Vauvat nukkuvat parhaiten äitiensä läheisyydessä, koska heidän tarpeensa tulevat näin nopeammin tyydytetyiksi ja he ovat rentoutuneempia. Vauvojen uni on ensimmäisten 3-4 kuukauden aikana hyvin erilaista kuin aikuisten, esimerkiksi REM-unen osuus on suurempi kuin aikuisilla. Vauvan kypsymättömät aivot eivät aluksi osaa säädellä hengitystä, joka vaihtelee erilaisten unijaksojen mukaan, mutta vauvat osaavat kyllä mukauttaa hengityksensä äidin hengityksen ja unirytmin mukaiseksi. Kyvyllä saattaa olla kätkytkuolemia ennaltaehkäisevä vaikutus, yksin nukkuvilla vauvoilla hengityksen "tahdistaja" puuttuu. Yksin nukkuvat vauvat vaipuvat syvempään uneen ja heidän yhtäjaksoiset unijaksonsa ovat pidempiä kuin yhdessä vanhempien kanssa nukkuvilla vauvoilla.
Jos äidin ja lapsen unirytmi on sama, äiti ei väsy kohtuuttomasti, koska hän havahtuu yöllä ruokkimaan vauvaansa molempien unen ollessa keveimmillään. Yösyöttöihin ei kulu paljon aikaa, ja äiti saa nukuttua pidempiä yhtäjaksoisia unijaksoja.
Terveiden pienten lasten uniongelmat ovat länsimainen ilmiö. Vauva itkee ja on levoton öisin, jos hän joutuu nukkumaan kaukana vanhemmistaan. Vauvan maailma on tässä ja nyt, hän ei osaa odottaa. Vauva ei voi lohduttautua ajatuksella "äiti tulee pian takaisin", koska elää vain hetkeä, jolloin on täydellisen yksin ja vailla suojaa.
Aikakäsitys kehittyy hitaasti. 5-vuotias osaa odottaa seuraavaan päivään, 10-vuotias pystyy odottamaan "seuraavaan synttäriin", ja vasta aikuisena ihminen pystyy suhteuttamaan pidempiä ajanjaksoja koko elämäänsä nähden.
Perheen nukkuminen yhdessä on tavallista suuressa osassa maailmaa ja useissa erilaisissa kulttuureissa. Vain teollistuneissa länsimaissa perheenjäsenet nukkuvat erillään.
Valkoihoisten amerikkalaisvanhempien ja guatemalalaisten maya-intiaanien jälkeläisten vauvojen nukkumistavat poikkeavat huomattavasti toisistaan. Maya-vauvat nukahtavat silloin kun heitä alkaa nukuttaa ja nukkuvat yhdessä äitinsä kanssa. Isä ja perheen muut sisarukset nukkuvat lähellä tai samassa vuoteessa. Äidit eivät pidä lukua yöimetyksistä, koska eivät häiriinny niistä.
Amerikkalaisista äideistä melkein kaikki joutuvat valvomaan öisin vauvoja hoitaessaan. Suurin osa vauvoista nukkuu omassa sängyssä alusta saakka ja 6 kk ikään mennessä melkein kaikki vauvat on yleensä siirretty nukkumaan omaan huoneeseen. Vauvojen nukuttamiseen käytetään runsaasti aikaa sekä erilaisia apuvälineitä ja kikkoja: kehtoja, iltasatuja, yövaatteita, peseytymisrituaaleja ja leluja.
Maya-vanhemmat järkyttyvät kuullessaan, että amerikkalaisvauvat jätetään yksin nukkumaan, kun taas amerikkalaisvanhemmat uskovat, että yhdessä nukkuminen saattaa olla vahingollista lapsen henkisen kehityksen kannalta, ja vieressä nukutetusta lapsesta ei tule riittävän itsenäistä.
Lapsenhoitoapua luolasta
Eläinten poikaset leimautuvat vain havainnoimalla, ihmislapsi tarvitsee vastavuoroisen suhteen pääasiallisiin hoitajiinsa. Kiintymyssuhteen luominen vaatii aikaa ja aitoa vuorovaikutusta. Kiintymyssuhdetta ei luoda ns. laatuajalla, eikä siihen ole olemassa valmiita ohjeita.
Varhaisten kiintymyssuhteiden laatu määrittelee ihmissuhteita myös aikuisena. Välttelevästi tai ristiriitaisesti kiinnittyneestä lapsesta voi tulla tunnekylmä ja itseriittoinen tai pelokas ja aggressiivinen aikuinen. Turvallisesti kiinnittynyt lapsi tarkkailee ja tutkii ympäristöään ja kasvattaa itse etäisyyttä hoitajiinsa.
Imettävä äiti on vauvalle ravinnon lähde ja siten ehdoton ykkönen, mutta isän ei tarvitse imetyksen vuoksi jäädä taka-alalle. Isän rooli voi aluksi olla näkymättömämpi, mutta se on erittäin tärkeä koska isä varmistaa äidin jaksamisen. Isät vaikuttavat myös epäsuorasti lastensa kasvuun: miehiltään tukea saavat naiset imettävät lapsiaan kauemmin.
Imetys, kantaminen ja yhdessä nukkuminen auttavat luomaan vahvan kiintymyssuhteen lapseen. Kiintymyssuhde vaikuttaa koko perheeseen: kun suhde lapsiin on tiivis ja tasapainoinen, vanhemmat nauttivat syvemmin vanhemmuudestaan ja toisistaan. Vahvan kiintymyssuhteen perheitä yhdistää myös erityinen herkkyys, joka näkyy kaikilla elämäaloilla. Turvallisesti ja vahvasti kiinnittyneistä lapsista tulee usein lapsia, jotka uskaltavat puuttua epäkohtiin, ovat oikeudenmukaisia ja välittävät enemmän toisista ihmisistä kuin tavaroista.
Vanhemmat voisivat ottaa oppia vauvoistaan ja yrittää unohtaa elävänsä 2000-luvulla. Luolamiesvanhempien tietämys - tai tietämättömyys – saattaisi riittää nykyvanhemmillekin. Vastasyntyneen vaistot ja tarpeet ovat nyt samanlaiset kuin kivikaudella, - niin myös parhaat tavat vastata niihin.
Hetken tuota huudatusta kestää, mutta pysy lujana. 1,5 vuotias lapsi ei ole liian nuori nukkuakseen yksin. Istu lapsen kanssa huoneessa niin kauan että hän nukahtaa ja jos hän yöllä herää niin tokaiset, että nyt nukutaan ja istut hetken huoneessa/torkut itse lapsen huoneessa lattialla ja vieroitat siten. Parin viikon sisällä tuo rupeaa toimimaan ja huudot vähenevät. Tiedän, että olet väsynyt, mutta muutama rauhaton viikko kannattaa ja yksin nukkumaan opettelu on erittäin hyvä tehdä ennen lapsen vaikeampaa ikävaihetta.
Tee palvelus teille kaikille ja muuta lapsi takaisin teidän huoneeseenne. Muutto uuteen kotiin on jo iso muutos noin pienelle joten miksi vaikeuttaa sitä enempäänsä kun lapsi selvästi oireilee ja haluaa lähelle.
Meillä tyttö 1v 8kk. Tähän asti tyttö nukkunut perhepedissä meidän kanssa. Piakkoin meille syntyy vauva ja ajattelin että tytön on jo aika nukkua omassa sängyssään, mutta vielä meidän huoneessa. Kokeiltiin muutama yö mutta eihän siitä mitään tullut... yleensä hyvin nukkuva tyttö heräsi jatkuvasti ja minä pompin pitkin yötä lohduttamassa ja tuudittamassa taas takaisin uneen..kunnes tyttö taas heräsi huutamaan. Tyttö puhuu jo hyvin ja huuto oli tyyliin "äitin ja isin viereen, en halua nukkua tässä".
Unet jäi kaikilla lyhyiksi ja katkonaisiksi, mies väsyi töissä kun ei saanut yöllä nukutuksi. Luovutettiin, lapsi kun on pieni vain kerran eikä taatusti enää muutaman vuoden päästä suostu viereen (viimeistään 15-vuotiaana se loppuu:)) Katsotaan sitten kun vauva syntyy että miten edetään, todennäköisesti me kaikki nukumme samassa sängyssä=) Mutta tämä on vain väliaikaista, muista se!=) Mukavaa kesän jatkoa teille ja kauniita unia=)
Se, miksi tyttö on siirretty omaan huoneeseen nukkumaan, on yksinkertaisesti levottoman yöt. Tyttö heräili siis jokaikiseen ääneen ja käännähdykseen. Yöt olivat enemmän tai vähemmän katkonaisia ja levottomia. Sen reilu viikon ajan, jonka tyttö nukkui omassa huoneessaan muuton jälkeen, oli pelastus kaikille, kun yöt olivat niin levollisia, mutta eipä tuota kauan kestänyt...
mutta kun annoit tulla teidän huoneeseen, lapsesi huomasi että SINUA on helppo vedättää. Tottakai lapsi osaa vetää oikeista naruista ja huutamalla kun saa tahtonsa läpi, ollaan jo ojassa...auts.
Ensiyönä, tai mikä tahansa yö kun päätätte, että lapsi nukkuu omassa huoneessa koko yön, nukutatte sen siellä, annatte nukkua läpi yön ja piste, ei mitään mukinoita tai muitakaan "jos nyt tämän yön annan periksi". Sillä teette vaan hallaa lapsoselle.
Isin kannattaa astua siinä vaiheessa kuvioon kun herää ekan kerran, isi tyynnyttää. Joskus satunaisesti voit sinä käydä pikaisesti kuin ilmoittaaksesi että sinä et ole hävinny mihinkään.
Raskaat muutama yö teillä luvassa mutta kokemuksesta tiedän että kannattaa ja sen pitäisi lohtua tuoda edes hieman kun tietää että muutaman yön perästä teillä nukkuu kaikki hyvin.
Lapsenne on valmis nukkumaan omassa huoneessa yksin koska on sen jo tehnyt, siinä ei pelkotiloja tai muitakaan "liian pieni nukkumaan yksin" ole. Olette vaan jämptejä ja viette loppuun minkä aloitaate.
Tsemiä tuleviin öihin!
on lapsi ollut 4kk eteenpäin omassa huoneessa nukkumassa ja nukkunut hyvin.. Nyt ikää myös 1v.5kk
Tosin ei koskaan pidetty meidän sängyssä nukkumassa (Ei ois kyllä mahtunutkaan/olis varmaan liiskaantunu..)ja kun kerran jotain antaa tehdä, niin eikö se yleensä lapsen mielestä tarkoita, että aina saa niin tehdä.
Jossain vaiheessa se omassa huoneessa nukkuminen on edessä ja se vaikeutuu, mitä kauemmin lapsi nukkuu teidän sängyssä.
lapset siirretty lastenhuoneeseen nukkumaan n.4kk iässä eikä ikinä mitään ongelmia ole ollut. Siinä olen kyllä samaa mieltä ettei alunperin kannata "opettaa" lasta nukkumaan samassa sängyssä vaan omassa sängyssä. Ihan vauvasta asti. Myöhemmällä iällä tapa on vaikea kitkeä pois.
ei ei ja ei. on ihan harhaluuloa luulla, että jos "opettaa" vauvasta saakka yksin omaan sänkyyn, niin olisi sitten sinne 5 vuotiaaksi muka aina omassa sängyssä helposti. vauvat ja lapset ovat useimmat liian pieniä nukkumaan yksin ja siksi oireilevat.
päinvastoin ne, jotka ovat saaneet nukkua vanhempien kanssa edes samassa huoneessa niin pitkään kuin on ollut tarvis, he ovat rohkeita ja itsenäisempiä yksinukkumiseen sitten 5 vuotiaana. heille yöt ovat olleet turvallisia ilman itkuja.
tapa erottaa vauvat vanhemmistaan yöksi parempien unien toivossa aiheuttaakin usein päinvastaista!
toki on vauvoja, jotka nukkuvat omassa sängyssä heti ilman kitinöitä, mutta nämä ovat harvassa!
Vauvojen nukuttaminen yksin omassa huoneessa on tapana vain länsimaisissa teollistuneissa yhteiskunnissa pohjois-Amerikassa ja osassa Eurooppaa.Kaikissa muissa kulttuureissa kautta maailman, myös ei-kehitysmaissa kuten Japanissa, lapset nukkuvat joko vanhempiensa tai sisarustensa kanssa.
Maahanmuuttajilla, jotka tulevat kulttuureista, joissa lapset nukutetaan viereen, tapa säilyy uudessakin kotimaassa. Se on viimeisimpiä säilyneitä tapoja ennen mukautumista valtakulttuuriin. Amerikan afrikkalais-amerikkalaisesta väestönosasta noin 70 % nukuttaa lapsiaan vieressä, valkoisilla luku on 55 %. Englannin aasialaiset vanhemmat nukkuvat lasten kanssa, vaikka virallinen terveydenhuoltojärjestelmä ei käytäntöä tue eikä hyväksy.
Siinä missä amerikkalainen tai suomalainen äiti pelkää, että lapsen nukuttaminen vieressä on jotenkin lapsen psyykettä vahingoittavaa ja tekee hänestä epäitsenäisen, guatemalalainen maya-äiti tai itä-Kentuckylainen isoäiti (Appalakeilla ja Kentuckyn itäosissa on säilynyt tapa nukuttaa lapset vieressä) paheksuvat miten kukaan voi antaa vauvansa nukkua yksin ja ihmettelevät kuinka on mahdollista ylläpitää kiinteitä perhesuhteita samalla kun loitontaa lapsia itsestään.
Käsitykset unesta ja vastasyntyneistä poikkeavat radikaalisti eri kulttuureissa. Länsimaissa ajatellaan, että jo ihan pientä vauvaa on syytä koulia jotta hänestä kasvaisi itsenäinen ja reipas. Esimerkiksi maya-kulttuurissa vauvaa ei kasvateta itsenäisyyteen, koska ajatellaan, että vauvasta on vain huolehdittava, eikä häntä sen kummemmin tarvitse opettaa ennen kuin hän oppii kommunikoimaan. Länsimaissa uni koetaan yksityisenä rauhoittumisen tilana, mayoille ja japanilaisille yksinnukkuminen on koettelemus. Länsimaissa perheiden yhteisnukkumista pidetään outona ja jopa syntisenä, kun taas muissa kulttuureissa länsimaista tapaa nukuttaa lapset yksin pidetään vanhempien vastuuttomuutena ja jopa eräänlaisena laiminlyönnin muotona.
Antroplogi ja unitutkija James Mckenna kiinnostui vauvojen unesta jo vuonna 1978. Siitä lähtien hän on tutkinut millaista vauvojen uni on ja miten vauvat parhaiten nukkuvat. Hänellä on yksi ainoa ohje kaikille vanhemmille: "Nukkukaa lastenne kanssa!", ja paljon tätä ohjetta tukevaa tausta-aineistoa. McKenna on tarkkaillut vähintäänkin satoja äiti-lapsipareja unilaboratoriossaan ja on havainnut saman kaavan yhä uudelleen ja uudelleen.
McKennan mukaan vauvojen unta säätelee samassa huoneessa ja sängyssä nukkuvien hengitys, vauva tahdistuu äidin (yleensä vauvan vieressä nukkuja on äiti) hengityksestä ja liikkeistä. Tämä ilmiö saattaa olla yhteydessä kätkytkuolemiin, joskin niihin vaikuttavat todennäköisesti lukuisat muutkin tekijät. On kuitenkin viitteitä siitä, että joissain tapauksissa yksin nukkuva vauva saattaa vaipua liian syvään uneen, koska hänellä ei ole vierellään "tahdistajaa".
Mckenna on havainnut myös sen, että monien pelkäämä vauvan päälle kierähtäminen ja vauvan tukahduttaminen on melko mahdotonta: pienikin vauva potkii ja kiljuu tuntiessaan olonsa epämukavaksi. Todellinen vaara vauvoille ovat liian pehmeät tai upottavat peitot ja tyynyt ja se, että vauvan varoitusjärjestelmä on estetty, vauva on esimerkiksi kapaloitu niin tiukkaan, että hän ei voi liikkua. Turvallisuuden vuoksi aikuinen ei saa nukkua samassa vuoteessa vauvan kanssa jos on nauttinut alkoholia, lääkkeitä tai huumeita, kärsii univajeesta tai vaikeista mielenterveysongelmista.
Syy, miksi joissain yhteiskunnissa lailla kiellettiin perheiden yhdessä nukkuminen, johtuu siitä, että köyhissä ja monilapsisissa perheissä vauvoja kuoli "päälle kierähtämisen" seurauksena liian usein. Todelliseksi kuolinsyyksi epäillään kuitenkin sitä, että perheet hankkiutuivat yöllisellä tukehduttamisella eroon jälleen yhdestä uudesta lisäruokittavasta.
Perheiden nukkumisjärjestlyihin on vaikuttanut myös romanttisen rakkauden ajatus, joka "keksittiin" vasta keskiajalla. Sitä ennen avioon oli menty pääasiassa taloudellisten ja poliittisten syiden vuoksi. Romanttisen rakkauden idean mukaisesti aviovuode on pyhä ja varattu vain miehelle ja vaimolle. Käsitys elää edelleen, ajatellaan, että lapset häiritsevät vanhempien välistä (seksi)suhdetta, ikään kuin vuode olisi lailla määrätty ja ainoa paikka, jossa vanhemmat voivat olla lähekkäin tai harjoittaa seksiä.
Ylläolevan perusteella tuntuu suorastaan ylimieliseltä neuvoa nukuttamaan lasta yksin, omassa huoneessa, tarjoamatta mitään muuta vaihtoehtoa tai variaatiota.
Pitää nyt kertoa sitten viime yöstä, kun itseänikin huvittaa, kun juuri olin ehtinyt itkeä, miten hankalaa nukkumishommat on. No, meidän neiti nukahti tavalliseen tapaan ja heräsi itkeskelemään noin tunnin päästä nukahtamisestaan. Kuuntelin itkua vähän aikaa hänen oven takanaan, kun se ei ollut mitään paniikki-itkua. Kuinka ollakaan, tyttö rauhoittui pian itse ja jatkoi uniaan. Aamulla heräsin seitsemän maissa ja oli pakko käydä tarkistamassa, hengittääkö neiti, kun ei ollut inahtanutkaan koko yönä. Lopulta neitokaisen huoneesta kuului kälätystä (HUOM! ei itkua) klo 7.45!!! Voitte uskoa, että tämä äiti oli iloinen ja kehuimme miehen kanssa tyttöä kilpaa :)
Voihan toki olla, ettei me ihan näin helpolla päästä, mutta sain viime yöstä kyllä aimo annoksen voimia ja uskoa siihen, ettei meidän tosiaan tarvitse luovuttaa :)
Miksi on alunperin pitänyt opettaa lapsi nukkumaan vanhempien viereen!!! Eikö toi ole lähes kaikilla odotettavissa että on mahdottoman vaikeeta opettaa lapsi tossa iässä enää omaa sänkyy!!!
Pienestä pitäen lapsi kun nukkuu omassa sängyssä niin ei olisi tota ongelmaa!!!
Minä en äitinä ainakaan raaskisi laittaa vauvaa nukkumaan muualle kuin viereeni tai ainakin samaan huoneeseen, en todellakaan raaskisi! Minusta on ihanaa herätä tuhiseva nyytti kainalossa ja aamuisin kiva heräillä rauhassa taaperon kanssa yhdessä sängyssä peuhaten. Ei minusta ainakaan ole siihen että vauvaikäisen laitan toiselle puolen taloa nukkumaan yksin ja itse nukun miehen kanssa muualla. Vaikka tiedän kokemuksella että "ongelma" se on sitten myöhemmin opettaa omaan sänkyyn/huoneeseen mutta se on sitten sen ajan murhe ja varmasti oppii joskus.
täälä taas nämä äidit martyyreevat, ettei raaskinut, pystynyt yms laittaa lasta omaan sänkyyn heti aliksu. Miten muut pystytte yms..
Minä olen sitä mieltä, että läheisyyttä ja huomiota pitää lapselle antaa päiväsaikaan sen verran että yöt voi olla sitten nukkumista varten. Erään äidin kanssa tuossa juttelin ja hän tunnusti ihan suoraan, että syy perhepetiin on se ettei jaksa nousta yöllä sängystä syöttämää lasta.
..joku olisi tuosta kuitenkin huomauttanut :o)
Niin se vain on, että ne vauvat ja lapset jotka ovat saaneet nukkua pitkään samassa huoneessa vanhempiensa kanssa, uskaltavat helpommin ja nopeammin yksin omaan huoneeseen kuin ne, joita on "koulittu" alusta pitäen omaan huoneeseen.
Ihan elävästä elämästä on esimerkkejä. Ne vauvat ja lapset, joita on huudatettu öisin yksin omassa huoneessa ekat pari vuotta yhdistävät yön ja pelon toisiinsa ja niinpä vanhemmat saavat yöllä vierailijoita sänkyynsä = heti ku pinnasängystä on luovuttu ja lapsi osaa mennä itse sinne minne haluaa. Ja niinpä nämä huudatetut vauvat tulevat jopa ala-asteikäisinä vanhempiensa huoneeseen öisin, koska pelottaa!
Toisin ku nämä perhepetilapset, jotka eivät pelkää öisin ja heillä on vain positiivista kokemusta nukkumisesta. Heillä on turvallisuudentunne kehittynyt hyväksi ja he nukkuvat ongelmitta sitten omissa huoneissaan jopa jo 3 vuotiaina.
Taitavat vanhemmat tehdä itselleen karhunpalveluksen vierottamalla lapsensa liian pieninä omiin huoneisiin, jos tavoitteena on saada nukkua ilman lapsia.
Pari ekaa vuotta lähellä takaa loput vuodet omissa huoneissa. Tämä on ihan biologinen ja psykologinen asia.
Ylipäätään en käsitä, miksi lapset eivät voisi nukkua samassa huoneessa, jos lapset haluavat. Öisinhän nukutaan. Ei ole laissa määrätty, että seksiä tulisi harrastaa vain sängyssä ja öisin. Monet ku vetoavat tähän.
Voin minäkin tunnustaa että olen sen verran mukavuudenhaluinen etten jaksa nousta syöttämään/tuudittamaan vauvaa/taaperoa takaisin uneen toiselle puolen taloa vaan teen sen mieluummin puoli nukuksissa. Yhtä aikaa tykkään myöskin siitä että lapsi tuhisee vieressä ja saa läheisyyttä ja turvallisuuden tunnetta. Ei siinä sen kummempaa ole.
Meillä molemmat pojat nukkuneet omissa huoneissaan parin kuukauden ikäisestä ja nukkuvat hyvin läpi yön.. toinen 6kk ja toinen 1v11kk. Vanhemmat nukumme myös aamuun saakka, heräämättä lasten ähinään, heilumiseen yms. Meillä tämä vaihtoehto myös siksi hyvä, että mies nousee joka arkiaamu klo 4 töihin.. seksi ei meillä syy tähän ole, sitä ei paljoa sängyssä harrasteta, aina jossain muualla :o)
Pojat saavat enemmän kuin tarpeeksi läheisyyttä ja tuntevat olonsa turvalliseksi.
Jos järki pakenee jonnekin kauas nukutuksen ahdistaessa, vaienna päästäsi kaikki mahdolliset kasvatusopit joita muualta saat. Suurin ahdistus tulee muiden luomista paineista.
No okei.. Se lapsen huuto ja riehkuminen on oma lukunsa.
Teollistunut ja länsimaistunut yhteiskunta on vienyt lapset kauemmas vanhemmistaan. Meidän on pitänyt luoda kasvatuskeinoja, joilla tietyt asiat saadaan suoritettua yhteiskunnan odotusten vaatimalla tavalla. Lasten tulee osata nukkua jo pienestä pitäen yksin, lasten tulee osata käydä potalla heti kun lapsi oppii istumaan, lapsen pitää sitä ja tätä..
Luota omaan intuitioosi. Se on yksi tärkeimmistä asioista vanhemmaksi kasvamisen tiellä. Kukaan tai mikään ei voi määritellä sitä mikä on oikein. Tunnepohjalta teet oikeat ratkaisut, ja virheen sattuessa opit kaikkein eniten. Otat sitten lapsen viereesi, tai huudatat sängyssään.