Kertokaa pliis mitä tarkoitetaan sillä kun aina sanotaan, että kirjoittajan pitäisi välttää liikaa selitelyä tekstissään. Ettei saisi liikaa selitettä henkilöiden tunteita, syitä ja seurauksia jne. Eli mitä tuo liika selittelevyys tarkoittaa käytännössä?
Voisiko joku keksiä esimerkin? Nimittäin olen alkanut pelkäämään, että mitä jos minulla on kirjoituksissani tuo ongelma. (Mutta kun en kunnolla tiedä mitä sillä tarkoitetaankaan...) Tosi tyhmää, tiedän.
Voisiko joku keksiä esimerkin? Nimittäin olen alkanut pelkäämään, että mitä jos minulla on kirjoituksissani tuo ongelma. (Mutta kun en kunnolla tiedä mitä sillä tarkoitetaankaan...) Tosi tyhmää, tiedän.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Moi, mielestäni tuo tarkoitta sitä, että tekstin rakenne, mielenkiintoisuus ja luettavuus kärsivät, mikäli jirjoitustapasi on selittelevä. Asiat voidaan esittää monella tapaa ja tästä syytä onkin, että harvoin tulee luettua hyviä kirjailijoita, jotka pukevat kirjoituksen ja sanomansa selittelevään muotoon. Tällä takoitan varsinki sivulauseiden käyttöä, jotka selittävät päälauseen ajatusta tai yleistä sisältöä. Eihän siinä mitään väärää sinänsä ole mutta varsinkin proosaa tämä tapa harvoin istuu luontevasti.
Liika selittely on esim. Liisa katsoi ympärilleen ja näki valkoisen auton kääntyvän risteyksestä vasemmalle.
Sama suoremmin: Liisa katsoi ympärilleen, valkea auto kääntyi risteyksestä vasemmalle.
Tunne selitys: Liisaa ahdisti Maurin tylyys, mies oli ollut ilkeä sylkiessään suusta rumia väitteitä jotka eivät lainkaan pitäneet paikkaansa.
Suora kerronta. - Liisa, olet laiska lihava lutka, Mauri ivasi ja sulki auton ikkunan nappia painamalla, osoittaen että keskustelu oli ohi. Liisa tuijotti hetken miehen profiilia ja tunsi kuinka viha värisi iholla.
Eli näytetään asioita dialogilla tai suoralla kerronnalla tapahtumapaikalta. Vältetään ns. kolmannen käden tietoa kerronnassa, miltä jostakusta tuntui tai mitä tämä näki..
Toivottavasti selvensi edes hiukan asiaa.
Hei, selvensi paljon kiitos! Ja nyt huomasin että olen tosiaan sortunut tuohon selittelyyn niinkuin arvelinkin :-( eli enemmän pitäisi kirjoittaa ikäänkuin käsis tyylillä sitä mikä näkyy ja kuuluu, ei niinkään päänsisäisiä tuntemuksia.
Hyviä olivat nuo esimerkit, kiitti paljon.
siitä, että millainen kertoja sulla on tarinassa. Onko se huomaamaton kertoja vai sellanen joka vaikka puhuttelee lukijaa tms.
Minusta liika selittely on sitä, että tuo esiin sellaista mikä ei esim. tarinan kannalta siinä vaiheessa ole välttämätöntä. Ja sen huomaa kyllä itse jonkun ajan päästä kun antaa tekstien levätä.
Selittelyäkaunokirjallisuudessa on kahdenlaista ja kummtakin katastrofaalisia virheitä mikäli kyseessä ei ole harvinainen ja pitkälle mietitty tyylikeino. Ensimmäisessä selittelyllä voidaan tarkoittaa sitä että kirjoittaja aliarvioi lukijaa jolloin virhe on päälauseen muotoilussa tai omassa typeryydessä. Toiseksi kyse voi olla juuri ensimmäisenä vastanneen "heps kirjoittajan" tarkoittamasta päälauseen selittelystä. Kummatkin todella suuria kirjoituksellissia virheitä. Keinoksi tarjoan pyrkimystä välttää sivulauseita ja vasta kun opin ilmaisemaan saman asian monella eri tavalla, huomaat virheesi ja opit, tattis
Esimerkki 1: "Liisa katsoi ympärilleen ja näki valkoisen auton kääntyvän risteyksestä vasemmalle." Tämä on parempi tapa ilmaista asia, kuin ehdottamasi vaihtoehto.
Esimerkki 2: Korjattu versio: "-Liisa, olet laiska lihava lutka, Mauri ivasi ja sulki auton ikkunan. Liisa tuijotti hetken miestä ja tunsi kuinka viha värisi iholla."
Ivata-sanan korvaisin sanoa-sanalla, sillä repliikistä ilmenee kyllin selvästi, että ivasta on kysymys.
Suora kerronta on sitä, että kerrotaan asiat suoraan. Vältetään kikkailua, monimutkaisia lauserakenteita ja ylimääräisiä sanoja.
Juonen pitää edetä ja säilyttää jännite. Jos on liikaa liirum laarumia, silmät alkaa painua kiinni. Ja ne tunteet ja selittelyt täytyy ilmaista vahvasti/ hempeän vahvasti. Missään vaiheessa ei saisi tylsistyä.
Henkilöhahmojen tunteista ja tarkoitusperistä pitäisi saada selvää ilman turhia selityksiä, muuten menee liian monimutkaiseksi. Itse kirjoitan (mielestäni) aina silloin tällöin ns. vaativampaa kirjallisuutta, jota ikäiseni eivät aina ymmärrä ilman selityksiä. Se on ikävää, ja olen itsekin yrittänyt muokata kirjoitelmiani "ymmärrettävämpään suuntaan".
Nyt kyllä vähän eksyin aiheesta...
Eli siis vielä tarkennus: meneekö se niin, että jos on tilanne missä Liisa vaikka on kiukkuinen jostakin häneen kohdistuvasta asiasta, niin sen sijaan, että kirjoittaisi ja kertoisi että: "Liisa tunsi, miten suuttumus valtasi hänet", kirjoittaisikin: "Liisa puristi kätensä nyrkkiin ja puri hampaita yhteen". Toisin sanoen, kerrotaan mitä nähtäisiin jos esim. kohtaus olisi elokuvassa.
Juuri noin, ymmärsit ihan oikein. Näytä älä kerro. Niin se menee.