Minä ymmärrän karman niin, että kaikki teot jotka tehdään haluten saavuttaa jotain muuta kuin vapautuminen sidoksista, työntävät sinut vain syvemmälle kiinni erilaisiin sidoksiin. Minusta sillä ei varsinaisesti ole mitään tekemistä moraalin kanssa.
Esimerkiksi Bhagavad Gitassa Krishna ei moittinut Arjunaa osallistumasta sotaan, jos hän teki sen velvollisuudentunnosta eikä itsekkäistä motiiveista.
Miten te ymmärrätte karman?
Esimerkiksi Bhagavad Gitassa Krishna ei moittinut Arjunaa osallistumasta sotaan, jos hän teki sen velvollisuudentunnosta eikä itsekkäistä motiiveista.
Miten te ymmärrätte karman?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Koen karman olevan taipumus päätyä tasapainoon. Jos teen teon jolla on merkittävää vaikutusta (ns. hyvää tai ns. pahaa), heilautan universumin tasapainoa pois nollapisteestään. Matkaan lähettämäni voima seikkailee aikansa siellä sun täällä, ja lopulta palaa takaisin ja tökkää minua samalla energiamäärällä kuin minkä laitoin liikkeelle.
Jos esim. puukotan jonkun, tulen puukotetuksi. MUTTA jos olen ehtinyt parantaa tapani ja tehdä paljon hyvää, saattaa olla että saankin sairauden, jonka hoito vaatii kirugisen toimenpiteen! Karmaa en siis pidä ehdottomana "silmä silmästä" -lakina.
Mitäs järkeä tuossa on?
Minä olen käsittänyt, että puukottamisesta joutuu useimmiten vankilaan. Vankilassa taas todennäköisempää kuin saada puukosta, on joutua raiskatuksi. Tuskinpa siitä mitää sairautta kuitenkaan voi saada, ei vaikka kuinka paljon hyviä tekoja tekisi puukottamisen jälkeen.
Buddh.osastolla perusolettamuksena käsittääkseni on usko reinkarnaatioon...?
TIETENKÄÄN palaavat energia eivät välttämättä ehdi luokse yhden ainoan elämän aikana.
Oli osasto sitten mikä tahansa, minusta keskustelu on hedelmällisempää jos pidetään mahdollisimman vähän minkäänlaisia perusolettamuksia.
Esimerkiksi minusta sinun näkemyksesi karmasta on järjetön enkä ole havainnut sille minkäänlaista tukea todellisesta elämästä. En tahdo perustaa maailmankuvaani puhtaalle hyväntahtoiselle uskolle.
Toki on hyvin mahdollista etten vain ole oivaltanut jotain olennaista tuollaisesta karma-käsityksestä, ja siksi kyselen ihmisten mielipiteitä karman laista.
Osaisiko joku sanoa, kuinka buddhalaisuuden ja hindulaisuuden käsitykset karmasta noinniinkuin ydinkohdiltaan eroavat toisistaan?
En edes muistanut että buddhalaisuudessa oli karman laki. Olin tottunut yhdistämään sen vain hindulaisuuteen, koska olen itse lukenut vain sitä sorttia.
En ole buddhalainen sen paremmin kuin hindukaan, joten en tiedä mitä heikäläiset karmasta ajattelevat. Luulin että tässä kysytään mitä kuka hyvänsä ajattelee karmasta. Sori jos ymmärsin väärin.
Mikäli käsitykseni karmasta on järjetön, sitten elämänikin on järjetöntä, kun kuitenkin olen muistavinani edellisiä inkarnaatioitani ja näen karmisia yhteyksiä niiden ja nyk. elämäni välillä. Sitä yhteyttä kaiketi parhaiten kuvaa iänikuinen sanonta NIIN MAKAA KUIN PETAA. Karma minulle on syyn ja seurauksen laki, ei mitään sen fiinimpää kuten esmes heille jotka ovat niin akateemisia että. Minä en ole. Perustan näkemykseni siihen mitä koen, tunnen ja olen ollut ymmärtävinäni huuhaa-kirjallisuuden perusteella. ;)
Kysyin toki mitä ihmiset ajattelevat. Eikä se että näkemyksen järjellisyyttä kritisoidaan tarkoita sitä ettet saisi pitää mielipidettäsi.
Minulle syyn ja seurauksen laki on selkeä kausaalisuhde: Potkaisen palloa - pallo liikkuu. Ei mitään "paha saa palkkansa" tjms...
Jos olet ymmärtänyt karman jotenkin vaikka huuhaa-kirjallisuuden perusteella, osaisitko perustella ja kuvailla sitä miten karma toimii?
Minä en osaa selittää mitään muuten kuin omien kokemusteni perusteella, ja on aina arveluttavaa laittaa niitä tänne... No, olen niin kuitenkin jo tehnyt joten hittojakos tässä.
Muistan eräässä elämässäni olleeni rituaali-kannibaali. Muistan toisessa elämässäni tulleeni hain syömäksi. Minulla on epämääräinen oletus että eräässä elämässäni kuristin ihmisen vihan puuskassa. Minulla on muistikuva että toisessa elämässä viidakossa hemmetin iso käärme putosi päälleni ja väänsi niskani nurin. Muistan myös siinä elämässäni, jossa hai söi, olleeni hyvin vittumainen juopporetku, joka pahoinpiteli koko perhettään. Toisessa elämässä muistan olleeni kaikin mahdollisin tavoin pahoinpidelty nainen.
Jos tämä ei ole karmaa, niin ei väkisten. :)
Mahdollistahan ON, että henki/sielu vain haluaa kokeilla kaikki puolet erilaisista asioista, sekä "uhrin" että "pahantekijän"!
Mitään pahaa ja hyvää sinänsähän ei oikeastaan mielestäni ole, jos mennään taas filosofian puolelle. Koen vain että teko laittaa matkaan energian, joka palaa lähettäjälleen. Mihinkään wiccalaiseen 3-kertaiseen "kostoon" en usko.
Viittaukseni karmasta aiemmin esimerkillä puukko - kirurgia oli suoraan huuhaakirjasta. Tässä kerrottu on sitä mitä olen *nähnyt*. (Valveen ja unen välillä SEKÄ keskellä päivää ilman mitään erityistä syytä, en siis ole kokeillut regressiota.)
En nyt sitten tällä kertaa jaksa alkaa vääntää siitä olenko nähnyt pelkkiä höpöjä, minulla on mielestäni oikeus sanoa suoraan että ITSE koen nähneeni edellisiä elämiä. Jokaisella on oikeus ajatella näistä jutuistani mitä lystäävät, ja minulla on oikeus olla polkematta kokemuksiani maan tasalle heti kun joku sitä vaatii. Eivät ne minulle ole jotain Äärimmäisen Pyhää... tai kuka tietää... mutta ne ovat olennainen kulmakivi siinä miten elämän koen, ja millainen on maailmankatsomukseni.
Siksi kuvittelin voivani sanoa jotakin mitä karmasta ajattelen.
"Karma - Teko, toiminta. Sidonnainen toiminta, joka on hyvien tai huonojen seuraamustensa kautta sidoksissa minäharhaan ja pyyteellisyyteen. Karma ilmenee joko taitavina tai taitamattomina kehon, puheen tai mielen toimintoina, jotka vaikuttavat olentojen kohtaloihin saaden aikaan jälleensyntymistä. Karmaseuraamusten ajatellaan kypsyvän joko saman elämän aikana, seuraavassa jälleensyntymässä tai tulevissa jälleensyntymissä." (René Gothóni - Mahapanna: Buddhalainen sanasto ja symboliikka.)
Samaisessa opuksessa sanotaan myös, että edellisten elämien muistaminen on yksi maallisen ylitiedon (abhijna) lajeista.
Sopiiko udella, miten tuo muistaminen sinussa tapahtuu? Ovatko muistikuvat tulleet tietoiseen muistiisi jossain tietyssä tilanteessa, vai koetko muistaneesi ne aina, vai jotain muuta? Millä tavoin tuo muistaminen on erilaista tai samanlaista kuin nykyisen inkarnaatiosi persoonallisuushistoria?
Hmm. Enpä tiedä mikä oma kantani olisi jos minulla olisi kokemuksia moisista muistoista. Vaikea aihe jos sitä rupee pohtimaan.
>miten tuo muistaminen sinussa tapahtuu? Ovatko muistikuvat tulleet tietoiseen muistiisi jossain tietyssä tilanteessa, vai koetko muistaneesi ne aina, vai jotain muuta? Millä tavoin tuo muistaminen on erilaista tai samanlaista kuin nykyisen inkarnaatiosi persoonallisuushistoria?
Kun -88 - -95 välillä varsinaisesti koin suurimman osan mieleeni tulleista muistoista, niistä osa tuli odotellessani unta: valokuvan tarkka kuva ilmaantui mieleeni kuin diaprojektori olisi käynnistetty aivojeni sisällä, ja kuva olisi heijastettu eteeni katsottavaksi. (Silmäni olivat kiinni.) Tämä kuva pieneni vuosi vuodelta, ollen aluksi ehkä ison tv-ruudun kokoinen, lopulta postimerkin. Osan koin tapahtuma-muistona keskellä päivää: äkkiä vain mieleeni pusertui väkisin tietoisuus että tämä kauhea asia on tapahtunut minulle. Tällaisen koin 2 kertaa. Kerran näin näyn silmät auki. (Mikäli silmäni olisivat olleet kiinni, kuva olisi ehkä ollut samaa lajia kuin valve/uni-rajalla, nyt se oli epätarkempi.)
1. muistoni tuli täysin ilman ennakkovaroitusta tai mitään yllykettä siihen. Kamalin muistoni tuli avatessani tv:n ja nähdessäni yllättäen jotakin mitä ei silloin pitänyt tulla tv:stä. Tämä sai minut tiedostamaan että olen kokenut saman, vaikka kuinka yritin tunkea tunteen/ajatuksen pois tietoisuudestani sen ällöttävyyden takia.
Muutaman asian olen muistanut "aina", sillä huomaan ajatelleeni asiaa jo lapsena.
Kuvamuistot eroavat sikäli nykyisen elämäni muistoista, että kun ne tulivat, en niitä ennen ollut välttämättä ajatellut ko. kuvassa olevaa asiaa koskaan ennen. Kuvan nähtyäni olen kokenut heureka-tilan, että tuo oli sitä tai tätä minkä olen kokenut, tai sitten olen teoretisoinut mistä oli kyse. Saattaa tietysti olla että olen joskus erehtynyt asiasta. Esim. kerran vakuutuin että eräs muisto kertoo minun olleen murhan uhri, mutta myöhemmin olen ymmärtänyt että kyseessä olikin onnettomuus.
Jos on tyhmä yhdessä elämässä, voi sama tyhmyys jatkua toisessakin elämässä...
Missään tapauksessa minulla ei ole mitään täydellistä ja "ylimaallista" tietoa menneestäni. Minulla on vain sirpaleiden sirpaleita. Ja tietysti - mikä aina muistettakoon - joku toinen voi ajatella niistä toisin kuin minä, eli että ne eivät olekaan muistoja.
Sain käsityksen, että muistikuvasi ovat varsin väkivaltaisia, ahdistavia ja kaikkea muuta kuin egoa mairittelevia, pitääkö tämä paikkansa?
Jos pitää, niin meneekö pahasti pieleen arvaus, että tämä pätee varsinkin myöhäisellä iällä pulpahtaneisiin "kuvamuistoihin", kun taas ne asiat, jotka olet muistanut aina eivät ole niin ahdistavia?
Kiitoksia. :)
Tjaa... Kuvamuistoni (still-kuvat) ovat melko neutraaleja: kuvia huoneista, rakennuksista... muutama ihmisen nassu. Action-muistoni, eli tapahtumamuistot ovat ahdistavia ja todellakin hyvin vähän egoa mairittelevia. Tuskin sitä haluaa muistaa rääkänneensä lähimpiään tai katselleensa voimattomana kun muut rääkkäävät sinua tai lähimpiäsi... Hyh.
"Myöhäinen ikä" eli kuvamuistot tapahtuivat 19-vuotiaasta eteenpäin... Ne mitä olen muistanut "aina" liittyvät lähinnä ammattiin ja rooliin ed. elämässäni. Eli sitä niinkuin lapsukaisena harrasti sitä mitä ehkä teki työkseen muutamia satoja vuosia sitten. :)
aikaisemmista elämistä on ollut hamasta lapsuudestani asti,jolloin puolivuotiaana nauroin mielessäni äitiä joka yritti minua seisottaa järkytyksen tilassaan. Myöhemmin lapsuudessani tulivat monet muut asiat ja nyt aikuisena olen peilannnut historiaani sekä tämän ajan tapahtumien ketjuna että osana koko ketjua. Mitä vielä pitää oppia.Tosin ajatukseni kotiin paluusta ei taas taida olla budhismissa ymmärrettyä..olen ihan vierailija tällä palstalla enkä tunne suuremmin budhismia. Sillä tietoisuudessani on paluu kotiplaneetalle ellen valitse palvelua maanpiirissä aikani päättymisen jälkeen.
> Sillä tietoisuudessani on paluu kotiplaneetalle
> ellen valitse palvelua maanpiirissä aikani
> päättymisen jälkeen.
Buddhalaisuuden mukaan kukaan ei voi valita jälleensyntymisen paikkaansa. (Paitsi jotkut erittäin taidokkaat harjoittajat.)
Jos nimittäin voisimme valita mihin synnymme, niin miksi kukaan syntyisi helvettiin, nälkäiseksi hengeksi, eläimeksi, tai ihmiseksi jonnekin vähemmän mukavaan paikkaan maapallolla?
Samsaran yksi ikävistä puolista on juuri tämä jälleensyntymisen hallitsemattomuus, ja toisinaan sana "samsara" määritellänkin ihan vain "hallitsemattomien jälleensyntymien ketjuksi".
>Jos nimittäin voisimme valita mihin synnymme, niin miksi kukaan syntyisi helvettiin, nälkäiseksi hengeksi, eläimeksi, tai ihmiseksi jonnekin vähemmän mukavaan paikkaan maapallolla?
Niin, eihän kuolematonta henkeä (jos sellainen ON), häiritse tämä meidän vikinämme täällä. Sen kannalta katsoen voi olla mitä mielenkiintoisin projekti pöllähtää syvimpään helvettiin. Itsensä unohtanut persoona sitten vaan inisee.
Jos ajatellaan että henki kulkee kivi-, kasvi-, eläin- ja ihmiskunnan kautta kohti tuntematonta, niin onhan se saattanut vapaaehtoisesti lähteä liikkeelle. Jotkut sanovat että eläinkunnan jälkeen saa vapaasti valita ryhtyykö ihmiseksi vai jääkö "luonnonhengeksi". Mutta kerran ihminen - aina ihminen, koko reinkarnaatiokiertonsa loppuun, eli "Buddhaksi" asti. Sanovat. En tiedä sitten.
kun mieli käsitteellistää, silloin on pakko seurata ajatusta eli karmaa=pakko oireita. Mulle karma on pelkästään mielen käsitteelistämistä. Mielessä on paljon pakko ajatuksia, hyvä esimerkki pakko ajatuksista on tupakan polttaminen. Kun ajatus tulee: nyt poltan tupakan, hyvin harva tupakan polttaja kykenee luopumaan kyseistä ajatuksesta vaan polttaa aina kun ajatus ilmenee. Kyseessä on karma mikä poistuu vain olemalla läsnä omassa mielessä reagoimatta tupakan haluun. Mielessä on lukemattomia samankaltaisia asioita kuten 'tupakan halu' ja kaikesta täytyy päästä eroon ne tuottavat pelkästään kärsimystä kuten tupakan poltto ja luovat samsaran illuusion kaltaista
kuplana olemista, mikä on kärsimysten huippua
Vapautunut mieli on kaikkialla, rajallinen ihminen on rajallinen niin kauan kunnes tekee asialle jotain
"kun mieli käsitteellistää, silloin on pakko seurata ajatusta eli karmaa=pakko oireita. Mulle karma on pelkästään mielen käsitteelistämistä."
Voihan esimerkiksi itsekäs teko olla sellainen jolla ei ole käsittellistä ajatusta takana?
Mitäs tästä ajattelet?
mieli purkantuu jos on läsnä luonnollisessa tietoisuudessa vailla käsitteellistä mieltä.
"
En osaa selittää, katso kirjasta.
Karma on ne olosuhteiden antamat puitteet, jotka olemme valinneet tätä elämää varten löytääksemme ne alueet, mitkä eivät vielä ole totuudessa.
Elämässämme ei tapahdu mitään, mitä emme olisi kutsuneet luoksemme. Viisaalla tietoisella sielullamme on sisässään halu luoda ulkoiseen todellisuuteemme käsinkosketeltava toisinto siitä mitä se pitää sisäisesti totena ja siten päästä kokemaan uskomuksensa.
Muutos tapahtuu tämän kokemisen kautta.
Karma ei ole tilinpitoa. Meissä jokaisessa on pieni osa, joka vastustaa Jumalan tahtoa, muuten ei ihmisenä olemisen kokemusta tarvittaisi lainkaan. Karma on siis tapa oppia.
Ei oikein toi reinkarnaatio nappaa.
En tyrmää käsitystäsi karmasta, sinulla on oikeus ajatella miten haluat. Kuitenkin, buddhalaisuudessa karmalla tarkoitetaan jotain muuta. Yksinkertaistettuna kysymyksessä on syyn ja seurauksen toiminta, ilman mitään korkeampaa päämäärää.
Englanninkielinen yhteenveto karmasta löytyy esim. sivulta http://www.buddhanet.net/e-learning/karma1.htm
>tietoisella sielullamme on sisässään halu luoda ulkoiseen todellisuuteemme käsinkosketeltava toisinto siitä mitä se pitää sisäisesti totena ja siten päästä kokemaan uskomuksensa.
Sielu siis heijastaa sisäisen "maisemansa" ulkoiseen todellisuuteen...? Sanoo joku, että kylmään Suomeen syntyy ihmisiä jotka menneisyydessään olivat kylmiä ja kovia. Siperia opettaa...
maailma antaa sen mitä tarvitsee, välitämättä haluaako vai ei...
mieli on kuin toiveiden täyttämä jalokivi, mitä tahansa toivoo se tapahtuu, miksi sitten tapahtuu ei-toivuttuja tapahtumia? osa tapahtumista on valaistuneiden aktiivista toimintaa mikä ei aina miellytä
yksi selitti budhalaisuudessa ei ole ylivertaista jumalaa. siis kuinka karma palvelisi Jumalan luo tulemista...
Voi sen niinkin kokea että mahdollisuus saada opetus ja kokea "kääntymys" on eräänlaista "armoa" ja suurinta rakkautta.
Siperia opettaa ja sitä voi rakastaa!
Muistelen, että vanhoissa buddhalaisissa teksteissä sanotaan, että kylmään maahan jälleensyntyvät ihmiset ovat olleet edellisessä/edellisissä elämässään kitsaita. Voin muistaa väärinkin.
Eripuraisuudesta syntyy epätasaiseen maahan. Tiibet?
Seksuaalisesta väärinkäytöksestä syntyy maahan, jossa on paljon pölyä. Arabimaat...
Varastamisesta syntyy maahan, jossa en tavallista enemmän routaa ja raemyrskyjä.
Karkeasta kielenkäytöstä syntyy kuumaan, kuivaan maahan, jossa on tavallista enemmän pahantekijöitä.
Haitallisista ajatuksista syntyy maahan, jossa ruoka on kitkerää ja karkeaa.
Ajatuksenpoikanen.