Päätin kirjoittaa tämän juttuni tänne, koska täältä tämä tarina lähti alkuun, jokin aika sitten.
En halua syyttää ketään erityisesti, mutta haluan kiinnittää muiden kirjoittajien ja lukijoiden huomiota seikkoihin, jotka täällä aina kielletään, nimittäin vastaajien asiantuntemattomuus!
Lueskelin (en muista vastasinko ketjuun itse) jokin aika sitten ketjua, jossa kiisteltiin siitä, onko oikein kertoa lapselle isän raha- ym. vaikeuksista, tai sitten omistaan.
joku siellä silloin toitotti, että on ihan oikein valistaa lasta tuollaisesta. Hänen mielestään myös äidin paha olo tuli purkaa lapsen päälle. Perusteena käytti hän ja varmaan joku muukin sitä, että lapsi huomaa sen kuitenkin sanomattakin. Niin hyvin tuo kiero kirjoittaja, jolla kai oli vain tarkoitus tuhota muiden lasten elämät, osasi asiansa esittää, että uskoin joka sanan jonka hän asiasta silloin täällä kirjoitti.
Sanottakoon, että vastakkaista mieltä oli myös joku, mutta hän ei yhtä vakuuttava.
No minä typerys uskoin asian ja aloin helpottaa oloani vierittämällä vastuuta ja kertomalla ahdistavia tietoja lapselleni. Uudestaan ja uudestaan. Olihan sanottu, että kyllä murrosikäinen jo sen kestää. Se kyllä helpotti minua kun sain purkaa pahaa oloani teinilleni, mutta mutta...
Ei kulunut kovin montaakaan kuukautta, kun oudot oireet alkoivat. Olin niin haltioissani uudesta "mielenterveyshoitajastani", etten tajunnut lapseni huonoa henkistä jamaa. Asia eteni lapseni itsemurhayritykseen, joka siis onneksi jäi yritykseksi. Hänet sijoitettiin nuorten psykiatriselle osastohoitoon.Voi vittu, kukaan ei tajua, miten loppu juuri silloin olin!
Tuli sitten aikanaan kutsu minullekin sinne juttelemaan lapseni asioista. Kävin kerran ja kävin toisenkin. Juteltiin kaikkea maan ja taivaan väliltä, lapseni omahoitajan kanssa ja välillä tapaamisissa oli mukana myös psykiatri.
Kun tutkimusjakso oli ohi, pääsin kuulemaan mikä oli vialla.
Lapseni ei ollut jaksanut kantaa vastuuta asioista, joille ei voinut yhtään mitään ja jotka minä vastuuttomasti tyrkkäsin hänen kannettavakseen. Hän suri puolestani mutta syytti itseään kaikesta pahasta mitä elämässäni oli.
Voitte vaan kuvitella miten tyrmistynyt olin. En voinut tajuta, miten olin uskonut jotain kuulapäätä tällä palstalla! Minunhan hoitoon olisi silloin kuulunut mennä, eikä rasittaa lastani.
Miettikää siis tarkkaan, ennen kuin uskotte tätä vastuutonta sakkia missään asiassa. Se voi johtaa teidän entistä pahempaan jamaan. Ja mikä pahinta se saattaa aiheuttaa asioita, joita ei enää pääse millään korjaamaan.
Ja te, jotka näitä vahingollisia malleja täällä jaatte - menkää itseene ja huomatkaa, että olette hoidon tarpeessa.
En halua syyttää ketään erityisesti, mutta haluan kiinnittää muiden kirjoittajien ja lukijoiden huomiota seikkoihin, jotka täällä aina kielletään, nimittäin vastaajien asiantuntemattomuus!
Lueskelin (en muista vastasinko ketjuun itse) jokin aika sitten ketjua, jossa kiisteltiin siitä, onko oikein kertoa lapselle isän raha- ym. vaikeuksista, tai sitten omistaan.
joku siellä silloin toitotti, että on ihan oikein valistaa lasta tuollaisesta. Hänen mielestään myös äidin paha olo tuli purkaa lapsen päälle. Perusteena käytti hän ja varmaan joku muukin sitä, että lapsi huomaa sen kuitenkin sanomattakin. Niin hyvin tuo kiero kirjoittaja, jolla kai oli vain tarkoitus tuhota muiden lasten elämät, osasi asiansa esittää, että uskoin joka sanan jonka hän asiasta silloin täällä kirjoitti.
Sanottakoon, että vastakkaista mieltä oli myös joku, mutta hän ei yhtä vakuuttava.
No minä typerys uskoin asian ja aloin helpottaa oloani vierittämällä vastuuta ja kertomalla ahdistavia tietoja lapselleni. Uudestaan ja uudestaan. Olihan sanottu, että kyllä murrosikäinen jo sen kestää. Se kyllä helpotti minua kun sain purkaa pahaa oloani teinilleni, mutta mutta...
Ei kulunut kovin montaakaan kuukautta, kun oudot oireet alkoivat. Olin niin haltioissani uudesta "mielenterveyshoitajastani", etten tajunnut lapseni huonoa henkistä jamaa. Asia eteni lapseni itsemurhayritykseen, joka siis onneksi jäi yritykseksi. Hänet sijoitettiin nuorten psykiatriselle osastohoitoon.Voi vittu, kukaan ei tajua, miten loppu juuri silloin olin!
Tuli sitten aikanaan kutsu minullekin sinne juttelemaan lapseni asioista. Kävin kerran ja kävin toisenkin. Juteltiin kaikkea maan ja taivaan väliltä, lapseni omahoitajan kanssa ja välillä tapaamisissa oli mukana myös psykiatri.
Kun tutkimusjakso oli ohi, pääsin kuulemaan mikä oli vialla.
Lapseni ei ollut jaksanut kantaa vastuuta asioista, joille ei voinut yhtään mitään ja jotka minä vastuuttomasti tyrkkäsin hänen kannettavakseen. Hän suri puolestani mutta syytti itseään kaikesta pahasta mitä elämässäni oli.
Voitte vaan kuvitella miten tyrmistynyt olin. En voinut tajuta, miten olin uskonut jotain kuulapäätä tällä palstalla! Minunhan hoitoon olisi silloin kuulunut mennä, eikä rasittaa lastani.
Miettikää siis tarkkaan, ennen kuin uskotte tätä vastuutonta sakkia missään asiassa. Se voi johtaa teidän entistä pahempaan jamaan. Ja mikä pahinta se saattaa aiheuttaa asioita, joita ei enää pääse millään korjaamaan.
Ja te, jotka näitä vahingollisia malleja täällä jaatte - menkää itseene ja huomatkaa, että olette hoidon tarpeessa.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Tämä oli kaikin tavoin hyvä viesti. Kiitos kirjoittajalle!
Toivottavasti joku välttyy samanlaisilta virheiltä jatkossa.
Muistakaa nyt hyvät ihmiset: täällä liikkuu kaikenlaista hörhöä. Jos olette elämänohjeita tms. etsimässä, täältä voi saada kyllä virikkeitä. Mutta kyllä se nyt vain niin on, että vastuu siirtyy aina lukijalle.
Älkää luottako kehenkään nimettömään ja kasvottomaan keskustelijaan, olipa kuinka supliikki tai vakuuttava tahansa. Jos joku ajatus vaikuttaa hyvältä, tarkistakaa sen järkiperäisyys muualta.
Tämä ei siis millään lailla moite ketjun aloittajaa kohtaan, jolle toivotan kaikkea hyvää ja kiitän häntä rohkeudesta kertoa tuo tarina.
Raukkamaista tulla vieläkin tänne syyttämään muita omasta tyhmyydestään. Sori vaan, totuus koskee.
Ja edelleenkin kannatan ihmisten oikeutta omaan mielipiteeseen, se asiantuntemus/asiantuntemattomuus on todellakin LUKIJAN VASTUULLA. ei kenenkään muun.
Kyllä oman jörjen käyttö on sallittu, jopa suositeltavaa. Kohtalaisen typerää on täältä lukemansa mukaan elämänsä elää. Ihmiset kertoo mielipiteensä, mutta kun ihmisiä ollaan, ei ehdottomia totuuksia ole. Joku toinen teini ehkä kestikin kuulla vanhempansa murheista. Aloittajan lapsi valitettavasti ei.
Olen lukenut tätä palstaa hirmuisen kauan. Jokus olen jotain kirjoittanutkin.
Aloittajalle myötätuontoni, jota näiltä kahdelta edelliseltä ei herunut. Lienevätkö asianomaisia neuvojia?
Joka tapauksessa. Ymmärsin kyllä aloituksen vähän eri tavalla. Hän sanoi, ettei syytä ketään. Ja syytti moneen otteeseen tapahtuneesta itseään. Taisi jäädä teiltä molemmilta huomaamatta??
Sen sijaan mielenkiintoista on se, että sinä sanot, ettei ehdotonta totuutta ole. Miksi sitten joku menee oman kokemuksensa perusteella sanomaan, että kaikki teinit kestää vanhempien murheet - vieläpä kun joku toinen väittää vastaan? Eikö se ole mielipiteen esittämistä ehdottomana totuutena?
Entä jos oireet alkavatkin vasta aikuisena ja sitten kun niitä ei enää pysty kohdentamaan mihinkään noin selvästi kuin aloittajan tapauksessa? Selvisikö teini silloinkin? Vai onko vain tärkeää, ettei yh-äitiä saada kiinni teoistaan? Ja että yh on oikeassa suomi24;n keskustelupalstalla väittäesään, että kyllä teini-ikäinen kestää kuulla vanhempien murheet? Jos ei muuten niin väitetään taas uutta, että kyllä jotkut kestää, toiset ei.
Entä jos itsemurhayritys olisi onnistunut? Kukaan ei koskaan olisi osannut johdattaa tietä oikealle sylttytehtaalle, eli tänne.
Internetti on monessa asiassa erittäin hyvä, mutta tällaisissa asioissa erittäin huono. Kaikenmaailman taliaivot pääsevät silloin julkistamaan typerät luulonsa tietoina - ja mikä pahinta hyvin tietäväistä näytellen.
Tällä palstalla olisi voinut joku myös kertoa, että henkilön on syytä ottaa yhteyttä ammattiapuun - eikä alkaa tohtoroida tuntemattomien elämää itse. Aloittaja olisi varmaan tehnyt senkin ohjeen mukaan.
Psykiatrian mukaan lapset on syytä AINA pitää poissa aina vanhempiensa suhteesta ja ongelmista. Juuri mitään muuta näin ehdotonta sääntöä ei ole.
Kun lapsi valjastetaan vanhempien tueksi asioissa, joita hän ei puuttuvan elämänkokemuksensa takia kykene edes kaikilta osin ymmätämään on kuin sokea opastaisi näkeviä......
Olette säälittäviä.
Totuus siis koskee sinuun? Vitsi, vitsi.
Onko mielestäsi kirjoittajalla mitään vastuuta?
Edes moraalia tai etiikkaa?
vaikeuksia ymmärtää mitä kirjoitin?
Olen tämän ketjun aloittaja. Selvennänpäs vähän.
Kirjoitin aivan selkeesti että en syytä ketään täällä. Myönsin oman tyhmyyteni ja syytän vain itseäni.
Mutta haluan tuoda esille tämän palstan kirjoittajien tason tietämisessä vaikka kuinka lipevästi esitetään tietävää eivät tiedä mitään!
Mistä minä senkin tiesin vaikka se paska joka neuvoi olisi jo haudannut oman itsemurhan tehneen lapsensa! Miettikää motiiveja jonkun olla oikeassa joka sitä niin pirusti tahtoo. Joku motiivi sullakin on syyttää minua vaikka jo sen itsekin tein.
Sen takia kirjoitin jotta edes joku katsosi peiliin ja alkais miettiä mitä neuvoja täällä kannattaa totuutena antaa. Niiden vahingollisuutta varsinkin.
Vielä kinaamalla että se oma näkemys on oikeampi kuin vastakkainen näkemys kuten silloin täällä kävi.
vaikka en sääliä tai myötätuntoa täältä etsikkään sanasi lämmittivät silti. Minun virheeni oli puhua vääristä asioista nuorelleni, neuvojani virhe oli antaa niitä neuvojaan vastoin parempaa tietoa tuntematta minua ja lastani.
Minä olen katsonut peiliin ja toivon että se neuvojatyyppi tän topikin kautta katsoo myös peiliin ja moni muukin joka samaa harrastaa.
Faktoja voi välittää silloin kun tietää niiden sellaisia olevan. Oma kokemus on vain oma kokemus.
Joo olisin mennyt jos joku olisi sanonut että hae ammattiapua itsellesi. Mutta kun syyttivät ensin lapsen isää äidin elämän pilaamisesta ja sen jälkeen sanoivat että kerro se lapsellesi kyllä hänellä on oikeus tietää miten isä äitiä kohtelee.
En voi vieläkään tajuta miten olin niin tyhmä että uskoin tuollaista soopaa.
Ei tarvitse olla lukijan tyhmyydestä vastuussa, todellakaan!
Lukija on se jolla vastuu yksinomaan on. Onko tätä noin vaikea ymmärtää?
Kirjoittajan vastuu on rajattu jo palstan säännöissä, ja jos niiden rajoissa kirjottaa, siirtyy vastuu täysin lukijalle.
Kirjoittajan moraali ja etiikka ei todennäköisesti ole ollut moitittavaa. Ei minun mielestäni.
auttaa jotakin muuta ihmistä, vaikkei se sinun kohdallasi toiminutkaan. Eivät ne TIETTY yleispäteviä kaikkiin tapauksiin VOI olla.
Jollekin muulle se voi olla onni ja autuus, mistäs sen tiedät? Tuo nimittäin on VAIN sinun näkemyksesi taas asiasta.
Siksi siitä onkin turhaa muita syyttää.
Ensiksikin. Olet todella säälittävä. Suppea. Korotat itsesi paljon ylemmäksi kuin sanainen arkkusi anti antaa ymmärtää sinun olevan.
Eipä siinä mitään, edelleen pysyn kannassani, siitä, että joku neuvo voi olla toiselle henkilölle juuri se oikea, vaikkei toisella toimikkaan. Siksipä sananvapautta ja neuvomista ei tule rajoittaa. Lukijan vastuu. Todellakin. Sekä netissä, että lehdissä, kirjoissa, aivan kaikkialla. Joko uskot tai et. Muita on turha syyttää./rajoittaa.
Meillä tieto siitä kuinka isä ihmisiä on kohdellut, on suojellut lasta liiaksi luottamasta häilyvään ihmiseen. Isä on saanut tuhota vain itse itsensä, vetämättä mukanaan nuoria lapsia.
Lapset ovat jo aikuisia. Menestyneitä ja hyvinvoipia.
tule tänne opettamaan ketään sananvapaudesta tai korotuksista. Jo pelkästään tässä ketjussa olevat viestisi osoittavat, ettei sinulla ole mitään käsitystä noista asioista.
Sinulla nyt ei selkeästi ole muuta mielessäsi kuin oksentaa pahaa oloasi. Koska harvat ihmiset pitävät sellaisesta, käytät sitten keppihevosenasi sananvapautta, ini-ini.
Kyllä se fakta homma on, että sananvapautta ei voida lakkauttaa ilman että lakkautetaan samalla demokratia. Mutta sinunlaistesi idioottien takia monet alkavat - ihan siinä toivossa ettei tarvitsisi tuota valivalia kuunnella - taipua sille kannalle, ettei se sananvapaus oikeasti mikään tärkeä juttu: kai ne poliitikot asiansa osaavat eikä virkamies virheisiin syyllisty.
No tyhmyyttähän sekin on mutta ehkä siperia opettaa.
vaikket sielläkään mitään oppisi. Kun on lusikalla....jne.
Sen verran sutjakkaa sanan säilän heiluttelua. Argh, sydämeeni tuli haava. Miten voin jatkaa nyt elämääni?
Auttakaa Catfight-seurakunnan jäsenet!
Tämä nainen se on tuhonnut lastensa elämää oikein urakalla. Ja retostelee vielä sillä.
kestää sellaisen tiedon, että rahat ei riitä kaikkeen mitä halauisi tai että nyt ollaan työttömiä ja rahat hieman vähissä, mutta painotetaan, ETTÄ KAIKKI TARPEELLINEN (VAATTEET, RUOKA YM.) PYSTYTÄÄN OSTAMAAN, mutta mitää extraa ei voi ostaa.
Ja kertasamonimen riittä. Toinen kyllä tajuaa sen. Mutta jos asiota kelataan yhä uudestaan, niin tottakai nuori nääntyy sellaisen taakan alle!
Ole viisaampi ensi kerralla, kun kysyt neuvoa. Kysy ammatti-ihmisiltä eikä täältä. Joku neuvo voi auttaa toista ja joku ei saa mitään siitä neuvosta irti ja jollekin se neuvo voi olla vahingollinen.
Kun luet täältä muita keskusteluita, niin huomaat, että mielipiteitä tulee lähes jokaiseen keskusteluun laidasta laitaan. Vastuu on siis lukijalla.
Ei näitä juttuja täällä pidä todellakaan ottaa mitenkään vakavasti, täällähän kaikki voi kirjoitella mitä mieleen juolahtaa. Niin kuin nykyään joka paikassa yksillöllä on suuri vastuu ja kaikki kirjoitukset sanomalehtiä myöten ovat vain kirjoittajan mielipiteitä eivätkä mitään absoluuttista totuutta.
Perheen rahatilanteen voi hyvin kertoa lapselle. Lapsen on hyvä tietää, varsinkin, jos rahaa ei ole. Kaikkia asioita ei tietenkään pidä mennä kertomaan, ei lapsi voi olla terapeutti omille vanhemmilleen. Tuskin se hyvän hyvyyttään neuvoja antanut henkilö tarkoitti, että kerrot lapselle kaikki huolesi ja murheesi..?
ei ollut mun kohdalla kyse mistään raha-asioista, joista muuten _ammattilainen_ sanoi ettei perheen rahatilannekaan kuulu lapsen hallittaviin asioihin.
Jos lapsi pyytää jotain mihin ei ole varaa hänelle ei selitetä juurta jaksain kuinka persaukisia ollaan vaan sanotaan että juuri siihen ei juuri nyt ole varaa.
Täällä on vastaajia joiden mielestä lapsi on vanhempansa terapeutti ei se mun keksintö ollut. Minun virheeni oli uskoa että se oli normaalia yksinhuoltajaperheessä ja uskon että täällä kirjoittavien yksihuoltajien keskuudessa tämä varmaan onkin yleistä, mutta normaalia se ei ole! Sen voin kuitenkin puolustuksekseni sanoa että neuvojani oli erittäin vakuuttava paskanpuhujaksi.
Äläkä vähättele asiaa.
"...hyvää hyvyyttään neuvoja antanut henkilö"...?
Minäkö otin neuvot vastaan pahaa pahuuttani? Mistä tiedät että hän neuvoi "hyvää hyvyyttään"?
Ajattele ihminen mitä puhut!
Aihe mistä oli kyse tuli kyllä aivan selvästi esille. Mulle vastanneet tiesivät mistä oli kyse ja että kyse oli enemmästä kuin jostain tikkarin ostamisesta.
Vähättelysi ÄRSYTTÄÄ......mut kaipa sulla on syysi siihen. Ehkäpä lapsen mielenterveys ei mielestäsi ole riittävän vakava asia ja että sen säilyttämistä ei tulevassakaan tarvii mitenkään edesauttaa.
No. Toivottavasti saat itsekin kokea mitä on menettää mielenterveys. Joko omasi tai lapsesi tai jonkun muun jota sydämestäsi rakastat. Ei ole helppo asia. Pelko on läsnä jokainen hetki.
"Sanotaan, että raskainta on oman lapsen kuolema, mutta vieläkin raskaampaa on, kun oma lapsi haluaa kuolla."
- Alejandro Amenábar "Mar adentro"
kun vielä täällä kehtaat toivoa toisille mielenterveyden menettämisiä.
Miksi itse sitten tulet tänne paskaa kirjoittelemaan. Luuletko ettei se sitten muita ärsytä? Menehän itseesi. Tykkäätkö näkemästäsi?
Ei edes raha-asioita tarvia tilittää nuorelle, ahdistuuhan siitä jos on jatkuvasti kuulemassa kuin ka talous on tiukoilla jne.eihän se nuori sitä pysty korjaamaan.
Miltähän tuntuisi itsestäs,jos lapses ois yrittänyt itsemurhaa?! Miltä tuntuu ajatus omasta lapsesta psykiatrisessa,kun mieli on ahdistunut huolien ja paineiden alla?! Ja vielä ilkeät aloittajan puhuvan paskaa!! Menehän sinäkin itseesi!
En minä ainakaan lue jotain palstaa kuin piru raamattua etsien itselleni mieluisinta mielipidettä "vakuuttamaan" omaani, kyllä tällaista palstaa kuuluu lukea suodattimen läpi ymmärtäen, että vastaajalla voi olla omasta elämäntilanteestaan johtuen täysin erilaiset vahvat käsitykset kuin lukijalla. Mielipiteiden vaihto ei ole absoluuttista totuutta, ja jos ei sitä ymmärrä niin on parasta hakea sitä ammatillista apua. Niin, sitä ei tosiaan saa keskustelupalstoilta.
minäkään vakuuttamaan omaa mielipidettäni. Kertomassani oli kyse juuri päinvastaisesta. Pidin epäilyttävänä sitä että lapselle kerrotaan asioista liian paljon ja liian suoraan. Täällä mun pääni käänsi erittäin hyvä paskanpuhuja joko multinikkeineen tai sit niitä oli pari kolme samanlaista kusipäätä jos olivat eri kirjoittajia. Kaikki "tiesivät" mua paremmin eikä kukaan sanonut että olisin hoidon tarpeessa ongelmineni. Ei kukaan ehdottanut ammattiauttajaa. Nyt sitä yllättäen onkin ehdottanut lähes jokainen. Nyt kun tulen ja sanon miten kävi, miten neuvot minut johtivat. Ei taida olla kovin tavallista että saatte palautetta neuvoistanne?
Enkä tiedä miten piru raamattua lukee mutta sulle kai lienee tuttu tapahtuma joten ei siitä sen enempää.
Miksi vain lukijan kuuluu tämä asia ymmärtää? Onko nämä kirjoittajat täällä sunkin mielestäsi niin kusipäisiä, ettei niiden juttuja kannata uskoa missään tilanteessa vaikka kuinka vakuuttavat että tietävät nää jutut joihin vastailevat? Siitä olen samaa mieltä että näin uskovat olisivat ammatillisen avun tarpeessa uskoessaan että se mitä he tekevät ovat absoluuttisen oikein kaikissa tapauksissa. Vapautuisi tämäkin palsta enemmän keskusteluun eikä pelkäksi yksinhuoltajien tietotoimistoksi jossa vakuutetaan luulot tiedoiksi.
mitä oikeassakin elämässä, kasvotusten, saat sukulaisilta, ystäviltä, työkavereilta...? Mitä teet, kun neuvot menee ristiin? Ketä uskot? Ja jos valitsetkin väärin, niin syytätkö siitä sitten sitä onnetonta henkilöä, joka uskalsi kertoa kysymykseesi oman mielipiteensä, joka oli hänellä ollut toimiva juttu?
Kyllä, olen samaa mieltä. Tämä palsta ei voi olla ohjenuora kenellekään. Ihmiset jotka ovat pettyneitä elämäänsä vastaavat tietyllä tavalla, ja ylipäätään oman elämänsä ja kokemustensa kautta.
Vai keskustelitko tarkkaan siitä, millainen esim. nuoresi on, kuinka herkkä ja miten reagoinut koko tilanteeseen?
Miten joku VOI saada toisen vakuuttuneeksi siitä, että kehitykseltään keskeneräiselle ihmiselle voi alkaa puhumaan aikuisten murheita ja mahdollisesti pahaa toisesta vanhemmastaan, jota hän joka tapauksessa ehdoitta myös rakastaa? Lapsen persoona kehittyy suhteessa omiin vanhempiinsa, jos jompi kumpi on tehty toisen toimesta täysin pahaksi, se syö puolet omasta terveestä identiteetistä pois.
Pitää käyttää omaa järkeä, omaa tunnetta, omaa tietoa juuri omasta tilanteestaan ja lapsestaan. Enkä minä ainakaan koskaan suosittele kenellekään puhumaan aikuisten asioita lapselle. Se on väärin lasta kohtaan.
Tunnet ehkä syyllisyyttä tilanteesta johon nuoresi ajautui, ja yrität nyt vierittää syyn täysin ulkopuolisten ihmisten niskoille, jotka ovat ottaneet kantaa tuntematta sinua, nuortasi ja tilannettanne. Se ei auta sinua tai nuortasi yhtään. Etkä voi enää vaikuttaa siihen miten päätit toimia aikaisemmin. Miksi siis keskittyä siihen ja omaan syyllisyyteesi, ehkä olisi aika keskittyä nuoresi oloon ja hyvin vointiin.
Olisit edes ollut niin paljon aikuinen, ettet olis luettua tekstiä syytellyt omasta tyhmyydstäsi... mutta ei...
idiootti? Imbesilli? vai jokin muu hörhö?
"En halua syyttää ketään erityisesti, mutta haluan kiinnittää muiden kirjoittajien ja lukijoiden huomiota seikkoihin, jotka täällä aina kielletään, nimittäin vastaajien asiantuntemattomuus! "
Vai syyllisyyskö on sut sytyttänyt parhampaan sanalliseen antiisi tänään?
Älä huoli jos tunnet syyllisyyttä tapahtuneesta olet paranemaan päin - sussa on veilä pieni osa ihmisyyttä jota kovasti kyllä koetat tukahduttaa.
Hittojako tulet tänne asiantuntemattomuudesta ihmisiä syyttlelemään, vaikka vika on ilmeisimmin käsityskyvyssäsi, tai sen puutteessa.
Siinähän se, pähkinänkuoressa.
Nyt voit sitten edes hävetä.