lohdullista lukea että muillakin ottaa aikaa tämä lapsen saanti, vaikken sitä kenellekkään toivo niin tietää ettei ole yksin tilanteessa. Kuinka pitkään olette yrittäneet? Oletteko turvautuneet hoitoihin tai tutkittu ja mahdollista vikaa löytämättä muttei silti onnistu?
Meillä alkaa olla yritystä lähemmäksi kolme vuotta. Liki kahden vuoden jälkeen yksi onnistuminen joka meni kesken. Nyt yritystä vuosi eikä mitään merkkiä mistään lukuunottamatta valeoireita. Monet lohduttaa ettei ole hätää lainkaan olethan onnistunut raskautumaan, mutta aika on pitkä aika kovasti toivovalle, ja miettii että odotammeko taas kaksi vuotta. Tai enemmän?
Joka päivä tuntee hillitöntä tuskaa miksi meille ei tule sitä onnea, miettii mitä pahaa elämässään on tehnyt ettei saa sitä omaa pientä jota rakastaa ja hoitaa, pyytää ylhäältä apua että tulisi se vauva.
Tulipahan purettua, enempää ei ilkiä kirjoittaa. Onko kenelläkään samanlaisia tuntemuksia?
Meillä alkaa olla yritystä lähemmäksi kolme vuotta. Liki kahden vuoden jälkeen yksi onnistuminen joka meni kesken. Nyt yritystä vuosi eikä mitään merkkiä mistään lukuunottamatta valeoireita. Monet lohduttaa ettei ole hätää lainkaan olethan onnistunut raskautumaan, mutta aika on pitkä aika kovasti toivovalle, ja miettii että odotammeko taas kaksi vuotta. Tai enemmän?
Joka päivä tuntee hillitöntä tuskaa miksi meille ei tule sitä onnea, miettii mitä pahaa elämässään on tehnyt ettei saa sitä omaa pientä jota rakastaa ja hoitaa, pyytää ylhäältä apua että tulisi se vauva.
Tulipahan purettua, enempää ei ilkiä kirjoittaa. Onko kenelläkään samanlaisia tuntemuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nyt lopetat sen ressaamisen ja miettimisen.. kyllä se sieltä tulee kun et asiaa mietikkään, vaan keskityt muihin asioihin. ainakin viestistäsi päätellen mietit päivittäin vauvaa, niin se ei auta asiaa.. oletteko käyneet lääkärillä tutkimassa onko kaikki ok?
Kai todellakin olette käyneet tutkimuksissa? On kurjaa jos ei mene tutkimuksiin ja vika onkin jokin ihan pieni asia!
Moi,
Tiedän että tämä on helpommin sanottu kuin tehty mutta siitä liikaa yrittämisestä pitäisi päästä eroon. Juuri oli iltiksessa siitä 41-vuotiaasta juontajasta juttua että kun lääkäri oli sanonut että hänen on vaikea raskautua ja hän oli jo hyväksynyt asian eikä mitenkään yrittämällä yrittänyt vauvaa niin nyt on hänkin onnellisesti raskaana. Kun aloin mieheni kanssa yrittämään esikoista, olin 22-vuotias, halusin vauvaa tosi paljon ja yritettiin joka päivä ja monta kertaa päivässä ja stressaannuin joka kuukausi kun kuukautiset ilmestyi. Olin myös stressaavassa työssä ulkomailla ja heti kun tein päätöksen että muutan suomeen, stressi hävisi ja heti suomeen saavuttuani sain tietää olevani raskaana.
Neuvoni on siis että ottakaa miehen kanssa irtiotto arjesta, jos mahdollisiis vaikka pieneen lomaan,pidä hyvä huoli terveydestasi ja tietenkin käykää tutkimuksissa jos ette ole vielä käyneet. Keksi itselesi mahdollismman paljon muuta puuhaa josta nautit, niin että vauav-ajatukset jäisi hieman taka-alalle, uskoin että niin se onnistuu.
Toivotaan parasta :-)