Äidin uudella miehellä on aika söpö 16-vuotias poika ja itse olen 13-vuotias.
Haluaisin lähestyä poikaa jotenkin,mutta en tiedä miten.Ei välttämättä mitään seurustelusuhdetta (mutta sekin käy):DD
Asumme äitini kanssa vielä toistaiseksi eri asunnosssa kuin äidin uus mies ja sen poika. Eli ei asuta saman katon alla. Eli ei nähd' VÄLTTÄMÄTTÄ joka päivä. Enkä oikein nää sitä nyt missään. Nukkkuu pitkään ja menee töihin yms. Ja käymme eri koulua.
En näytä enään miltään pikku likalta aika usein iäkseni on arvioitu 14-16-vuotta. Olen mukava yms. IDEOITA!?
Haluaisin lähestyä poikaa jotenkin,mutta en tiedä miten.Ei välttämättä mitään seurustelusuhdetta (mutta sekin käy):DD
Asumme äitini kanssa vielä toistaiseksi eri asunnosssa kuin äidin uus mies ja sen poika. Eli ei asuta saman katon alla. Eli ei nähd' VÄLTTÄMÄTTÄ joka päivä. Enkä oikein nää sitä nyt missään. Nukkkuu pitkään ja menee töihin yms. Ja käymme eri koulua.
En näytä enään miltään pikku likalta aika usein iäkseni on arvioitu 14-16-vuotta. Olen mukava yms. IDEOITA!?
Vastaukset 4
Vanhimmat
No onko se nyt ihan järkevää alkaa suhdetta kehittelemään mahdollisesti tulevan velipuolesi kanssa? Vaikka ette virallisesti olekaan mitään sukua, niin mieti nyt. Äitisi ja uuden miehen yhteen muuttaessa olisitte kaikki samaa perhettä.
Mitä jos teille tulee ero ja joudut katselemaan velipuoltasi kokoajan? Pystytkö siihen? Se voi olla henkisesti raastavaa, sillä entisen kumppaninen näkeminen kokoajan vain raastaa enemmän ja enemmän.
Se, että iäksesi on luultu 14-16 ei muuta sitä tosiasiaa miksikään, että olisit jotenkin henkisesti kehittyneempi kuin muut jos sitä kommentillasi ajoit takaa. Oletko esim. valmis seksiin? Poikaystäväsi on jo siinä iässä, että -useimmiten- seksiä ajattelee ja sitä varmasti parisuhteessaan haluaa.
Poika ei myöskään välttämättä ole tai edes kiinnostu sinusta. Olette kuitenkin periaatteessa niin eri ikätasoilla. En väitä etteikö suhde onnistuisi, onhan monilla tuo ikäero toiminutkin. Poika voi kuitenkin jo haluta hieman vanhempaa seuraa.
Mieti nyt vielä mitä haluat ja mitä et ja mihin olet valmis ja mihin et.
Kokemusta ei ole, mutta itse en alkaisi mitään suhdetta yrittämään. Hieman vanhemman näkökulmasta kun asioita jo ajattelen.
Tyttö, 17v.
En kyl suna alkais jotain äitis miehen poikaa havittelee. Varsinki jos siitä tulee sun velipuoli. Tulis semmone Serranon perhe -draama teidän kotii. Kaverinahan se on ihan ok mut siis ite en kyl sekoilis sen kaa mihinkää suhteeseen enkä ees kiusais toista tai itteeni ajatuksella koska se tekis vaa tilanteesta vaikeemamn jos mieles kummittelis joku "jospa sittenki...?" Eli ei. Ystävänä kyl. Puhut vaa jotain, oot oma ittes. Siinä mun neuvot. Ku näät sen nii puhu.
En usko, että lukion/amiksen/kauppiksen ekalle menevä niin kiinnostunut on tulevasta seiskaluokkalaisesta. Ihan rehellisesti vain todeten.
Se, kuinka vanhalta saatat näyttää, ei ratkaise mitään. Sanoisin, että vielä tuolla ikäerolla on väliä. Ajatusmaailmanne ovat hyvinkin erilaiset.
Ja myös, jos hänestä jokin päivä tulee velipuolesi, niin se saattaisi olla hieman outoa. Ainakin itseä se häiritsisi.
Ehkä sellainen pelkkä kaverisuhde olisi ihan passeli tässä tapauksessa. Tuskin mitenkään erityisemmin pitää lähestyä. Juttele vaan hänelle kun voit, mitäpä muuta siinä tekisikään.
Itellä on 3 vuoden ikäero omaan.. ihastukseen? En nyt tiedä lasketaanko ihastykseksi, rakastukseksi, vai miksi nyt ikinä. No siiskuitenkin. Olemme myöskin 16 ja 13. 8']
En näe ikää mitenkään esteeksi. Iyse pidän kovasti pikkutyttösestäni vaikka tuo on nuorempi. 8D Ainut este nyt tuntuu olevan, että jätkä on sun äitis miesystävän kidi.