olen 15v

On kuin lukisin oman tarinani.
Oman sairauteni johdosta liikunta oli kiellettyä ja söin parissa vuodessa itseni sairaaloisen lihavaksi.17 vuotiaana painoin 130 kg ja pituutta minulla on 168 cm..

Onneksi kouluterveydenhoitajani laittoi minut lääkärin juttusille.
Sain reseptin reductil merkkisiä lääkkeitä jotka veivät mieliteot ja nälän tunteen.( en ole varma saako 15 vuotias reductilia)
Tämän jälkeen alkoi kuntoutus ohjelma ja fysioteraupettini sai minut houkuteltua naisten kuntosalille jossa teimme minulle kunto-ohjelman.Kynnys mennä salille oli korkea, mutta ei siellä kukaan arvostellut,päinvastoin neuvoa ja apua sain ja uusia ystäviä.
Nyt 19 vuotiaana painan 77 kg,käyn säännöllisesti kuntojumpalla ja nautin elämästäni, tosin ilman poikaystävää tällä hetkellä =o)

Tiedän että tämä ei ole vastaus kysymykseesi, mutta mielestäni ongelmasi ei ole poikakaverin puute vaan huono itsetunto johtuen liikakiloista.
Tarkoitukseni ei ole sinua loukata millään muotoa, vaan saada sinut heräämään ja huomaamaan asian oikea laita.
Käyppä katsomassa TerhiNet nimisestä palstasta (muistaakseni www.terhi.net) kirjoituksia ja kohtalotovereita.Se oli aikanaan mulle hyvä tukipalsta kirjoittaa ja vaihtaa kuulumisia muiden liikakilojen kanssa taistelevien kanssa.
Tsemppiä.

Varmasti sinusta tuntuu kurjalta,mutta et ole ongelmasi kanssa yksin.Minäkin olen lihava ja elän avoliitossa,samoin monet muut ylipainoiset.Katselepas julkisilla paikoilla ihmisiä,usein pariskunnan toinen puolisko on vähän pyöreä,ei se ole tavatonta.Tulet kyllä aivan varmasti löytämään sen poikakaveri aikanaan,itselläni oli eka "juttu" noin 16vuotiaana,ja olin silloinkin aika painava,Dont worry!

joo ne teini pojat on kyllä niin perseestä muistan kyllä kun olin itsekkin nuori lihava ja lyhyt ja olen vieläkin mutta seurustellut olen jo kohta 4 vuotta. ensinmäisen kerran aloin seurustelemaan vasta 19 vuotiaana ja olen vielä saman hemmon kanssa yhdessä. kyllä monikin mies tykkää isosta naisesta eivät vain aina kehtaa näyttää sitä. miehenikin kaverit kuittailevat joskus minusta mutta fuck them me ollaan yhdessä ja rakastetaan toisiamme eikä siihen paljon jonkun kateellisen sinkun puheet paina. mieheni on muuten tosi laiha. mäkin tuskastuin ennen että saanko koskaan miestä mutta kaikki aikanaan. ymmärrettävästi tohon ikään kuuluu noi seukkailu ajatukset mutta kyllä sä ehdit. ja laihdutat sitten kun haluut. niin mäkin teen en ota stressii vaa annan painon pudota pikku hiljaa. pelottaa vaa et iho jää sellasex löysäx. onnex on sit nää kirurgit jotaka voi hoitaa tän puolen. mutta onnea elämään.

Lihava tyttö kelpaa hyvin vanhemmille miehille, pantavaksi, mutta ei muuhun.

Varo sitä, äälä kuvittele rakkaudeksi.

Hymyile, pidä ryhtisi suorassa äläkä piilottele itseäsi. Itselläni on ollut pidempiä ja lyhyempiä suhteita viisitoistavuotiaasta, jolloin taisin painaa n. 90 kiloa (nykyään vielä reippaasti enemmän). Koskaan ei ole tarvinnut pitkään käkkiä yksinään ja ainakin puolet poikaystävistä ovat olleet ihan yleiselläkin mittarilla hyvännäköisiä ja kaikinpuolin ihania miehiä (minulla vain oli nuorempana pienimuotoinen sitoutumisongelma...). Nyt olen asunut reilun vuoden kihlattuni kanssa.

Keskustelin koostani poikaporukassa pari vuotta takaperin jolloin minulle todettiin, että pukeutumiseni ja asenteeni vuoksi useimmat eivät edes osanneet mieltää minua isokokoiseksi. Kuulemma epämiellyttävästi lihavat tytöt ovat heidän silmissään lihavia koska tekevät siitä olemuksellaan numeron.

Olen nyt 36-vuotias, enkä tähän mennessä ole kohdannut yhtäkään ihmistä, joka ei olisi 15-vuotiaana ollut huolissaan siitä, löytääkö ikinä poika/tyttökaveria ja surrut sitä kun joku ominaisuus ihan varmasti on niin kamala ettei kukaan voi tällaistä rakastaa tai huolia...

Kummasti on vain kumppani löytynyt jokaiselle. Hoikkiksetkin hoksaavat jossain vaiheessa, että pelkän vyötärönmitan mukaan pariutuvat pojat eivät ole siitä laadukkaimmasta päästä. Normaali- ja tukevarunkoiset kokevat joitain muita pettymyksiä.

Kaikki saavat enemmän tai vähemmän siipeensä noissa paritumiskuvioissa ja kai se menee luonnonjärjestyksen mukaan niin. Useimmat kuitenkin löytävät juuri sen oikean muutaman "harjoituskierroksen" jälkeen. Harjoittelu tekee mestarin paritumisessakin! :)