En ole
vapaa taivaan lintu,
olen loukkaantunut siipirikko,
joka jää maahan katsomaan
kun muut lentävät pois
ja odotan kuolemaa,
ajatus sinusta
lämmittää vielä sydäntä,
ehkä kuolemani on pehmeä.
vapaa taivaan lintu,
olen loukkaantunut siipirikko,
joka jää maahan katsomaan
kun muut lentävät pois
ja odotan kuolemaa,
ajatus sinusta
lämmittää vielä sydäntä,
ehkä kuolemani on pehmeä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Odotahan vain
kunhan siipesi kasvavat
:)
Ja minä pyysin häneltä
vain hetkeä elämässä.
Tovia olla vierellä.
Muutamaa sykäystä
tässä ajassa.Tässä
kuun ja auringon
valtakunnassa.
Että silmissäni viipyisi
ilo.Sydämessäni
ihmisyyden viive.
Mutta minä teen
vanhuuteni ristiretkeä
yksin.
Ja minä vaellan vierailla
mailla orpona.Minä kun en
osaa ihanaan maahan.
Minä osaan vain maahan
missä vilja kylvetään ja se
itää.Ja se korjataan ja
siitä tehdään ruokaa.
Kiitos runostasi.
Kuuleppas:me jokainen ollaan joskus
siipirikkoja.Jokainen.Mutta niin kuin ihminen pikku vauvasta kehitttyy aikuiseksi.Niin ihminenkin säryttyään ja murruttuaan kokoaa itsensä ja nousee.
Tiedätkös miksi?
Se on tämän elämän perus idea.Nousemme,lankeamme ja nousemme.
Kun olemme seisaallamme,tuntuu ettemme voi
langeta.Ja kun lankeamme,luulemme ettei
ylös pääse.Kun tämän sisäistää,ja ei se
vaikeaa ole,niin elämää on helpompi jatkaa.
Ja jatketaan me.Joka päivä pikku pala
kerrallaan.Ja pian se rakkaus kolkuttaa ovelle.
Ja jos ei sisään päästä,tulee mokoma ikkunasta lasin läpi!
Kannustusta sinulle ja voimia.