Taas uudestaan astun venhoon
hiljaa taakse jää rannat.
Kiireen sen jätin rannalle
otin mukaan vain aikaa.
Vesi vielä nukkui
hiljaa venhon rinta
veden syliä hyväili.
Rannat
niistä irtaannun taaksein jää
rannat jossa on kirjoitettu
veden hiomiin kiviin kaiverrettu.
Sanoituksia
syvään niin syvään
katse katsoo sydän toteaa.
Soudan
saaren hiljaisen katseen luo
kauan levänny hiljainen ranta.
Syvän rauhan sen tunnen
hiljaisuutta kuuntelemaan jään.
Olla kahden hiljaisuuden
tuntien oman painavan
lehden rinnassain.
Jolle kirjoitettu
raskaalla kynällä
syvään verenpunaiseen kastettu.
Hiljaisuus
se malttaa kuunnella
sammal vuode äidin rakkaus
sisäinen jano
pulppuavan lähteen löys.
hiljaa taakse jää rannat.
Kiireen sen jätin rannalle
otin mukaan vain aikaa.
Vesi vielä nukkui
hiljaa venhon rinta
veden syliä hyväili.
Rannat
niistä irtaannun taaksein jää
rannat jossa on kirjoitettu
veden hiomiin kiviin kaiverrettu.
Sanoituksia
syvään niin syvään
katse katsoo sydän toteaa.
Soudan
saaren hiljaisen katseen luo
kauan levänny hiljainen ranta.
Syvän rauhan sen tunnen
hiljaisuutta kuuntelemaan jään.
Olla kahden hiljaisuuden
tuntien oman painavan
lehden rinnassain.
Jolle kirjoitettu
raskaalla kynällä
syvään verenpunaiseen kastettu.
Hiljaisuus
se malttaa kuunnella
sammal vuode äidin rakkaus
sisäinen jano
pulppuavan lähteen löys.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Nämä aamut meren ranalla.
Kuin merikin nukkuisi.
Aallot näkisivät omaa
untaan.Tuuli nukkuisi
lakanoillaan.
Usva ja hiljaisuus.
Jossain taivaanrannalla
kaukainen kajo nousevasta
auringosta.Tyyni tovi
olla itsessä.
Kävellä hiekalla vesirajassa.
Tuntea varpaissa meri.
Haistaa sen tuoksu ja kuulla
sitä hiljaisena,kuiskivana.
Erilaisena.
Käydä itsessään läpi tunteita.
Aidontaa se missä elää juuri
sillä hetkellä.Olla kuin
tunteidensa kapellimestari.
Itsemnäisesti.
Ja kun auringon kehrä nousee.
Usva alkaa hälvetä.äänet palaavat,
on valmis.On tehnyt sisäisen
matkan itseensä.Voi sanoa;
Rakastan minä.
Kiitos runostasi.
Vaihteeksi monisäikeistä ja niin
mukaansatempaavaa,että moni tämän
palstan lukija rannalle vipeltää.
Ja kiviä poimii.
Aurinkoista päivää sinulle.
Auringon valkaisemat lakanat
eii, eii meri malta
tuuli seki instrumentteineen
soitettavaa aihehia kaikki.
Tuokin maassa matalana kasvava
silkkiheinä,
Senkin aaltoilemaan saa
kauniisti auringon säteissä välkehtii.
Runos kuvas niin, ottaa ja vie
"Kävelemään hiekalla vesirajassa"
oooh..meren veden suolaisen
väsymätön aaltojen soitto,
sitä rakastan kuunnella, kuunnella.
Matka itseensä
Yllättää on meissä soitin
kieliä niillä millä ilmoille.
Helähtää ilon laulut,
parahtaa särkyneen kielen vaikerrus.
Rakkaus se ei meitä jätä
siinä on uskollisuus.
Kiitos Sinulle ihanasta aurinkoisesta
pulppuavasta kirkkaasta vedestä.
Aurinoista täälä ja sielä
tavataan runosuonella..Liisa
...Liisan runoissa
poikkeusta
kaunis ja herkkä
ihan mykistyn
Sinne hiljaisuuteen
saaren rantaa
aamupaistetta
sisimpään
Sisäinen jano
lähteen äärellä
janoaa elämää
ja sulkee hellään
syleilyyn
Elämänrikkautta Liisalle tähänkin päivään:)
Ihania nuo koskemattomat kalliot
veden hiomat kivet.
Kivien lomassa kukkii
syli veden vasustamaton.
Korvenkasvatti oon
Arvostan lapsuudessa koettuja
sielä matkamies uudelleen kokee
suunnattoman luonnon rikkauden.
Luonto ei ylenkatso
ottaa sellaisenaan vastaan
avosylin..rakkaudeks sen koen.
kaaru ystävä.
Sinulle noita onnen pisaroita
aurinkoista ja niin kuumaa iltapäivää.
Kiitos annoit aikaas ..Liisa
jo aamulla, mutta en ehtinyt kommentoimaan kun
oli torille kiire.
Tässä runossasi Saimaa aaltoilee ja nukkuu.
Niin koskettavaa on loppusäkeet lukea
' Jolle kirjoitettu
raskaalla kynällä
syvään verenpunaiseen kastettu '
Runosi pysäyttää !
Sielä vesillä ne syvimmät
sieluni aallot nousseet.
Missä syvin kipu koskettannu,
sielä uskoisin myöski,
syvä rauha asuu.
Sinulle kiitosta taas ja
oikein kesäistä iltapäivää.Liisa
yön luontoääni,,,,,*tsriiiip*,,
,,,,,,,,,,,,,
,,,,laulaen ihmettelee
runosi kauneutta,,
,,,,,,,,,,,
,,,,"Vesi vielä nukkui
hiljaa venhon rinta
veden syliä hyväili. "
,,,ja,,,
,,,
"Hiljaisuus
se malttaa kuunnella
sammal vuode äidin rakkaus
sisäinen jano
pulppuavan lähteen löys."
,,,,,,,,,
liiskukkanen,,,,
,,,sun runokirjasi
ois varmasti
menestys,,,,,,
,,,,,,,
,,ihailen sun runosieluasi
niin äärettömän kaunis ja herkkä,,,,,,,,
,,,,,,,,,,,se on valkoinen orkidea,,,,
,,,,,,,,,,,,,,
,,hyvää yötä
kauniita unia** :))))*tsriiiip*
Oiii tulit omppupuuhuni
siinäkös noin kauniisti
kesäyössä laulatki.
Ihmettelet vallan
noita vesiä joita
virrannu jo meren verran.
Suureen ammottavaan
sieluni huutoon,
Isä kätensä laski.
Kait runotietä eteeni asetti,
siinä kuin lintu pien.
Nyt etsin jos murun löydän,
itselle ja muille.
Oii Sinnuu
sä aina minnuu oot
niin sydämelläs
avoimellä lämpöisellä
vastaan tullu.
Kuis sää tuonki?
valkoinen on lempivärini.
"valkoinen orkidea"
varovasti katson kauneuteen
luomistyön ihmeeseen.
Halaus lämmin kiitos, veestä just nousin.
Sinulle kans tulipunaisia ruusuja ne nyt niin helottaa..rakkaudella..Liiskukka
Kuumuuden läkähdyttämä
noita täällä sinulle
haastelee:
Tästä mie taas
pidin,hiljainen
soutelu saimaalla
silmieni eteen
kantautui..syvää
rauhaa runossasi..
Uimasta justiinsa tuun,
luonnon rauhaa soi
kaislikossa aalloilla.
Sielu kuin linnun pesä
sen suojaan turvaan
kainaloiseen lämpöiseen.
Minänoita. kiitos pidit hiljaisesta
tiestä missä pitkään oon käyny.
Kuumaa kuules on ollu tääläki,
ihmiset piiloihinsa häipynny.
Kaivoin pottuja pellosta
alanki keitteleen niitä.
Liisa töllistään