Elikäs, olen ollut yli 6v yksinhuoltaja. Isä on tavannut lastaan säännöllisesti ja kaikki on sujunut näin ongelmitta. Nyt isä kuitenkin vaatii yhteishuoltajuutta. Pitääkö minun suostua tähän ja onko kokemuksia vatsaavista tilanteista? Käräjille asti en haluaisi lähteä. Toki suostun, jos pakko on....
Mitä tehdä?
neuvoton...
381371
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
nykyään toimivaa hommaa muuttelemaan jos isä kerran tapaa lastaan. Oikeudessa tuskin lähdetään vallitsevaa olosuhdetta muuttamaan vaan jos joku saa päähänsä yhtäkkiä haluta.
näin tahdo.
Sinullehan tuo huoltomuoto ei vaikuta mitenkään mutta jos et suostu niin teidän välit menee huonoksi ja kärsitte kaikki. Etävanhemmalle voi olla tärkeä symbolinen merkitys tuo huoltajuus vaikka sillä ei ole pahemmin käytännön merkitystä.
ymmärrä sinua sitten ollenkaan!!!Sinussa on jotain hyvin outoa ja pelottavaa. Tekisi mieli tietää minkälainen äiti mahdat omillesi olla...kaikesta näistä vastauksista päätellen työnarkomaani ainakin, jolle lapset ovat täysin toisarvoisia ja aina hoidossa isällään? Pitäneekö paikkansa?
En ole riistänyt lapsiltani isää vaan isä on huoltaja siinä missä minäkin ja lapset ovat hänellä paljon. Onhan lapsilla oikeus elää myös isänsä kanssa.
Kirjoituksesi ovat ihan asiallisia ja ymmärrät myös isien ja lasten aseman näissä huolto ym. jutuissa. Tsemppiä sinulle ja toivon että sinunlaisia äitejä olisi enemmän! :)
Eräs etäisä (vastoin tahtoaan)
Meillä isä halusi yhteishuollon 7 vuotta avioeron jälkeen. En suostunut. Isä lähti oikeuteen asti tappelemaan. Oikeus pitä ennallaan yksinhuoltajuuteni. Vakiintunutta ja toimivaan systeemiä ei lähdetä muuttamaan ellet sinä ole tässä välissä muuttunut hulttio-äidiksi (enkä usko sitä!).
Älä siis suostu. Anna exän uhkailla vaikka käräjillä! Ja jos uhkailee, niin silloin on mielestäni syytä pitää vieläkin tiukemmin yksinhuoltajuudesta kiinni! Miten asioita voi edes yhteishuoltajuuden mukaisesti yhdessä päättää, jos toinen uhkailee ja kiristää jo nyt?
Sinun ei ole mikään pakko suostua. Turha niitä käräjiä on pelätä. Jos menette kärille asti, niin sitten menette. Sinulla ei ole mitään pelätävää eikä menetettävää.
Mieti asioita vielä hiukan pidemmälle... Jos isä saakin seuraavaksi päähänsä haluta lapsen asumista itselleen? Jos suostut yhteishuoltajuuteen, niin silloin isä voikin lähteä ajamaan sitä, että lähivanhemmmuus muutetaan hänelle ja sinusta tulee etävanhempi. Ehkä pojan kanssa tämä on realistisempi pelko kuin tytön kanssa.
Älä siis suostu! Suostu vasta jos pakko on ja se pakko tulee vasta siinä vaiheessa, kun käräjäoikeuden tuomari MAHDOLLISESTI niin päättää.
Mua aina kummastuttaa miten oudosti nuilla iseillä joilla ei ole huoltajuus asiat ennen kiinnostaneet alkaa yhtäkkiä vuosien jälkeen into yhteishuoltoon???Mikähän tähän on selitys? Lasta tavataan (yleensä ei sitäkään) ja huolto annetaan toiselle, lapsen kasvaessa se huoltajuus alkaa kiinnostamaan....
Mikä ihmeen yksinoikeus sinulla on lapseen? Ja mitä se olisi sinulta pois jos isäkin saisi olla lapsen huoltaja. Pitää ajatella lapsia eikä vaan miten saa kostettua sille exälle. Käy sääliksi näitä lapsia jotka ovat joutuneet tuollaisten kynsiin.
..teille tuesta ja mielipiteistä. Lastenvalvojalle olen jättänyt yhteydenottopyynnön, joten asia varmaan selviää ajallaan. Kai huoltajuuden muutokseen pitäisi olla joku painava syy näinkin pitkän ajan jälkeen?? Jäin yksin jo raskaana ollessani, joten sikäli ihmettelen tätä kummallista intoa nyt ottaa vastuuta. Ja hänelläkin jo uusi perhe, että mistään eroriidasta tms ei ole kyse.
Isän merkitys korostuu lapsen kasvaessa. Ota ilo irti ja anna isälle mahdollisuus omalta osalta kantaa vastuuta lapsesta. Siitä hyötyy sekä sinä että lapsi. Vanhemmilla on täysi sopimusvapaus, ei siihen huoltajuusmuutoksen tarvita mitään perusteita. Tilanne voi mennä aika riitaiseksi jos rupeat tästä tappelemaan.
6 vuotta yksinhuoltaja, tapaamiset sujuneet. mistähän mahtaa olla katkeroitunut? Ei muutu huoltajuus edes käräjillä.
avioliitto, mieheni oli siis väkivaltainen minua ja lapsia kohtaan. Oli liki etä pääsin avioliitosta pois ehjin nahoin lasteni kanssa.
Olisiko minun pitänyt oiken hopeatarjottimella tarjota uusi kiusantekovaälinen (=yhteishuoltajuus) lasten isälle?
Kiusaa tietysti exää pystyy tekemään mutta se ei liity huoltajuuteen.
ajatella noin.
Kyllä yksinhuoltajuus antaa enemmän suojaa.
Ainakaan ei tarvitse alkaa tappelemaan lapsen asumisesta. Vaikka sinähän olet tietenkin sitä mieltä, että jos en halua antaa lasta pysyvästi väkivaltaisen exän luokse asumaan, niin minä en ajattele silloin lapsen parasta.
Ja toisaalta, jos lapset haluaa muuttaa exäsi luo niin ei siinä auta vaikka olisi kuinka yksinhuoltaja.
että ap:n exä olisi väkivaltainen, kerroin vain oman tilanteeni ja siihen liityen, että meillä isän väkivaltaisuudesta johtuen on hyvä asia, että minulla on tällä hetkellä yksinhuoltajuus (jonka siis käräjäoikeus on vahvistanut lasten etua ajatellen).
Ja kyllä auttaa yksinhuoltajuus lapsiini asumiseen nähden. He eivät voi tuosta vaan muuttaa isänsä luokse. Eikä isä voi tuosta vaan vaatia heidän muuttoaan. Ja jos hetken mietit lasteni isän taustaa, niin ei lapset haluakaan muuttaa sinne. Yllätyitkö?
En tietenkään ylläty ettei lapset halua muuttaa jos tausta tuollainen. Mutta jos ovat yli 12-vuotiaita ja haluavat muuttaa niin ei siinä yksinhuoltajuudet auta mitenkään.
Sinä vaan haluat nähdä kaiken lapsiin kohdistuvan suojelun lasten omimisena.
Onko sinun lapsesi sitten halunneet muttaa pois luotasi, kun olet niin varma, ettei huoltajuusmuoto vaikuta mitenkään? Ehkä sekin vaikuttaa tuollaiseen muuttohalukkuuteen, että millainen koti lapsella on ja erityisesti, että millaiset välit lapsella on molempiin vanhempiinsa.
Lapsen haluminen ja tahto voivat olla eri asia kuin lapsen etu. Ja huoltajana pitää katsoa ensin lapsen etua ja vasta sitten lapsen tahtoa.
Huoltomuoto ei tosiaan vaikuta vaan lapsen tahto. Ihan ääritilanteessa (toinen täysi juoppo tms) niin lapsi menee sitten laitokseen jos ei suostu olemaan lähivanhemman luona. Ja tosiaan, etälapseni muutti tuossa muutama kk luokseni 8) - ei siinä lähi voinut tilanteella mitään :D. Näin ollen, lasta ei voi omistaa vaikka kuinka olisi lähi tai yksinhuoltaja :D
sä voitkin lopettaa sen jatkuvan jauhamisen lapsen omimisesta, kun oletkin sitä mieltä, ettei lasta voi omistaa.
Joku viisas on joskus sanonut, että lapset on vain lainassa. Ja tottahan se on, vanhempien tehtävä on kasvattaa lapset silleen, etä he selviävät aikuisina yksinkin ilman vanhempiaan.
Teillä ilmeisesti on asiat aina olleet mallillaan etkä siten pysty hahmottamaan, että joillekin voi yhteishuoltajuus olla avain lisäkiusaamiseen.
No, jos on yksinhuoltajuus, niin silloin pitäisi muuton yhteydessä muuttaa huoltomuotokin. Useimmilla yksinhuoltajilla on kyllä hyvät perusteet yksinhuoltajuudelle, ei sitä kiusallaan ole tehty lapsen toista vanhempaa kohtaan.
Yleisimmät "perustelut" ýksinhuollolle on juuri näitä että minä olen niin paljon parempi ja kauniimpi kuin se exä. Tai exä on hankkinut uuden puolison tms. Tai exä ei tapaa lapsia niin kuin haluan, tai hän ei suostu keskustelemáan lasten asioista tai jotain muuta typerää.
oikeasti palstan lapsellisin tyyppi. Jankuta mitä jankutat, onneksi en ole neuvoistasi ottanut vaarin.
asioista. Ei yksinhuoltajuutta tuollaisin perustein myönnetä.
taistella yhteishuoltajuudesta, vaikkei ehkä vuosiin ole lapsi kummemmin kiinnostanut, kun ne on löytäny uuden eukon jolle haluavat esittää hyvää isää!
tai sitten kun lapset on jo tarpeex isoja että pyyhkii jo itse pers.sä kun ei sitäkään hommaa hallitse!
jätät kaikki vastaukset omaan arvoonsa; ne sisältävät enemmän ja vähemmän valheita, joista vastaajat vierittävät syyn sinun niskoillesi.
Muistutan sinua, että tämä sama joukko jakelee näitä neuvojaan täällä täysin edesvastuuttomina - kuvitellen jopa omistavansa lain siunauksen myyräntyölleen.
Ainoa oikea kehoitus sinulle on antaa oikean viranomaisen osoite, missä näistä asioista voidaan puhua reaaliajassa niin, että vastaaja edes tapaa kysyjän.
täällä saa niin paljon pahaa aikaan, että parempi kun menet mielummin lastenvalvojan juttusille. Oikeuteen voit mennä, sinulla ei ole mitään menetettävää. Saat pitää huoltajuuden, siitä sinun ei tarvitse olla huolissasi eikä tapella. Ja nämä "katkera ex" höpötykset voit jättää aivan omaan arvoosi, sinulla on oma elämäsi ollut lapsen kanssa jo kauan, selvääkin selvempää, paitsi tälle palstahäirikölle!
Lapsi kärsii vanhempien välisistä riidoista. AP:lta ei ole mitään pois jos hän suostuu siihen että isä on huoltaja - mutta jos hän lähtee oikeuteen siitä riitelemään niin lapsi joutuu tosi koville. Äitinä pitää laittaa lapsi ja hänen tarpeet etusijalla.
naisryhmä - sattuneesta syystä usein ovat yksinhuoltajia - jotka eivät kykene erottamaan lastaan erilliseksi olennoksi itsestään.
Narsisteilla on juuri samanlaisia vaikeuksia.
Näin lasta käytetään oman itsen jatkeena - oman edun tavoitteluun. Kun tällainen äiti ei huomaa, missä lapsen "rajat" ovat, hän sumeilematta käyttää lasta hyväkseen saadakseen itselleen mitä haluaa. Eikä muuten tunne syyllisyyttä, mutta kylläkin suunnatonta raivoa lukiessaan tämän kirjoitukseni.
:)
Näitä minä-minä-vanhempia riittää. Minulle yksinhuolto kun minä nyt niin haluaa - lapsista ja existä viis.
vihdoin tajuta, että kaikki etävanhemmat eivät halua huoltajuutta lapsen edun takia vaan sen takia, etä siinä on hyvä keino hankaloittaa lähivanhemman elämää. Pääsee paremmin kostamaan omaa pahaa oloaan kun voi kenkkuilla yhteisen lapsen asiolla.
Ei huoltajuudella pystytä tekemään sen enempää kiusaa kuin jos olisi ei-huoltaja. Todennäköisyys että kiusantekoa tulee on tietysti suurempi jos lähtee omimaan lapsen itselleen.
sääliä pikemmin. Noin suuri-tietäjä- noin pienin tiedoin. Sitä se herättää!
vai voitko rehellisesti väittää, että pystyt puuttumaan vaikka naapurisi pikku-Petterin asioihin vaikka et olekaan pikku-Petterin huoltaja?
Sen sijaan, jos olet lapsesi huoltaja, niin pystyt vaikuttamaan lapsesi asioihin, niin hyvässä kuin pahassakin mielessä.
Miksi siis on edes erilaisia huoltajuusmuotoja, jos sillä ei olisi muka mitään merkitystä?
Yksi asia, joka minussa nyppii hyvin monissa yksinhuoltajaäideissä on juuri se, että kynsin hampain yritetään pitää lapsi itsellään. Yhteishuoltajuus ei tarkoita muutoksia missään muussa kuin huoltajuudessa. Järkevät vanhemmat pystyvät näistä asioista sopimaan, ja alkuperäinen kirjoittajahan kertoi, että tapaamiset ovat sujuneet hyvin jne. Mikä riski siis yhteishuoltajuudessa on? Lapsen edun mukaista ei ole tapella näistä asioista oikeudessa, ja onneksi monet myöskin ymmärtävät sen. Elämäntilanteet muuttuvat. Mutta lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa. Täällä jotenkin tuntuu olevan vallalla käsitys, että suurin osa isistä on väkivaltaisia renttuja, mutta näinhän asia ei ole.
toteutuu ilman että keskustellaan huoltajuusmuodosta. Ja joskus se on lapsen etu, että on yhteishuoltajuus ja joskus se on lapsen etu, että on yksinhuoltajuus.
Ja jos kaikki on sujunu täysin ongelmitta tähän asti, niin miksi lähteä muuttamaan toimivaa huoltajuusmuotoa?
Ja jos kaikki on sujunu hyvin ja sitten yllättäen tulee yhteishuoltovaatimus jota säestetään uhkauksella, että jos et suostu, niin siten tavataan käräjillä, niin mikäköhan tuossa mättää?! Siis tuohan siinä on ihmellisintä, että ei ole annettu äidille edes mahdollisuutta pelkkään kysymykseen vastata, vaan heti ollaan uhkailemassa. Se on se mistä mulle ainakin hälytyskellot soi ja kovaa!
Huoltajuudella voi olla tärkeä merkitys etävanhemmalle, hän kokee olevansa enemmän tasavertainen vanhempi lapsen elämässä. En tiedä miksi on päädytty ylipäänsä yksinhuoltajuuteen, itse olisin tosi loukkaantunut lasteni puolesta jos heidän isä haluaisi huoltajuutta.
Etävanhempi nyt haluaa tuon huoltajuuden, kaikki on sujunut hyvin tähän asti niin miksi vaarantaa kaiken ryhtymällä riitelemään tuosta asiasta. AP:lle (siis lähivanhemmalle) ei ole minkäänlaista merkitystä onko isä myös huoltaja vai ei.
Siinä pelissä kun ei pärjää ilman uhkailua, liian mo ni etä antaa periksi, kun kuvittelee toimivansa lapsen parhaaksi. Lähivanhemmathan näitä enemmän viljelee näitä uhkauksia oikeudenkäynneistä. Olen tavannut monia etävanhempia, jotka ovat eron tullessa antaneet puolisolle periksi, uskoneet katteettomiin lupauksiin jne... Varsinkin lähiäidit ovat usein kovia kiristämään ja manipuloimaan lapsia, siksi pitäisi jo lähtötilanteessa oikeasti suosia yhteishuoltajuutta, ja lastenvalvojien pitää myöskin etävanhemman puolta. Koska oikeasti etät (lähinnä isät) jäävät hyvin tyhjän päälle eron jälkeen. Siitä on alkanut moni alamäki.